Unelmoitko joskus siitä, että saisit vain istua rauhassa?

Kuulostaa ehkä yksinkertaiselta, mutta siihen liittyy paljon enemmän, kuin voisi kuvitella. Yrittäjä-äidillä on nimittäin paljon tehtävää, ennen kuin hän voi TODELLA istua rauhassa.

Etenkin jos on kriisi päällä…

Jos yrityksen talous ei ole hyvässä jamassa eikä tulevaisuus omassa mielessä näytä sen valoisemmalta ja jos tekemistä on enemmän, kuin yksi ihminen pystyy hoitamaan, ei rauhassa istumisesta kannata edes haaveilla. Kun yrityksen asiat huutavat pään sisällä ja lapset sen ulkopuolella, voi tietysti yrittää istua rauhassa, mutta voin kertoa, että se ei onnistu.

Todellisen rauhan löytää vasta, kun saa nämä neljä asiaa kuntoon.

1. Talous kuntoon – pidä taistelutahtoa yllä!

Kun yrityksen tili tyhjenee, oma tili tyhjenee, jääkaappi tyhjenee, aika loppuu… Kun loppu näyttää olevan lähellä monella suunnalla, on mielenrauhaa vaikea löytää. Vaikka hiki puskee otsalle ja kädet tärisevät kaupan kassalla pankkikorttia kaivaessa, täytyy taistelutahtoa pitää yllä. Hätätilanne vaatii luovaa ajattelua. Mitä voisit myydä enemmän, kalliimmalla, uudelle kohderyhmälle, verkossa ehkä kansainväliselle yleisölle..?

”When you are going through hell, keep going.” Winston Churchill

Tärkeintä on pitää usko itseensä yllä ja olla sortumatta. Yksi suosikkisanontani onkin ”When you are going through hell, keep going”, ”Kun olet menossa läpi helvetin, jatka matkaa”. Kun lopulta tilanne helpottaa, putoaa suunnaton taakka harteilta. Taakka, josta tavallisella ihmisellä ei ole aavistustakaan.

Vaikka tiedän, että mielenrauhan ei pitäisi olla rahatilanteesta kiinni ja että meditoimalla voi vahvistaa itseään kestämään kriisejä, en ymmärrä, minkälainen henkinen guru pitäisi olla, että kestäisi taloudellista hätätilannetta rauhallisin mielin. Siksi uskon, että sen sijaan, että yrittäisit päästä zen-tilaan taloudellisen ahdingon keskellä, yritä löytää mahdollisimman nopeasti tie pois sieltä. Kun sen taistelun voitat, olet jo henkisesti vahvistunut.

Mikään määrä meditointia ei riitä siinä vaiheessa, kun oma ja perheen perustoimeentulo on uhattuna.

Ja tiedän, että ”pistä talous kuntoon” on helpommin sanottu kuin tehty. Mutta tällä kohdalla tarkoitan nyt sitä, että mikään määrä meditointia ei riitä siinä vaiheessa, kun oma ja perheen perustoimeentulo on uhattuna.

2. Usko tulevaisuuteen – sitä saa mitä tilaa!

Vaikka maailma pimenisi ympärillämme, meidän täytyy uskoa siihen, että se vielä joskus kirkastuu. Sillä se, mitä uskomme tulevaisuudessa tapahtuvan, tapahtuu. Järkyttävät ja traumaattiset tapahtumat, joita tiellemme joskus heitellään, saattavat horjuttaa tätä uskoa, mutta yritä silti löytää itsestäsi se lapsenomainen usko siihen, että kaikki vielä järjestyy.

Äiteinä tehtäviimme kuuluu usein huolehtia kaikesta ja kaikista, koko ajan. Onko lapsilla riittävästi vaatteita, onkohan heillä nälkä, mikä tuo yskäisy oli, saivatkohan he riittävästi juotavaa tänään, mihin jätin puhelimeni, mitä jos en löydäkään asiakkaita, mitä jos tulee lama, mitä jos en ole tarpeeksi hyvä..?

Rauhan ”vain istumiseen” voi saada vain, jos uskoo kaiken järjestyvän. Vaikka ongelmat ovat aina suhteellisia ja ne pitää aina suhteuttaa elämäntilanteeseen ja -kokemukseen, kannattaa välillä pysähtyä miettimään, kannattaako kaikista näistä asioista huolehtia? Olen pitkään aikonut lukea kirjan, josta seuraava video kertoo, mutta en ole (yllätys) ehtinyt. Siksi oli mukava löytää nopea versio aiheesta. Katso video!

Tulevaisuuteen uskomiseen ei liity vain huolehtimisen lopettaminen, vaan myös usko "universumiin", tai johonkin suurempaan voimaan, energiaan, joka huolehtii meistä ja huolehtii siitä, että asiat järjestyvät niinkuin niiden kuuluukin. Usko siis lujasti siihen, että unelmasi toteutuvat, kun teet kovasti töitä. Unelmat eivät välttämättä toteudu tarkalleen sellaisina, kuin olit itse alun perin ajatellut, mutta universumi tiesi silloin paremmin. Yllätyt vielä itsekin, mihin se sinut vei!

Itse olen huomannut, että asioilla on tapana järjestyä. Vähitellen eteen tiputellaan muutakin, kuin kriisiä toisen perään. Joskus taivaalta tipahtelee juuri niitä asioita, jotka johdattavat juuri oikeaan suuntaan.

3. Keskity ja rajaa sitä, mitä teet – profiloi itsesi!

Yksi todella tärkeä asia on saada oma päänsä järjestykseen. Luovina ja idearikkaina yrittäjinä meillä riittäisi yritysideoita vaikka jokaiselle sormelle. Mutta meillä on kuitenkin vain kaksi kättä, joista toinen on lasten käytössä. Jos vaihdat yritysideaa kerran vuodessa, etkä pitäydy niistä yhdessäkään, ei edes oma verkostosi tiedä, mitä teet yrityksessäsi. Testaa vaikka: tietävätkö Facebook-kaverisi varmasti, mitä tällä hetkellä yrityksessäsi teet?

Yhden asian valitseminen on vaikeaa, erityisesti jos innostus raastaa moneen suuntaan. Mieti silti, mikä ideoistasi liittyy parhaiten omiin kykyihisi? Ja mille niistä on eniten kysyntää? Kun valitset yritysideaksesi sen, mistä saat eniten itsellesi sekä henkisesti että rahallisesti, jaksat puskea sitä niin kauan eteenpäin, että siitä tulee menestys. Kun profiloidut tämän asian tekemisessä, alkaa myös ympäröivä maailma tunnistaa osaamisesi. Siihen voi mennä vuosia, mutta kunhan ideasi on hyvä muidenkin kuin itsesi mielestä, sitkeys lopulta palkitaan. Lopulta taivaalta alkaa tipahdella merkkejä siitä, että olet menossa oikeaan suuntaan, usko vain.

4. Varaa riittävästi haliaikaa – itsellesi ja lapsille!

Lapset huutavat, jos he eivät muuten saa huomiota. Lapset tarvitsevat oman aikansa äidin kanssa, ja ottavat sen keinolla millä hyvänsä. Viimeistään silloin, kun lapsi osaa pyytää äitiä pois koneelta, pitää asia ottaa tosissaan. Vaikka lasten kanssa ollessani en tekisi töitä enkä istuisi rauhassa, niin silti mieli lepää poissa työasioista. Ja kun lapsille varaa riittävästi haliaikaa, jää joskus myös sitä niin kovasti odotettua rauhallista aikaa.

Ajattelen niin, että lasten kanssa ollessani alitajuntani tekee yhteistyötä universumin kanssa. Joku sanoi, että porkkanaa ei saa kiinni juoksemalla, vaan pysähtymällä. Kun on vuosia juossut unelmiensa perässä, voi jo välillä istua rauhassa ja odottaa. Ja nauttia elämästä.

Anja Kadziolka
Kirjoittaja on yrittäjä ja kahden lapsen äiti
www.mamaonbis.fi