Hassua, että markkinatietous on ollut niin epätäydellistä myös pankkialan ammattilaisilla ja itseasiassa aina talouskriisien aikaan. Siitä huolimatta nämä samat ihmiset antavat asiantuntijalausuntoja "tietopohjalta" käytännössä maksua vastaan. Sikäli vähän sama asia kuin ennustajapalvelut.

Kiitos kommentista.

Erotttaisin tässä yhteydessä markkinatietouden ja ennustamisen ainakin eräin oleellisin osin. Markkinatietoudella tarkoitan sellaista dataa, joka on konkreettista todellisuutta kyseisellä hetkellä. Tällaista tietoa ovat vaikkapa pörssiyhtiöiden kirjanpitotiedot, jotka ovat julkisia laissa määrätyssä mitassa. Tälla tavalla sijoittajat saavat mahdollisimman hyvän käsityksen yrityksen tuloksentekoon ja tulevaisuuteen vaikuttavista perustekijöistä pitkältä ajalta: liikevaihdosta, kannattavuudesta, velan määrästä ja laadusta, kulurakenteesta jne. Mitä laajempaa ja luotettavampaa tämä tieto on, sen turvallisemmalla mielellä sijoittaja voi tehdä sijoituspäätöksensä.

Tässä rahoituskriisissä oleellinen ongelma oli, että ympäri maailmaa myytyjen luottopakettien sisällöistä oli hyvin vähän tietoa, jopa myyjillä itsellään. Niitä myytiin pitkälti luottoluokittajien arvioiden perusteella, eivätkä ostajat yleensä tajunneet, kuinka huterin perustein noita arvioita jaettiin. Tässä suhteessa markkinatietous oli pahasti puutteellista ja harhaanjohtavaa. Jos luottopakettien todellinen sisältö ja riskitaso olisi paremmin selvillä, tällaisilta jättikupruilta välttyminen olisi huomattavasti helpompaa. Siihen suuntaan sääntelyä nyt varmasti viedään.

Toisaalta, kaikki riskinmäärittely, joka perustuu ennusteisiin, on luonteeltaan epävarmaa. Jos kirjanpito- ja pörssilain mukaan tulee olla tiedossa yhtiön velka-aste ja käteiskassan määrä vuoden lopussa, se on obkjektiivista tietoa (olettaen ettei lukuja ole kovin helppo vehkeillä). Se taas on puhdasta ennustamista, mitä ao. luvut ovat vuoden tai kahden päästä. Aivan kuten yrityksen tulevaisuuden näkymät ylipäätään. Eihän kukaan voi varmaksi tietää, miten vaikka Nokian markkinaosuus ja kannattavuus kehittyy, koska se riippuu niin monista tekijöistä. Sama koskee makrotalousennusteita.

Jotkut analyytikot ovat silti taitavampia kuin toiset, ja itse kunkin on löydettävä ne ihmiset, joiden arvioiden hän on nähnyt useimmiten osuvan oikeaan. Yksikään ennustajahan ei aina osu, se on jokaisen pidettävä mielessään. Ja jos ennusteista itse maksaa, on tietysti pidettävä entistä tarkemmin huolta siitä, saako rahalle vastiketta. Pankkien ennustajiin en ole itse koskaan kauheasti luottanut missään asiassa, heidän näkökulmaansa vaikuttaa helposti työnantajan intressi.

Tässä rahoituskriisissä ylivoimaisesti tarkimmat ennusteet on kokemukseni mukaan jo hyvissä ajoissa jakanut amerikkalainen tähtiekonomisti Nouriel Roubini. Hän ennusti sen vaiheet jo pari vuotta sitten. Roubinin näkemyksiä voi lukea etenkin hänen omasta julkaisustaan RGE Monitor. Löytyy tuosta osoitteesta:

http://www.rgemonitor.com/blog/roubini

Suosittelen kaikille aiheesta kiinnostuneille. Hänen näkemyksiään tosin vilahtelee varmasti täällä Yrittäjälinjallakin omissa blogeissani, koska luen Roubinin artikkelit säännöllisesti.

PS: Sanoin markkinatietouden olevan aina epätäydellistä, ja sitä se on välttämättä ja aina jossain määrin. Vaikkapa yrityksen taseeseen sisältyy aina epävarmuustekijöitä, esimerkiksi saataviin ja omaisuuden arvoon.

Hyvinä aikoina velalliset maksavat yleensä laskunsa säntillisesti, mutta aikojen heikentyessä luottotappiot voivat kasvaa nopeasti. Tällaisista muutoksista ei kukaan voi koskaan olla etukäteen tarkkaan tietoinen, joten yhtiön tai minkä tahansa instanssin vakavaraisuuden arviointi on tässä suhteessa aina hitusen ennustamista, sikäli kun sillä on saatavia.

Sama koskee omaisuuden arvoa. Kiinteistöjen, laitteiden, tuotevarastojen, lisenssien jne. hinnat eivät ole kiinteitä, vaan muuttuvat markkinoiden mukana. Vaikeana aikana realisoitavasta omaisuudesta saa huomattavasti huonomman hinnan kuin hyvänä aikana. Nämä muutokset voivat olla todella nopeita, kuten kerran taas nähtiin.

Tällaiset epävarmuustekijät ovat väistämätön osa markkinatietoutta siinäkin tapauksessa, että sitä on saatavilla kuinka laajasti ja rehellisesti raportoituna tahansa. Aukottomaksi markkinatietoutta ei tästä syystä voi tehdä, mutta periaatteelliseksi tavoitteeksi sen voi toki ottaa.

Tarpeeksi taitava ja luova kirjanpitäjä saa puljun kuin puljun näyttämään upporikkaalta jos niikseen. Enron nyt ensimmäisenä mielessä tietysti, isoimpana vedätyksenä. Tällaisissa jutuissa on toki kyse silkasta rikollisuudesta, mutta kai kirjanpitoon vähäisempää fläppiä on vielä helpompi ujuttaa.

Tarpeeksi taitava ja luova kirjanpitäjä saa puljun kuin puljun näyttämään upporikkaalta jos niikseen. Enron nyt ensimmäisenä mielessä tietysti, isoimpana vedätyksenä. Tällaisissa jutuissa on toki kyse silkasta rikollisuudesta, mutta kai kirjanpitoon vähäisempää fläppiä on vielä helpompi ujuttaa.

Kirjanpito- ym. rikollisuutta tuskin voi koskaan estää, mutta tavoitteeksi voi ja pitää silti asettaa tarkoituksenmukaisen laaja ja luotettava markkinatietous. Vain se luo luottamusta, jota ilman talous ei toimi. Nythän juuri tuo luottamuspula lamauttaa taloutta.

Sitä emme voi silti ohittaa, että omaisuusarvojen ja vakavaraisuuden tarkka määrittely on pulmallista. Nyt esimerkiksi käydään kovaa kiistaa siitä, millä periaatteella yritysten (etenkin pankkien) tasearvoja tulisi määritellä. Onko arvopaperit kirjattava vallitsevan markkinahinnan vai jonkin muun periaatteen mukaan? Asialla on suuri käytännön merkitys, koska tase määrittelee yhtiön vakavaraisuuden.

Jos arvopaperit määritellään markkinahintaisesti, markkinoiden ajautuessa paniikkiin arvopapereiden hinnat ja samalla yhtiöiden vakavaraisuus laskee rajusti. Nyt on käynyt juuri niin. Tässä tilanteessa etenkin kovalla velkavivulla toimivien yhtiöiden vakavaraisuus joutuu kovaan paikkaan, vaikka niiden arvopaperien arvo pitkällä tähtäimellä olisi aivan hyvä.

Toisaalta arvopapereille on erittäin vaikea määritellä mitään oikeampaakaan arvoa kuin markkinahinta. Etenkin osakkeiden kohdalla se on täysin mahdotonta jo siksi, että osakkeiden arvo riippuu yhtiöiden tulevaisuudesta useiden vuosien perspektiivissä, ja sitä taas on kenenkään mahdoton arvioida kuin hyvin likimääräisesti. Jos taseisiin merkittäisiin vaikkapa jonkun virallisen instanssin arvio osakkeiden oikeasta arvosta, paljastuisivat ne aivan varmasti usein raskaiksi virheiksi. Eli epävarmuutta ja virheitä markkinatietouteen sisältyy väistämättä.

Pankkien riiittävän vakavaraisuuden varmistamiseen ei kai ole muuta keinoa kuin vaatia oman pääoman määrän suhteessa velkavipuun tarpeeksi suureksi. Siihen suuntaan sääntelyä varmasti viedään. Toisaalta liian tiukka sääntely vähentää luototusta, eikä sekään taas ole taloudelle hyväksi. Jokin kultainen keskitie on tarpeen.

Ei aina ole kyse kirjapito ym. rikollisuudesta jos eri asiantuntijat saavat erilaisia tuloksia yrityksien toimintaedellytyksistä tai kannattavuudesta. On tosi monta tapaa katsoa asiaa ja kuitata kirjanpitoon saatavat + kulut+ lainat + kaikki muu.Tietenkin konsernikirjanpidossa alkaa olla ehkä vähemmän mahdollisuuksia. Tai joku viisas voisi sanoa,että enemmän. Sama pätee muuhun talous "ennustamiseen". Realiteettia ei ole olemassakaan. On lähinnä olemassa pessimistinen näkökanta, jossa huomioidaan kaikki uhat, että ne toteutuvat ja kulut maksimaalisesti ja riskit ja yltiöpositiivinen, jossa arvoidaan myynnin nousevan ja kaiken onnistuvan, arviot liikkuvat sitten näiden välillä. Tietenkin on olemassa ainakin pienyrityksiä, jossa ei taloudesta ymmärretä yhtään mitään. On kyllä isojakin yrityksiä olkoon sitten Enron vaikka esimerkkinä, vaikka huono esimerkki onkin, siinähän kyse oli rikollisesta toiminnasta. Joku tai jotkut eivät kuitenkaan ymmärtäneet mitään kun meni monimutkaisemmaksi.
Eräs tarina kertoo isosta palvelualan yrityksestä, jossa laskut oli tehty arvonlisävero väärin laskien monta vuotta, eikä kukaan tajunnut mitään.
Toinen tarina taas siitä, miten erään yrityksen talousjohtaja eli sisääntulevan rahan mukaan, eikä ymmärrä eikä halua ymmärtää, että muu talous eli myynnin mukaan ja laskutus oli summat + alv. Onhan näitä.

Vielä täytyy huomauttaa, että rajuja arvonmuutoksia suuntaan tai toiseen on ruokkinut joku tai jonkun ryhmän ahneus, joka kumulatiivisesti vaikuttaa ratkaisevalla tavalla asioihin ja kun tämä pyörä lähtee pyörimään on kyse periaattteessa samasta asiasta kuin kaikki pyramidirakenteet.
Käytännössä esimerkiksi yhdysvalloissa ei ole oikeasti niin paljon rahaa kuin kansantalouden kokonaisluvut antavat ymmärtää, vaan se raha on jossain muualla tai oikeastan osa siitä vain virtuaalisesti futuureina

On se hiukan hämmentävää näin maallikolle kun jos talous ei järjettömästi KASVA koko ajan niin se on sitten taantuma, lama, katastrofi ja jotain.. eikö pienempi kasvu tai paikallaankin olo hetken riitä, vaaditaanko koko ajan entisten ennätysten lyömistä jatkuvasti.

?Rajuja arvonmuutoksia suuntaan tai toiseen on ruokkinut joku tai jonkun ryhmän ahneus, joka kumulatiivisesti vaikuttaa ratkaisevalla tavalla asioihin ja kun tämä pyörä lähtee pyörimään on kyse periaattteessa samasta asiasta kuin kaikki pyramidirakenteet.?

Näin kuplat tosiaan tuppaavat kehittymään, mutta yleensä kyse ei ole jonkin tarkasti rajatun ryhmän ahneudesta, vaan epämääräisen ja hyvin laajan toimijakunnan virhearvioista. Kiinteistökuplien takana on valtava määrä rakentajia, rahoittajia, keinottelijoita jne. - mutta myös innokkaita ja vilpittömiä asunnon ostajia, kuten tänä päivänä jättilainoja ottavat nuoret.

Osakekuplat nojaavat kollektiiviseen virhearvioon, johon syyllistyvät suuret määrät sijoittajia. Heitä ei ohjaa jokin salaliitto vaan oma vauhtisokeus. Aivan kuten nyt koettu pörssiromahdus on osittain kollektiivista virhearviota, jonka syynä on valtava pelko. Suuri osa osakkeista menee nyt kaupaksi reilusti alle todellisen arvonsa. Eli ostoksille vain, jos kellä on varoja, jo parin vuoden päästä hymyilette.

?Eikö pienempi kasvu tai paikallaankin olo hetken riitä, vaaditaanko koko ajan entisten ennätysten lyömistä jatkuvasti.?

Talouskasvu ei toki ole jumalallinen välttämättömyys, ja historiassa talouskasvu oli aika tuntematonta ennen teollistumista. Mutta kasvun taittumisesta on ikävät seurauksensa, ennen kaikkea nopeasti kasvava työttömyys. Ilman sitä nollakasvukaan ei olisi sinänsä kummoinen ongelma, paitsi jos väestö samalla kasvaa ? silloin elintasokin laskisi. Se ei tapa, mutta harvasta se mukavaakaan on.