Mielestäni esiintymisjännitys on ihan hyvä asia. Ainakin voit kääntää sen hyväksi asiaksi! Kun jännität pidät siis esiintymisesi onnistumista erittäin tärkeänä asiana ja arvostat yleisöä.
Kääntäen: Itseluottamusta täytyy olla, mielluummin paljon. Vaan ei liikaa. Kuuluisa parentonin sääntö sopii miellestäni tähänkin varsin hyvin. 80% itseluottamus ja 20% nöyryyttä.
Mielestäni esiintymisjännitys on ihan hyvä asia. Ainakin voit kääntää sen hyväksi asiaksi! Kun jännität pidät siis esiintymisesi onnistumista erittäin tärkeänä asiana ja arvostat yleisöä.
Kääntäen: Itseluottamusta täytyy olla, mielluummin paljon. Vaan ei liikaa. Kuuluisa parentonin sääntö sopii miellestäni tähänkin varsin hyvin. 80% itseluottamus ja 20% nöyryyttä.
Ei noi prosentit kovin tarkkoja ole...ymmärrät varmaan mistä on kyse?
Se on nimittäin niin, että yli 100% itseluottamukselle on nimi: Se on kusipäisyyttä.
Sitä on vaikka mitä esiintymisjännityksen poistometodeja.
Parasta on kuitenkin mielestäni näihin nähden ylivoimaisesti kaksi asiaa: Tiedät, että sinulla on taito selviytyä ja olla hyvä ja toisekseen yleisö haluaa kyllä sinun onnistuvan. Ei yleisö halua että olet huono ja epöonnistut vaan tukee sinua. Usko pois.
(Joitain poikkeuksia on, jos menet vihamielisen yleisön eteen- silloin sinun pitää kyllä tietää tämä jo etukäteen. Jos et tiedä, et ole todennäköisesti edes yrittänyt ottaa selvää kenelle esiinnyt)
Ja paras tapa näyttää ja tuntua asiantuntijalta on olla asiantuntija. Siitä tulee hallinnan tunne.
Esiintymisjännitystä saa muuten pois parhaiten menemällä esiintymään.
Make it simple. Stupid.
Kouluttaja Pauli Vuorio
