Viime viikkoina olen törmännyt harva se päivä ajatukseen onnesta ja onnellisuudesta. Yksi uutinen kertoi japanilaisten aivotutkijoiden löytämästä aivojen etukiilan alueella olevasta harmaasta aineesta, jota toisilla on enemmän kuin toisilla. Harmaa aine voi lisääntyä tutkijoiden mukaan mm. mindfulnessin avulla  - keskittymällä mahdollisimman hyvin käsillä olevan hetken havainnoimiseen, kokemiseen ja hyväksymiseen. Toinen  taas kertoi  geneettisesti perittävästä resilienssistä, joka herkistää aivoja reagoimaan erityisesti myönteisiin ärsykkeisiin. Resilientti ihminen kykenee myönteisiin ajatuksiin silloinkin kun kokee suuria menetyksiä, surua tai ahdistusta. "Taipuu, vaan ei taitu" -  ja kykenee varsin nopeasti palautumaan taas ainakin jonkin asteiseen onnellisuuteen.

Onnellisuutta myös myydään monella tavalla. Sitä tekevät elämäntaitovalmentajien lisäksi myös työyhteisöjen ja työhyvinvoinnin alueella työskentelevät. Luvataan onnellisuutta työssä erilaisilla koulutuksellisilla ja valmentavilla keinoilla. Selvää onkin, että mielekkyys ja menestyminen työtehtävissä tai vaikkapa myönteisen palautteen saaminen esimieheltä tai kollegalta tuottavat mielihyvää ja onnen tunteitakin. Omien tavoitteiden ja unelmien saavuttaminen ja itselleen tärkeiden asioiden toteuttaminen ovat yksi ihmisen henkisistä perustarpeista.

Jotenkin minun korvaani särähtää.  Jokin ajassamme kuitenkin saa aikaan tällaisen tarjonnan, eli sille on kysyntää. Kertooko se työn merkityksen lisääntymisestä ihmisen elämässä, vai onnellisuuden katoamisesta muusta arjesta? Minusta onni ei ole kauppatavaraa. Sitä voi tavoitella ja siitä voi nauttia, mutta sen varjolla markkinointi vie minusta parhaan terän koko onnellisuuden ajatuksestakin.  Vaikka onnellisuus olisikin jonkun viisauden mukaan hetkissä, minulle onnellisuus on jotakin suurempaa kuin elämys ja tunne. Ehkä omat kokemukseni monenlaisista elämän kolhuista on opettanut minua arvostamaan noita onnellisia hetkiä niin suuresti, että en halua lähteä niiden avulla myymään hyvinvointia. Etenkin, kun näen työhyvinvointiin tähtäävät toimet sekä kokemuksellisina että tiedollisina prosesseina. Ne eivät ole pelkästään onnenkantamoisia vaan tietoista työtä työyhteisössä, yhdessä.

Aila Wallin

Aila Wallin on organisaatiokonsultti, joka yksinyrittäjänä on jo parin kymmenen vuoden ajan tarjonnut erilaisille julkisen ja kolmannen sektorin sekä pk-yritysten työyhteisöille, esimiehille ja henkilöstölle työnohjausta, työyhteisövalmennusta ja koulutusta. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri, työnohjaaja ja sosiaalityöntekijä. Hän myös tutkii ja kirjoittaa mm. työstä, työnohjauksesta, työelämästä ja perheistä. Hänen erityinen kiinnostuksen kohteensa on tällä hetkellä monikulttuuriosaaminen.  Hän suhtautuu elämään ja sen eri elementteihin yhtä aikaa ihmetellen ja iloitellen, nöyrästi ja ylpeästi. www.awailable.com