A: "Jotkuthan ne ovat järjestäneet oikein viikon töistä vapaaksi ennen ylioppilasjuhlia, että saavat järjestellä niitä. Minä en ota vapaata. Käyn ostamassa kakun ja siihen kun vielä laittaa pikkuleipiä, kahvit teet ja jotain pasteijaa niin sehän on siinä. Ei siinä oo mitään järkeä satsata!"

B: "Ylioppilasjuhlat ovat vain kerran kunkin kohdalla. Haluan panostaa niihin. Ne ovat harvoja tilaisuuksia, joihin saadaan sukua koolle."

A: "Minä en ala kuskaamaan lapsia harrastuksiin…"

B: "Minä kyllä kuljetan lapsia harrastuksiin, ettei ne joudu huonoille teille."

A: "Minä en ala vaihtaa auton renkaita itse. Miksi ruveta kyykkimään, kun joku tekee sen puolesta, jos maksaa vähän."

B: "Minä teen autonkorjaustyöt itse. Mitä siitä maksamaan ulkopuolisille."

Tarvitaanko lisää esimerkkejä siitä, että juuri suu vaahdossa puhuja on löytänyt ainoan totuuden. Samalla, kun höyryää omia uskomuksiaan toisille ja hakee hyväksyntää samanhenkisiltä ihmisiltä niin siinähän sitä ruokkii omaa "täydellisyyttään" sulkemalla silmiään yhä tiukemmalle.

Tosiaan naapuri höyrysi ensinmainitulla repliikillä, että hänen mielestään ei ole mitään järkeä panostaa yo-juhliin naureskellen kollegoilleen, jotka valitsevat toimia toisin.

Miksi se on niin vaikeaa ymmärtää, että meitä on todellakin moneen junaan – ja saa ollakin! Ihmisillä on erilaisia arvoja. Tähän sitä vaan syyllistyy. Kun hetken malttaa mielensä eikä kiihkoile, voi ymmärtää ihmisten erilaisuutta paremmin. Erilaisuudessa piilee isoja mahdollisuuksia myös itsensä kehittämiselle.

Kun heittää oman, vahvan, uskomuksen sivuun hetkeksi ja avoimin mielin kuuntelee eriävän uskomuksen ja pureskelee sisältöä, on mahdollisuus oivaltaa.

Varo totuudentorvia, jotka ovat löytäneet "totuuden" ja kuvittelevat päässeensä perille. Keskustele mieluummin sellaisen kanssa, joka etsii yhä avoimin mielin.

Mitä kovemmin kiihkoat, sitä enemmän silmät sulkeutuvat! Mitä jos (kun) et olekaan absoluuttisen oikeassa!

Juha Ahola
Vauhtipyörä.fi