On hyvin mielenkiintoista, että samaan aikaan kun puhutaan työpäivän pidentämisestä niin samalla pohditaan työpahoinvointia. Eli kiireen ja päivän pitenemistä ei osata yhdistää siihen, että työntekijä voi huonosti. Luin TTY:llä teollisuustalouden laitoksella ihmisten johtamisen perusteista ja samalla jäin pohtimaan stressin ja  työhyvinvoinnin yhteyttä.

Aika usein näkee näitä arjen sankareita, jotka korostavat työpäivän pituutta ja omaa jaksamistaan. Ja ihmettelevät samaan aikaan sitä, että osa työntekijöistä voi pahoin. Mutta samalla eivät itse huomaa omien taitojensa  olevan laskussa.

On hyvin mielenkiintoista, että samaan aikaan kun puhutaan työpäivän pidentämisestä niin samalla pohditaan työpahoinvointia. Eli kiireen ja päivän pitenemistä ei osata yhdistää siihen, että työntekijä voi huonosti. Luin TTY:llä teollisuustalouden laitoksella ihmisten johtamisen perusteista ja samalla jäin pohtimaan stressin ja  työhyvinvoinnin yhteyttä.

Aika usein näkee näitä arjen sankareita, jotka korostavat työpäivän pituutta ja omaa jaksamistaan. Ja ihmettelevät samaan aikaan sitä, että osa työntekijöistä voi pahoin. Mutta samalla eivät itse huomaa omien taitojensa  olevan laskussa.

Sekä stressin että ylitöiden vaikutusta on tutkittu ja molemmilla on havaittu olevan samankaltaisia vaikutuksia ihmisen toimintakykyyn. Stressin on havaittu heikentävän suorituksia ja kognitiivisia toimintoja. Se näkyy tarkkaavaisuudessa, työmuistissa, arvioinnissa ja päätöksenteossa sekä havaitsemisen ja motoriikan yhteistyössä. Samaten jatkuvien ylitöiden vaikutus näkyy muun muassa päättelytehtävissä. Englantilaisen tutkimuksen mukaan ne työntekijät, jotka raportoivat tekevänsä 55 tuntia viikossa, suoriutuivat  huonommin tehtävistä kuin neljänkymmenen tunnin viikkoa tekevät työntekijät.

Pyri siihen, että opit jotakin kaikesta ja kaiken jostakin, Thomas Henry Huxley.

Kun tuo on itsestään selvää, että pitkäkestoinen stressi ja ylityöt haittaavat kuormitusta, niin miksi työnsankareita sitten ihannoidaan. Tietotyössä kuitenkin olisi tärkeämpää säilyttää toimintakyky eikä suinkaan huonontaa sitä. Ehkä se johtuu siitä, että työuupumusta edelleen pidetään häpeällisenä sekä ei ymmärretä että sitäkin voi ehkäistä. Ja yksi sen ehkäisemisen lähtökohdista on stressin rajoittaminen.

Omaa stressitasoa voi helposti tutkia yksinkertaisilla kysymyksillä:

• Onnistuuko toiminta hyvin elämän eri rooleissa
• Ehtiikö tekemään työt kunnolla ja ajoissa
• Onko mieliala kielteissävytteinen
• Tunteet ailahtelevat ja näkyvät herkästi
• Pienet käytännön asiat unohtuvat
• Uuden tiedon vastaanotto vaikeaa
• Ei sosiaalista toimintaa
• Onnistuuko rentoutuminen
• Nukahtamis- ja nukkumisvaikeuksia

Työstressin miettiminen on loppujen lopuksi hyvin tärkeää sekä työntekijälle että myös johdolle. Sen seurauksena voi helposti löytää asioita, joihin se vaikuttaa. Stressin johdosta monikin asia saa selityksen, stressaantuneille sattuu enemmän tapaturmia, tuottavuus laskee ja pahimmillaan stressistä tulee työuupumusta. Työstressin kulut olivat 2009 euroopassa 20 miljardia euroa (EU-OSHA), eli kyseessä on melkoinen summa.

Kannattaa pohtia kumpi on tärkeämpi voimavara tietotyössä;

• Pitkää päivää ja rutiiniratkaisuja tekevä puurtaja
• Aivojaan huoltava asiantuntija, joka rajoittaa päivän pituutta ja stressiä tietoisesti

Mielestäni työstressi on yksi tärkeistä asioista työhyvinvoinnissa ja siihen kannataa paneutua. Ja erityisesti mekanismeihin joilla sitä saa hallittua. Mutta niitä pohdin joskus myöhemmin.

Kuhan pohdin, Kari…

P.S. Mietelause perustuu siihen, että jotta voi ymmärtää elämän lainalaisuuksia, niin on pakko miettiä asioita monista eri suunnista. Ja siksi insinöörikin miettii stressiä.

Kari Vahtolammi
Kirjoittaja on hiukan yli viisikymppinen yrittämisestä, opiskelusta (TTY) ja psykologiasta kiinnostunut it-alan ammattilainen.

www.karivahtolammi.com