Olin aamulenkillä yhdessä omista mielikohteista eli Tampereella tulitikku- ja kattohuopatehtaalla. Käyn niillä kuvaamassa grafitteja ja katsomassa alueen muutosta. Sitä muutosta kait kutsutaan alueen kehittämiseksi.

Istuskelin kattohuopatehtaan katolla ja katselin vanhaa suojeltua ja palanutta paperitehdasta. Ihmettelin palanutta vanhaa luujauhotehdasta ja kummastelin useamman kerran palanutta kaunista ja suojeltua tulitikkutehdasta. Ja mietin.

Väliin tuntuu, että helpoin tapa uudistaa aluetta on antaan vanhan rakennuskannan rapistua ja palaa siihen kuntoon, että ainoa tapa päästä eteenpäin on purkaa kaikki pois. Purkaa rakennukset ja kuoria metritolkulla pilaantunutta maata pois.

Sääli vain, että tällä tavalla vanhat kauniit tehdasrakennuksetkin tuhoutuvat. Ei enään pääse ihastelemaan vanhan tulitikkutehtaan kaari-ikkunoita tai pohtimaan korkeiden tehtaanpippujen vaikutusta entisajan elämään. Ei enään muisteta sitä perintöä, millä kaupunki aikoinaan saatiin kukoistamaan.

Maailma muuttuu ja rakenteet muuttuvat, mutta siltikin pitäisi muistaa historiaa. Sen avulla saa perspektiiviä tulevaisuuteen. Vanhat suuret tehdassalit muistuttavat siitä, että ennen tuotanto oli käsityövaltaista. Entisajan duunari on nykyajan koodari. Aikansa ammattilaisia.

Jotta voit ymmärtää tulevaisuutta niin sinun pitää tuntea historiaa. Silloin voit helpommin ymmärtää, että eivät uudet keksinnöt olekkaan niin uusia. Tekniikka nykyään vain mahdollistaa niiden toteuttamisen.

Kuhan pohdin, Kari…

Kari Vahtolammi
Kirjoittaja on hiukan yli viisikymppinen yrittämisestä, opiskelusta (TTY) ja psykologiasta kiinnostunut it-alan ammattilainen.

www.karivahtolammi.com