Taloustieteen nobelisti Paul Krugman varoitti mm. New York Timesin kolmuneissaan, että Usan: rahapolitikka on kuin pyramidihuijaus.Mitenkähän vastaavasti euroalueen? Jos tässä on edes hiven totuutta, onkohan palloa kenelläkään näistä johtajista koskaan ollutkaan?

Ensin Amerikassa jaettiin rahaa kenelle tahansa puoli-ilmaiseksi, ja nyt ei sitten sitä saa kukaan. Pahiten tässä sirkuksessa kärsivät ne, jotka tyhmyyttään ottivat isot lainat vähän ennen kuplan posahdusta, ja sitten jos kriisi vei työpaikan, niin tervemenoa.

Asuntolainaa ottaneet ovat sikäli Amerikassa paremmassa asemassa, että menee vain asunto, muuten ei jää velkaa. Pankki ottaa takkiinsa. Paitsi nyt sitten veronmaksajat, kun pankkituen lasku lyödään käteen.

Yrittäjät ovat samassa asemassa, jos ottivat velkaa kuplan huipulla. Itseään siitä tietysti voi vain syyttää, mutta on siinä politiikkakin ollut pahasti metsässä. Ei jokainen pienyrittäjä voi kaikkia isoja kiemuroita ymmärtää.

Suomesssahan tilanne ei ole yhtä paha, mutta monessa Euroopan maassa on. Asuntokupla poksahti kuin vappupallo ainakin Espanjassa ja Irlannissa, eivätkä taida olla ainoat. Ja eikun veronmaksajan taskulle. Suomessa ei yhtä hurjaa ole meno tainnut olla, ainakaan vielä ei pakkomyynneistä ja luottotappioista kiljuta joka päivä.

Suomessa pankit ottivat jotain opiksi viime lamasta, kun tekivät silloin samat virheet kuin nyt isot pojat isossa maailmassa. Eli rahaa jaettiin ensin taivaan tuuliin, ja sitten tarvittiin pankkitukea rekkalasteittain. Sen suhteen taidetaan päästä me nyt vähemmällä, mutta vienti on jumissa, kun muu maailma laskee tappioitaan tosi isoilla numeroilla. Se rassaa meitä kaikkia.

Vaan toivottavasti muistavat muuallakin opetuksen vähän aikaa.

Kiitokset terävistä kommenteista!

Krugman kuuluu tosiaan niihin talousviisaisiin, jotka kritisoivat hyvissä ajoin USA:n rahapolitiikkaa. Hänen edustamansa linjan mielestä korot olivat liian matalalla liian kauan, ja rahamarkkinoiden sääntely epäonnistui täysin. Näissä oloissa arvosteluun ei liene vaikea yhtyä.

Vastaavaa kritiikkiä on esitetty myös EKP:ta kohtaan, ovathan eurooppalaisetkin pankit syvissä vaikeuksissa, osa jopa pahemmissa kuin amerikkalaiset. Eli tästä näkökulmasta pallo on tosiaan ollut hukassa alusta asti. Luottokuplaan ja sääntelyyn olisi pitänyt tarttua paljon aikaisemmin.

Kansallisia eroja tilanteessa on, koska euroalueella rahamarkkinoiden sääntely on pitkälti kansallista. Ainakin toistaiseksi saatujen todisteiden nojalla suomalaiset pankit välttivät pahimmat virheet, kiitos 1990-luvun pankkikriisin opetusten. Tosin on luottoja meilläkin jaettu liian avokätisesti, koska etenkin kulutusluottojen uusia jakajia ilmestyi markkinoille nousukauden aikana paljon. Näiden toimijoiden julkinen sääntely ja itsekuri ovat heikot, ja niiden luottotappiot voivat vielä kasvaa reippaasti.

Ajankohtainen kysymys EKP:n osalta kuitenkin on - ainakin omasta mielestäni - nyt se, kuinka EKP kriisin hoitaa. Liian kireä rahapolitiikka vaikeassa taantumassa ei ole luultavasti oikea lääke. Sitä olisi pitänyt harjoittaa aiemmin eli ehkäistä kuplan syntyminen.

Tässä tilanteessa liian kireä rahapolitiikka voi vaikuttaa kuten pahasti ylipainoisen epätoivoinen yritys päästä liikakiloistaan yhdellä rysäyksellä eli ankaralla dietiillä ja maratonjuoksulla heti alkajaisiksi. Moisella lääkkeellä voi päästä hengestään. Juuri tällä opilla Yhdysvaltojen 1930-luvun lama sai niin järkyttävät mittasuhteet.

Akuutti ongelma on nyt tuotannon pysähtyminen, työttömyyden jyrkkä kasvu ja konkurssiaallon uhka, jopa deflaatio. Näiden vaivojen hoidon pitäisi olla etusijalla. Rahapolitiikan kiristämisen ja inflaatiohuolien aika tulee varmasti, mutta sitä ennen talous on saatava liikkeelle, jotta vahingot eivät kasva tarpeettoman suuriksi. Jos pohjimmiltaan terveet yritykset ajautuvat konkurssiin rahapolitiikan virheiden takia, keskuspankkiirit ja poliitikot ansaitsevat potkut.

Osaupulleen näillä linjoilla on Krugmankin monen kollegansa tapaan.

yst. Heikki Ikonen

Krugman tarttui Eurooppa-aiheeseen yksityiskohtaisemmin tuoreessa kolumnissaan. Alkuperäinen löytyy tuolta:

http://www.nytimes.com/2009/03/16/opinion/16krugman.html

ja sen suomenkielinen tiivistelmä tuolta:

http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=2009/03/20045&sort=false

Myös Krugman arvostelee rajusti EKP:n velttoutta ja arvostelukyvyn puutetta. Tässä suora sitaatti jutusta:

"European banking officials, who completely missed the depth of the crisis, still seem weirdly complacent."

(Nopea käännös: EKP:n virkailijat aliarvioivat totaalisesti kriisin syvyyden, ja vaikuttavat silti yhä hämmästyttävän tyytyväisiltä itseensä.)

Eli kriittinen arvioni EKP:sta saa suoraa tukea mahdollisimman arvovaltaiselta tasolta.



esittää sille muutamia syitä

PS: Pahoittelen, koneeni oikuttelee, tuo viimeinen virke sotkeutui. Sen piti kuulua näin:

Krugman esittää sille (siis EKP:n toimille) muutamia syitä, joihin kannattaa tutustua lähemmin itse tekstistä.

Krugman oli jutussaan tosi huolestunut Euroopan tulevaisuudesta lähivuosina. Hänen mielestään riskit ovat täällä virheellisen politiikan vuoksi reilusti suuremmat kuin Amerikassa, jossa keskuspankki ja hallitus sentään yrittävät tosissaan ratkaista kriisin - päinvastoin kuin täällä, jossa otetaan urakka yhä aivan liian löysin rantein. Pitäisikö tässä säikkyä entisestään?

Heikki, saatat olla hieman väärässä. Krugman käyttää termiä European banking officials. Se voi sisältää tai olla sisältämättä Eurojärjestelmän. Tuon kohdan haastattelusta luen enemmänkin valvontaan ja pankkitukeen liittyviin viranomaisiin kuin rahapolitiikkaan liittyviin viranomaisiin.

Toisekseen Krugman kuten moni muukin tuijottaa liikaa ohjauskorkoa. Koska Eurojärjestelmä antaa kaiken likviditeetin mitä pankit kysyvät, on itse asiassa markkinoilla likviditeetin hinta ollut jo pitkään 1 prosentin tasolla pankkien (vakuudellisilla) markkinoilla.

Kolmanneksi, valitettavasti likviditeetin hinta on eri asia kuin pankkien varainhankinnan hinta. Se on koronlaskujen jälkeenkin korkeampi kuin ennen kriisiä.

Neljänneksi, hindsight on aina 20/20. Kun koronnosto tehtiin, öljyn hinta oli korkealla ja inflaatio kiihtymässä eikä Lehmannia oltu vielä päästetty konkkaan. Lehmanin kaatuminen romahdutti pankkien välisen markkinan täysin, likviditeettiä on mutta se ei liiku. Siksi reaalitalouden romahdus voimistui entisestään.

Kiitos kommentista, Arska.

"Krugman käyttää termiä European banking officials. Se voi sisältää tai olla sisältämättä Eurojärjestelmän. Tuon kohdan haastattelusta luen enemmänkin valvontaan ja pankkitukeen liittyviin viranomaisiin kuin rahapolitiikkaan liittyviin viranomaisiin."

Pohdin itsekin, keitä kaikkia Krugman tarkoittaa, mutta hän arvostelli kolumnissaan kriisin jälkihoitoa kokonaisuudessaan, joten tulkitsin sen tarkoittavan myös EKP:a. Käänsin lauseen kieltämättä hieman karkeasti.

"Kolmanneksi, valitettavasti likviditeetin hinta on eri asia kuin pankkien varainhankinnan hinta. Se on koronlaskujen jälkeenkin korkeampi kuin ennen kriisiä."

Mutta eikö sinunkin mielestäsi juuri Yhdysvaltojen keskuspankki Fed ole tehnyt ihan eri tason operaatioita rahan saamiseksi liikkeelle verrattuna EKP:een? Kuten eilinen päätöskin osoittaa. Fed on rakentanut laajoja osto- ja takuuohjelmia, joilla arvopaperien hinnat saataisiin vakautumaan ja luottomarkkinat sitä kautta liikkeelle.

EKP:n toimet ovat tässä suhteessa olleet näpertelyä. Ja juuri tämä Krugmania ja monta muutakin huolestuttaa, ei vain ohjauskorko.

"Pitäisikö tässä säikkyä entisestään?"

Siihen en uskalla sanoa mitään kovin lopullista, mutta Fedin ja EKP:n aktiivisuudessa on niin suuri ero, että ainakin minua huolestuttaa. Jompi kumpi ali- tai ylireagoi tilanteessa, ja ottaen huomioon, että Fedin pääjohtaja Ben Bernanke on 1930-luvun eli talouskriisien ekspertti, oletan hänen hahmottavan tilanteen syvällisemmin kuin Trichet. Kyllä minua Trichet´n tyyneys hiukan kylmää. Keskuspankkien rooli taloudessa on varsinkin kriisien aikana merkittävä.

PS: Kyllä EKP ainakin Krugmanin kommentista itseensä otti. Tuossa on EKP:n vastaus Krugmanille:

/blogs.wsj.com/economics/2009/03/19/ecb-official-responds-to-krugman-criticism/

Vastineen peruspointti on, että euroalueen ja USA:n tilanteet eivät ole samanlaiset, joten toimenpiteidenkään ei tarvitse sitä olla. Aikanaan näemme paremmin, miten asia oli. Täytyy vain toivoa, että EKP on oikeassa ja Krugman väärässä.

"Mutta eikö sinunkin mielestäsi juuri Yhdysvaltojen keskuspankki Fed ole tehnyt ihan eri tason operaatioita rahan saamiseksi liikkeelle verrattuna EKP:een? Kuten eilinen päätöskin osoittaa. Fed on rakentanut laajoja osto- ja takuuohjelmia, joilla arvopaperien hinnat saataisiin vakautumaan ja luottomarkkinat sitä kautta liikkeelle.

EKP:n toimet ovat tässä suhteessa olleet näpertelyä. Ja juuri tämä Krugmania ja monta muutakin huolestuttaa, ei vain ohjauskorko."

FED harjoitti Greenspanin aikakaudella huomattavasti tempoilevampaa korkopolitiikkaa ainakin, Bernanke on jatkanut sitä, ehkä pakon edessä. Volcker oli kunnon keskuspankkiiri FEDissä. Mikäli jatketaan vielä setelirahoituksella, niin inflaatiolla hoidetaan dollarivelat pois Liittovaltiolta.

Minkä valtion joukkolainoja haluaisit EKP:n ostavan suoraan valtiolta (vaikka se onkin kielletty EU:n perussopimuksessa)? Italian, Kreikan vai Irlannin?

EKP:hän "ostaa" repokaupoilla jo nyt rajattomasti pankkien hallussa pitämiä velkakirjoja, kuten espanjalaisten autolainoista arvopaperistettuja jvk-lainoja.

"Mikäli jatketaan vielä setelirahoituksella, niin inflaatiolla hoidetaan dollarivelat pois Liittovaltiolta.

Minkä valtion joukkolainoja haluaisit EKP:n ostavan suoraan valtiolta (vaikka se onkin kielletty EU:n perussopimuksessa)? Italian, Kreikan vai Irlannin?"

Onhan tämä erittäin vaikea tilanne kaikin puolin, ja syynä on liian kauan jatkunut löyhä rahapolitiikka. Bernanke on varmasti pakkoraossa kuten ounastelit.

Amerikkalaiset pitävät nyt pitkän aikavälin inflaatiota pienempänä murheena kuin taantuman katkaisua. Minustakin se on tässä kohtaa pienempi paha. Mitä keinoja sitten käytetäänkin.