"Rauhoitu." "Älä tee mitään." "Vedä lonkkaa."
Kuka yrittää padota Niagaran putouksen? Haluatko taltuttaa aktiivisen ja tekevän ihmisen?
Oletko neuvonut alkoholin suurkuluttajalle: "Älä vaan juo sitä alkoholia!"
Oletko neuvonut teini-ikäiselle: "Älä mene vääriin piireihin."
Tuliko odotettuja ja positiivisia lopputuloksia?
Voisiko näiden ylhäältä päin tulevien neuvojen sijaan hypätä toisen housuihin ja miettiä, mikä ko. ihmiselle olisi hyväksi ylimalkaisten neuvojen sijaan? Kuka iskee kädet saveen, laittaa kenties itsensäkin likoon ja lähestyy toisella tavalla?
"Rauhoitu." "Älä tee mitään." "Vedä lonkkaa."
Kuka yrittää padota Niagaran putouksen? Haluatko taltuttaa aktiivisen ja tekevän ihmisen?
Oletko neuvonut alkoholin suurkuluttajalle: "Älä vaan juo sitä alkoholia!"
Oletko neuvonut teini-ikäiselle: "Älä mene vääriin piireihin."
Tuliko odotettuja ja positiivisia lopputuloksia?
Voisiko näiden ylhäältä päin tulevien neuvojen sijaan hypätä toisen housuihin ja miettiä, mikä ko. ihmiselle olisi hyväksi ylimalkaisten neuvojen sijaan? Kuka iskee kädet saveen, laittaa kenties itsensäkin likoon ja lähestyy toisella tavalla?
Mikä se tapa voisi olla? Energiaperiaate = energian häviämättömyyden laki muotoiltakoon tässä kontekstisssa niin, että energia voi muuntua muodosta toiseen, mutta energiaa ei voi hävitä tai kadota. Tapa voisi olla siis korvaava toiminta! Suunnataan energia toisella tavalla.
Jos haluat, ettei nuori mene vääriin piireihin, järjestä hänelle toisenlaista, kiinnostavaa, aktiviteettia toisaalla ja toisenlaisessa seurassa. Samoin alkoholistille tulisi saada vaihtoehtoista tekemistä niihin hetkiin, kun pulloon tarttuminen olisi luontevaa.
Työnteosta laiskotteluun vai muuhun tekemiseen?
No, millä tavalla minun työorientaatioon voisi puuttua hienovaraisen ovelasti ja vahvasti? Jos joku haluaa, että keskitän huomiotani vähemmän töiden pariin, minua voi pyytää katsomaan lätkä- tai futisottelua tai leffaan mukaan tai miksipä ei ehdottaisi lounasta? Samalla tarpeeni sosiaalisesta vuorovaikutuksesta täyttyy sen sijaan, että huutelee puskista: "rauhoitu, äläkä tee mitään."
Asioiden käsitteleminen omasta kokemusmaailmasta, päättäminen toisen puolesta, mikä hänelle on hyväksi, menee varsin usein kiville. Kun miettii, millaista elämää toinen elää, millainen ihminen toinen on, mitkä ovat toisen tarpeet, voikin löytää aivan toisenlaisia ratkaisuita.
Jeesusteluidenkin takana on hyviä aikeita ja osalla on jopa täysin vilpittömät tarkoitusperät, mutta silti ne tuntuvat välillä jopa huvittavilta. Mielenkiintoista on ollut se, että osa läheisistä kavereistani on lähestynyt minua ja sanonut, että heitä häiritee moinen jeesustelu.
Jos polariteetti iskee päälle ja tekee mieli argumentoida asiaa toisesta vinkkelistä, se on ok. Mutta huomioi myös tämä näkökulma. Jos polariteetti on voimakas, et ehkä tätä näkökulmaa ole vielä sisäistänyt. Ehkä sinä oiet oikeassa! Sehän on subjektiivinen kokemus, onko oikeassa vai ei?
Olkoon niin tai näin, sydänkohtaus on iso pysäytys, joka laittaa miettimään asioiden tärkeysjärjestystä ja sitä, mihin asioihin olisi viisainta tehdä kalibrointia ja muutosta jatkoa silmällä pitäen.
Kannattaa ainakin kuunnella sitä osapuolta, jonka toivot toimivan itselleen ja ympäristölleen parhaalla tavalla, eikä vain ladella ehdottomia totuuksia (lue omia uskomuksiaan)! Tarkoitus ei aina pyhitä keinoja!
Juha Ahola
Vauhtipyörä.fi
