Varmuudesta ja varmuudestaKeskiviikko 6.4.2016 - Kari Vahtolammi Vastasin perjantaina puhelimeen, jossa valtion virkaihminen kertoi, että vastapuoli oli pyytänyt yhdessä kiista-asiassa lisäaikaa. Syynä oli kuulemma kantajan asiamiehen puute. Nooh, asiamiehet katoaa useinkin samoista syistä kuin työntekijät, alihankkijat ja muut. Eli kun alkaa keksimään omia sääntöjä maksupostien hoitamiseen. Puhelun aikana tuli takauma mieleen. Kun tässä puhelussa jälleen kerran haettiin kantajan osalta lisäaikaa kiista-asiaan ja kantaja ei uskalla istua samaan pöytään istumaan ja sopimaan asiaa, niin olo oli kuin nuorella ihmisellä joka pohti kilpailu-uraa. Eli lähteäkkö kilpailemaan jos oma usko ei riitä. Joskus aikoinaan pohdin, että alanko kilpailemaan lajissa, jossa olin kohtuullisen hyvä. Juttelin asiasta pienen ja tiukkakatseisen miehen kanssa ja hän opasti. Mieti, että silloin kun ensimmäisen kerran kerran epäilet pärjäämistäsi, niin olet jo hävinnyt. Epäily kalvaa mieltäsi ja vie uskosi asiaan. Ja jos et usko satakymmenen prosenttisesti, niin olet hävinnyt ottelun. Tämä sama ajatus tuli mieleen puhelun aikana. Itse olin listaamassa asioita, joita otan esille. Eli listasta löytyi seuraavia asioita:
Olisiko niin, että kantaja tietää menettäneensä pelin, mutta uskallus ei riitä peiliin katsomiseen. Eli etsitään keinoja, jolla omaa tappiota voi pitkittää ja syyttää muita eikä omaa toimintaansa. Eli kuitenkin siellä omassa takaraivossa tikittää epäilys häviämisestä. Samoin kuin itsellä aikoinaan, kun pohdin kilpailemista. Kun haluat voittaa, niin silloin pitää luottaa itseensä. Pienikin epäilys nakertaa mieltäsi ja et enään pysty tekemään sataprosenttista suoritusta. Voitto ja pärjääminen lähtee itseluottamuksesta ja omien taitojen tuntemisesta eikä suinkaan itselle syötetyistä valheista. Vain tuntemalla itsesi ja taitosi, voit pärjätä. Kuhan pohdin… Kari Vahtolammi |
Avainsanat: Kari Vahtolammi, riita-asia, aika, ajanpuute, lasku, maksaminen |