Johtajuus on usein moraalikysymys. Johtaja on aito, huomioi työntekijöitten hyvinvoinnin, puhuu totta, on luotettava ja miellyttävä. Näin johtamista usein kuvataan johtamiskirjallisuudessa.
Toisin kuin kirjallisuudessa, osa johtajuuden tutkijoista kertoo myönteisistä tuloksista johtajien ollessa narsistisia, omaa etuaan ajattelevia, sääntöjä rikkovia, valehtelevia ja vaikuttaessa palkkoihin, työn tekoon, urakehitykseen ja näyttäessä valtaa.
Johtajuus on usein moraalikysymys. Johtaja on aito, huomioi työntekijöitten hyvinvoinnin, puhuu totta, on luotettava ja miellyttävä. Näin johtamista usein kuvataan johtamiskirjallisuudessa.
Toisin kuin kirjallisuudessa, osa johtajuuden tutkijoista kertoo myönteisistä tuloksista johtajien ollessa narsistisia, omaa etuaan ajattelevia, sääntöjä rikkovia, valehtelevia ja vaikuttaessa palkkoihin, työn tekoon, urakehitykseen ja näyttäessä valtaa.
Kirjallisuudessa kuvaillun moraalisuuden ja todellisuuden väliset johtuvat, ainakin osaksi, taipumuksesta sekoittaa mitä pitäisi olla siihen mitä oikeasti on totta. Moraalisuusasiat ovat toiveita, jotka eivät aina toteudu ja silti johtaja saa tuloksia aikaan.
Noita kovia sanoja laukoo Jeffrey Pfeffer MacKinsey Quartelyn artikkelissaan Getting Beyond the BS of leadership literature
Moraalinen näkökulma yksinkertaistaa liikaa todellisen maailman monimutkaisia haasteita ja valintoja, joita johtajat kohtaavat Pfefferin mukaan.
Monet menestyneet ja ihaillut johtajat olivat ennen kaikkea käytännöllisiä ja halukkaita tekemään mikä on tarpeen tavoitteen saavuttamiseksi. He muuttavat päätöksiään, eivät aina paljasta todellisia tarkoituksiaan ja käyttäytyvät epäaidosti.
Johtajien persoonallisuuten ja luonteisiin keskittymien vääristää johtajuusajattelua. Johtajat käyttäytyvät eri tavoin erilaisissa ympäristöissä. Ero näkyy työssä ja kotona käyttäytymisen eroissa. Myös organisaatiot muuttavat johtajan käyttäytymistä.
Johtajien luonnekysymyksiin keskittyminen on usein tekosyy, jolla vältetään sellaista käytöstä ja taktiikkaa, jolla saisi tuloksia aikaan. Sama koskee muitakin työntekijöitä. Usein potkut leimataan henkilökemiallisiksi.
Justin Menkesin mukaan johtajien luonteenpiirteistä on kirjoitettu niin paljon, että ne peittävät johtajan tärkeimmän tarpeellisen ominaisuuden: älykkyyden. Älykkyys korreloi kognitiivisten kykyjen kanssa eli kuinka hyvin henkilö kykenee oppimaan.
Korkea älykkyys ei tee ihmisestä johtajaa, mutta riittävä äly on johtajan edellytys.
Kyky käsitellä monimutkaisia käsitteellisiä asioita ilmenee mm suunnitelmien laatimisessa. On älyllisesti vaikeampaa suunnitella puoli vuotta eteenpäin kuin suunnitella huominen. Puoli vuotta vaatii analyysia, kriittistä tarkastelua, johtopäätöksiä aivan eri tavalla kuin huomisen suunnittelu.
Tärkein asia on, että johtajuus, kyky saada asioita aikaiseksi, on taito, jota voi kehittää kuten mitä tahansa taitoa. Pianon soitosta kiinan opiskeluun. Johtajuus ei ole luonteen ominaisuus vaan johtajaksi voi kasvaa.
Vastaan mielelläni kysymyksiin ja kommentteihin
Heikki Matias Luoma
Uusin ladattava e-kirja: Strategian toteutus myyntitoiminnassa
