Istuin TTY:llä ja katselin ihmisiä. Intialaiset papatti tavallaan, kaksi espanialaista heilutteli käsiään ja jutteli kiihkeästi. Suomalaiset keskustelivat omalla tavallaan jäyhästi faktoihin perustuen. Ja siinä jäin pohtimaan samalla ihmisten erilaisuutta.

Richard D. Lewis on menestynyt kokoustaitojen kouluttaja ja kirjailija, joka on kertonut paljon kulttuurien törmäämisestä ja siitä kuinka väärinymmärryksiä syntyy. Hänellä on yhdessä kirjassa mukava kaavio siitä, kuinka kokous aloitetaan eri maissa.

Suomessa ja Saksassa aloittaminen on tehokasta. Alle viidessä minuutissa esitellään muodollisesti kokoustajat ja aloitetaan. Jenkkilässä samassa ajassa tehdään epämuodollinen esittely ja vitsaillaan ja kahvin lomassa aloitetaan. Englantilaiset sitten istuvat turisevat hiukan pidempään eli muodollinen esittely, tee ja rupattelu kestää kymmenkunta minuuttia.

Ranskassa kulutetaan vartti muodolliseen esittelyyn sekä rupatteluun. Japanissa käytetään muodolliseen esittelyyn, istumapaikkojen etsimiseen , teen juontiin ja kohteliaisuuksiin parikymmentä minuuttia. Ja sitten yllättäen senioriasemassa oleva antaa yht’äkkisen merkin aloittamisesta. Mutta Italiassa ja Espanjassa aloittaminen on aika joustavaa. Rupatellaan puolisen tuntia perheistä, jalkapallosta ja odotellaan kaikkien saapumista paikalle.

Kokousten sisältö vaihtelee samalla tavalla. Joillakuilla tehokkuus on pääasia, toisilla vakuuttaminen siitä että ajatukset ovat kunniallisia. Ihmiset on erilaisia.

Jokaiseen koulutukseen pitäisi kuulua kultturien törmäyskurssi. Kurssi jolla opetaan lukemaan toista, ymmärtämään erilaisia ihmisiä ja opetetaan, että oma toimintatapa ei ole se ainoa oikea. Jos et opi sitä koulussa, niin opettele elämässä.

Kuhan pohdin, Kari…

Kari Vahtolammi
Kirjoittaja on hiukan yli viisikymppinen yrittämisestä, opiskelusta (TTY) ja psykologiasta kiinnostunut it-alan ammattilainen.

www.karivahtolammi.com