Olen lukenut opiskelujen takia erilaisia kirjoja ja yksi niistä on Janne Tienarin ja Rebecca Piekkarin kirja Z ja epäjohtaminen. Kirja kertoo kevyeen tyyliin johtamisesta hiljalleen työelämään siirtyvän Z- sukupolven osalta. Tämä uusi sukupolvi eroaa meistä vanhemmista monin eri tavoin ja tulee varmasti hämmentämään perinteistä Management by Perkele- johtamistyyliin oppinutta pomoa.
Olen lukenut opiskelujen takia erilaisia kirjoja ja yksi niistä on Janne Tienarin ja Rebecca Piekkarin kirja Z ja epäjohtaminen. Kirja kertoo kevyeen tyyliin johtamisesta hiljalleen työelämään siirtyvän Z- sukupolven osalta. Tämä uusi sukupolvi eroaa meistä vanhemmista monin eri tavoin ja tulee varmasti hämmentämään perinteistä Management by Perkele- johtamistyyliin oppinutta pomoa.
Kirjassa on paljon asiaa, vaikka se on kirjoitettu kevyeen sävyyn. Yksi näistä tärkeistä huomioista on se, että tuleva Z-sukupolvi, joka on tulossa juuri nyt työelämään mukaan, käsittelee ajankäsitettä erilailla kuin me vanhemmat. Kirjassa puhutaan muun muassa Mika Pantzarin ja Jukka Halavan kuudesta teesistä, eli siitä mitä tapahtuu kun uudella tavalla ajatteleva sukupolvi astuu aikuisten saappaisiin. Ja yksi näistä teeseistä on ajankäsitteen muuttuminen
Kun jo edellinen Y- sukupolvi, joka varttui laman keskellä, oli aika pessimistinen työntajiin liittyvissä näkemyksissä. Eli he eivät enään sitoudu samalla tavalla työnantajaan kuin aiemmat sukupolvet, koska ovat oppineet sen ettei työnantajaan voi luottaa. Ja tuleva Z- sukupolvi menee vielä astetta pidemmälle eli he eivät ajettele ajasta enään samalla tavalla kuin me vanhemmat. Eli heidän aikakäsitys muuttuu lineaarisesta purskeiseen aikakäsitykseen.
Eli heille aika ei ole ratkaisevaa vaan toiminnan sisältö. Eli hommia tehdään niin kauan kuin ne vievät aikaa tai kiinnostusta riittää. Eli he ajattelvat maailmaa enemmän halujen kuin tarpeen kautta ja elämä jaetaan kokemuksiin ja mielekkääseen tekemiseen. Eli he eivät enään sitoudu samalla tavalla työhön ja työnantajiin.
Eli joskus kun pohtii johtamista, niin kannattaa pohtia myös sitä että tulevaisuudessa asioista ajatellaan hiukan erilailla. Työnantajakin saattaa olla vain pelkkä hyödyke, jonka tehtävä on palkan lisäksi antaa motivoivaa työtä. Ja kun motivaatio loppuu, niin myös työnantaja vaihtuu. Ja uuden työnantajan pakeille mennään myös oman vaatimuslistan kanssa eli speksataan mitä hyvään ja motivoivaan työhön kuuluu.
Ehkäpä tulevaisuuden johtaminen ei ole pönötystä joukkojen edessä vaan motivointia, sparrausta ja hyvän kokemuksen antamista. Eli johtamisessa tarvitaan käskyvallan sijaan hyviä sosiaalisia ja kommunikointitaitoja. Ai juu, samojahan tarvittaisiin myös nykyisin, mutta me vanhemmat emme vain niin kärkkäästi kerro siitä.
Kuhan pohdin, Kari…
Kari Vahtolammi
Kirjoittaja on hiukan yli viisikymppinen yrittämisestä, opiskelusta (TTY) ja psykologiasta kiinnostunut it-alan ammattilainen.
www.karivahtolammi.com
