Suomessa yrittäjien paperisodan helpottamiseen tähtäävään taisteluun on tulevaan budjettiin tiettävästi varattu naurettavat 200 000 euroa. Vuosittain Suomessa perustetaan noin 30 000 uutta yritystä. Suhde ja käytännön toimet yrittäjyyden tukemiseksi ovat tässä kohtaa itkettävän naurettavia. Hallitus ilmeisesti varaa kuitenkin 10 miljoonaa euroa yksinyrittäjien ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen.

Täytyy uskaltaa kysyä, kuinka suuren osan näistä rahoista järjestelmien eri portaat ja byrokratia syövät ja auttaako tämä käytännössä yleisellä tasolla yrityksiä tai työllisyyttä?

Tammi-kesäkuussa 2008 pantiin vireille vastaavasti alle 1 300 konkurssia. Määrä on pieni verrattuna perustettujen ja jo toimivien yritysten määrään. Vetoa yrittäjyyteen on.

Tätä taustaa vasten on hyvin asenteellista, että usein näkee valtamediankin aihetta käsittelevissä kirjoituksissa ilmaisun ”rehelliseltä pohjalta yrittäjiksi ryhtyvät…” Koskaan en ole nähnyt, että kirjoitettaisiin esimerkiksi rehelliseltä pohjalta toimistosihteeriksi ryhtyvistä tai opiskelevista tai rehelliseltä pohjalta toimittajan työtä tekevistä saati rehelliseltä pohjalta kunnanjohtajana toimivista…

Konkurssi tai sen uhka on paha paikka työntekijöille, joille yhteiskunta on kuitenkin järjestänyt turvaverkkoja. Kyseinen tilanne on kuitenkin usein tragedia pienelle ja vähän suuremmallekin yrittäjälle. Pahimmillaan menevät työ, koti, perhe, ystävät, terveys ja maine.

Maailmalla näiden ihmisten kokemuksia käytetään hyväksi, Suomessa lintataan maanrakoon. Moneen työyhteisöön on tullut kuitenkin jo aika, jossa kaikki ymmärtävät, ettei yhtään yritystä ole ilman ihmisiä ja tässä tehdään töitä yhteisesti. Vapaus, veljeys ja tasa-arvo eivät tarkoita samaa palkkaa ja työaikaa vaan jotain ihan muuta.

Hyvinkin suuri joukko käytännön yrittäjistä ei ole akateemisia. Näin Suomessa. Toivottavasti myös akateemiset yrittäjät tulevat kuitenkin lisääntymään.

Toivoa on. Muun muassa akateemisesti koulutettujen järjestö Akava muistuttaa, ettei hallitus ole lunastanut yrittäjyyteen liittyviä verolupauksiaan. Asiaan on ilmeisesti kiinnitetty huomiota siksi, että korkeasti koulutettuja on työttömänä.

Kannattaa miettiä, onko hyvä karsia pois tukia tahoilta, jotka keräävät nimilistoja ja mainetta toisten tekemästä työstä. Näitä tahoja riittää silmänkantamattomiin. Kunnia, mutta ennen kaikkea käytännön tuki niille, jotka sen todellisen työn tekevät.

Pitää myös tarkentaa, voiko samaa yrittäjänimikettä todella käyttää loputtomiin kaikilla nykyisillä kriteereillä. Omistaja/ palkkajohtaja/ käytännön tekijät kun ovat joskus hyvin eri asioita.

Teleoperaattorit, rahoituslaitokset ja entiset valtion instanssit ”tukevat” lähes järjestään uusia yrityksiä vaatimalla vakuusmaksuja, isompaa korkoa tai käteismaksua. Luotonhallinnan kannalta asia tietenkin on hyvinkin ymmärrettävää. Kun samaan aikaan isot ja vanhat saavat kaikki volyymiedut ja tuet, pitäisi tähän ”hyvä veli”-kaltaiseen järjestelmään kiinnittää huomiota ja toimia.

PS. Uusimpien tutkimusten mukaan pienituloisimmat haluavat enemmän julkisen sektorin kilpailua.

Mielenkiintoista.

Pauli Vuorio
päätoimittaja