Suomen pankkikriisi 1990-luvulla johtui valvovan viranomaisen, tässä tapauksessa Suomen Pankin ja pankkitarkastusviraston kyvyttömyydestä hallita markkinoiden ahneutta, markkinatalouden renkiä, joka hetkeksi pääsi isännäksi. Tänään tilanne on aivan samanlainen, pankkitoimintaa valvovien viranomaisten ymmärrys ja kyky hoitaa kontrollitehtäväänsä on huono, jossakin tapauksessa kelvoton.

Markkinatalouden jännite, niin kuin elämän yleensäkin, sijoittuu akselille vietit, jotka vievät - kontrolli, moraali, joka jarruttaa. Kun tähän tasapainoon tulee kolhuja, syntyy ruumiita. Vietit, merkityksellisimpänä ahneus kun kyse on markkinataloudesta, sisältävät sen energian, joka vie maailmaa eteenpäin, tarvittaessa tuhoon saakka. Kontrollin ylläpitäminen länsimaisessa yhteiskunnassa kuuluu osaltaan yhteisölle itselleen ja viime kädessä valtiolle.

Nyt kontrolli on jälleen epäonnistunut hommassaan, pahiten Pohjolan Zimbabvessa, Islannissa, missä vielä tovi sitten paikallinen viranomainen kehui oman kylän poikia näiden reippaudesta maailman turuilla. Hämmästyttävää tässä on se, että yllättävän vähän maailman rahamarkkinayhteisössä oli niitä, jotka eivät ihmetelleet, miten pohjoiselle kivelle oli yhtäkkiä päätynyt kaikki maailman pankkiviisaus.

Suomen valvoja haisee hiukan samanlaiselta turskalta kuin islantilainen kollegansa. Edellisen tuhon pääarkkitehti pääjohtaja Liikanen on ollut aika hiljaa. Pankkitarkastusvirastosta vakuutetaan kaiken olevan hyvin. Samaa selittää valtiovarainministeri Katainen, joka edellisen tuhon aikana rakenteli vielä kakkuja pytyllä istuessaan. Hänen näkemyksensä ja kokemuksensa on lyhyt.

Luulen, että kaikki ei ole hyvin.

Pari vuotta sitten pankkitarkastusvirasto otti Seppo Sairaselta äänioikeuden hänen omistamistaan FIM-pankkiiriliikkeen osakkeista, koska häntä syytettiin käräjillä rahanpesusta. Syyte oli alun alkaen järjetön, osa talousrikossyyttäjien lahtikampanjaa, johon Seppo vedettiin osapuoleksi. Syyte kaatui.

Seppo myi pankkinsa islantilaisille, kun ei saanut käydä siellä töissä. Häntä pidettiin kelvottomana omistajana, vaikka hän oli tyhjästä rakentanut vuosien työllä menestyvän yrityksen, jonka arvo noteerattiin sadoiksi miljooniksi. Miksi valvova viranomainen ei pidä kelvottomina omistajina niitä, joiden omistuksessa pankit ovat tuhonneet liiketoimintansa niin, että valtion pitää nostaa talletussuojaa. Nämä omistajat ovat todella vaarallisia julkiselle taloudelle.

Lue lisää Kari Uotin blogi-kirjoituksia osoitteessa
www.kariuoticonsulting.fi