Ihmiskunnan pitkä kehityslinja ei kylläkään aina ole merkinnyt kehitystä parempaan suuntaan. Otetaanpa vaikka nyt sähköpostin käyttö.

Parhaimmillaan se on elintärkeä monille yrityksille ja todellakin säästää aikaa. Mutta se on myös vertaansa vailla oleva aikasyöppö. Onhan sitä jo tutkittukin, että yksittäisellä työntekijällä saattaa kulua huima määrä työtunteja joka kuukausi pelkkään sähköpostiliikenteen hoitamiseen.

Toisekseen, työteho ei aina ole kiinni teknisistä järjestelyistä. Yksi tärkeimpiä tehon nostajia on se, että työntekijä on motivoitunut, viihtyy työssään ja kokee tulevansa työssään arvostetuksi. Hienoinkaan vempain ei pysty koskaan korvaamaan noiden tuntemusten arvoa.

Terveydenhuollon puolelta on kantautunut sellaista tietoa, että hoitajien ja lääkäreiden työajasta mieletön osa kuluu nykyisin kaikenlaisiin tietokonehommiin. Se on potilastyöstä pois ja tekee siis terveydenhuollosta entistä tehottomamman.

Kiitos kommentista!

"Yksi tärkeimpiä tehon nostajia on se, että työntekijä on motivoitunut, viihtyy työssään ja kokee tulevansa työssään arvostetuksi. Hienoinkaan vempain ei pysty koskaan korvaamaan noiden tuntemusten arvoa."

Olen aivan samaa mieltä, mutta ei tämä olekaan ristiriidassa esittämäni kanssa. Tuottavuutta voi toki nostaa monin keinoin, ja yksi niistä on tietysti työn mielekkyys ja motivoivuus. Mutta metsuri voi tuntea työn iloa yhtä lailla moottorisahan kuin pokasahan kanssa.

"Terveydenhuollon puolelta on kantautunut sellaista tietoa, että hoitajien ja lääkäreiden työajasta mieletön osa kuluu nykyisin kaikenlaisiin tietokonehommiin. Se on potilastyöstä pois ja tekee siis terveydenhuollosta entistä tehottomamman."

Olen kuullut tästä myös, mutta siinä tapauksessa vika on työmenetelmissä eikä niinkään työvälineissä. Päätetyöt on järjestetty huonosti.

Kyse on käsittääkseni potilastiedostojen yms. ylläpidosta. Sehän on sinänsä välttämätöntä, ja kunnolliset ja hyvin linkitetyt tiedostot edistävät varmasti terveydenhuoltoa.

Aiemmin potilastiedot on kirjattu käsin paperille, tai ne on jätetty kokonaan tekemättä. Tuskin tavoiteltavia vaihtoehtoja nekään. Tietokoneesta ei siis kannata luopua, mutta työmenetelmissä on ilmeisesti korjaamisen varaa.

Itse olen ainakin nähnyt lääkärin sanelevan potilastietoni koneelle, josta joku toinen ne käsittääkseni kirjaa tiedostoihin. Joku tällainen menetelmä on järkevä. Ei lääkärin kannata haaskata aikaa tietokoneen paukuttamiseen.

yst. Heikki Ikonen

Korkeaa tuottavuutta voi tavoitella monella tavalla. Jotkut tavoittelee sitä palkkojen kautta, jotkut pääoman kautta, jotkut hinnoilla ja aseita on siihen paljon. Korkeaa tuottavuutta kannattaa tavoitella AINA otsikko on hieman provosoiva siis asian suhteen.
1800-luvulla korkeaa tuottavutta tavoiteltiin amerikassa orjuudellla.

"1800-luvulla korkeaa tuottavutta tavoiteltiin amerikassa orjuudellla."

Tuottavuudessa on kyse hiukan eri asiasta. Työn tuottavuus on lähinnä fysiologinen termi, joka lasketaan tuotantopanoksen ja tuloksen suhteena.
Orjuudessa on kyse ihmisten työn tulosten totaalisesta riistosta, ei tuottavuudesta. Tämä käsitteellinen sekaannus on yleinen, ja sen vuoksi tuottavuuden nostamiseen usein suhtaudutaankin kielteisesti. Sekaannuksen takia asiaa mielelläni käsittelen.

Työn tuottavuuden kannalta orjuus ei välttämättä ollut edes kovinkaan tehokas järjestelmä, koska orjat tekevät töitä vastoin tahtoaan. 1800-luvulla he työskentelivät enimmäkseen käsityönä puuvillapelloilla. Tuskin heidän työnsä tuottavuus oli kovin korkea verrattuna viljelijöihin, jotka tekivät vastaavia töitä omaksi hyödykseen. Mutta tietysti orjuus hyödytti orjien omistajia alhaisellakin työn tuottavuudella, koska orjille ei maksettu mitään.

Toki vaikka väkivallalla orja saadaan jonkin aikaa tekemään töitä hullun lailla eli työn tuottavuus nousee, mutta kovin kauaa ei kukaan sellaista kestä romahtamatta. Jos vaikka yrityksissä nostetaan tuottavuutta samantapaisin menetelmin eli ajamalla ihmiset loppuun potkujen yms. uhalla, niin kestävä strategia se ei varmasti ole.

Työn tuottavuutta kannattaa tavoitella aina - mutta se ei tarkoita, että keinolla millä tahansa. Työvälineiden ja -tapojen mielekäs kehitys ei ole orjuuttamista. Siinä on hyvin ratkaiseva ero.

yst. Heikki Ikonen

Eikös nyt ole moraalitonta puhua orjan ja itsellisen viljelijän työn tuottavuudesta samassa lauseessa, kun toinen raataa kahleet kintuissa ja toinen omaan laariinsa?

"Eikös nyt ole moraalitonta puhua orjan ja itsellisen viljelijän työn tuottavuudesta samassa lauseessa, kun toinen raataa kahleet kintuissa ja toinen omaan laariinsa?"

Ei. Työn tuottavuus on kuten sanottu lähinnä fysiologinen käsite. Voimme mitata orjan ja itsellisen tilallisen työtehoa halkometsässä työpanoksen ja tuloksen suhteena aivan samalla tavalla - eikä siihen ole edes vaihtoehtoja, aivan kuten verenpaine täytyy mitata kaikilta samalla tavalla heidän sosiaalisesta tms. asemasta riippumatta. Se tosiasia, että orjan työ perustuu moraalittomaan riistoon, ei sinänsä vaikuta työn tuottavuuden yhtälöön.

Olen varma, että etenkin pitkässä juoksussa itsellisen viljelijän työteho on selvästi korkeampi orjan, koska hän on motivoitunut. Itsellisen kannattaa myös panostaa työn tuottavuuden kehitykseen, koska hän saa siitä koituvat hedelmät omikseen.

Eli jos orja on varustettu pokasahalla ja itsellinen viljelijä moottorisahalla, viljelijä tekee halkoja moninverroin enemmän kuin orja työtuntia ja -vuotta kohti. Tästä on kyse työn tuottavuudessa.

Orjuuden tuomitsen jyrkästi kaikissa muodoissa.

yst. Heikki Ikonen

Jos minun pitää tehdä klapikasa mökille nuotiopuiksi ja kaataa sitä varten muutama runko tontin laidasta, niin tuskin minun kannattaa ostaa siihen moottorisahaa, jos liiterissä on kirves.

"Jos minun pitää tehdä klapikasa mökille nuotiopuiksi ja kaataa sitä varten muutama runko tontin laidasta, niin tuskin minun kannattaa ostaa siihen moottorisahaa, jos liiterissä on kirves."

Aivan oikein - työn tuottavuutta ei kannata nostaa mihin hintaan tahansa. Jos kaadettavana on muutama runko, moottorisahan antamaan työn tuottavuuden nostovoimaan ei kannata investoida. Parin rungon takia sitä ei kannata edes vuokrata. Mutta kirves kannattaa kuitenkin terottaa, tylsä terä syö oleellisesti työtehoa.

Jos kaadettavaa on vaikka muutama aarikin sakeaa metsää, moottorisaha kannattaa vaikka vuokrata, ellei nyt varta vasten halua kuntoilla - siinä tapauksessa työn tavoite onkin toinen, tai ainakin kahtalainen.

Jos kaadettavaa on joitakin hehtaareja, moottorisaha kannattaa jo ostaa, ainakin jos työajalla on mitään merkitystä työn tekijälle. Ja jos kaadettavaa on tuhansia hehtaareja, tehokkain väline on metsäkone, ja siihen investointi kannattaa.

Työn tuottavuutta nostavat investoinnit je työmenetelmien kehitykseen pistetyt panostukset on mitoitettava saavutettavaan hyötyyn. Jos aikoo paistaa piknikillä kilon grillimakkaraa, sitä varten ei kannata rakentaa ydinvoimalaa. Toisaalta ei niitä kannata tupakansytyttimelläkään paistaa. Nuotio on mielekkäin ratkaisu, jos sopivia puita on saatavilla.

yst. Heikki Ikonen

Niin ja jos on kyse vain yhden saunanpesällisen verran verran klapikasasta ei ole korkeaa tuottavuutta ostaa moottorisahaa, koska sen hankkimiseen käytetty aika + hankiimisesta aiheutevat kustannukset + moottorisahan hinta + sen vieminen paikan päälle syövät tuottavuutta.
Samassa ajassa jopa sillä tylsällä kirveellä saa korkeamman tuottavuuden, koska se klapikasa on paitsi valmis, niin ilman investointikuluja. Näin siis lyhyellä aikavälillä.
Toisaalta taas korkeaa tuottavuutta ei automaattisesti saada aikaan metsäkoneellakaan mitenkään ehdottomasti, jos otetaan kaikki mahdolliset tekijät huomioon. Ei myöskään esim. ydinvoimalalla.
Jos korkea tuottavuus on yli sukupolvien laskettavaa niin täytyy ottaa huomioon mm. ympäristövaikutukset,, klapi asiassa metsän kasvu ja monia muita tekijöitä. Jos otetaan vielä Linkola asiat ja todella, todella pitkä ajanjakso voidaan jopa sanoa, että korkeaa tuottavuutta ei välttämättä edes kannata tavoitella aina.
Korkea tuottavuus tai sen tavoittelu saattaa lyhyellä aikavälillä syödä myös työpaikkoja ja tuoda sivuvaikutuksia, jotka syövät ympäristössä tapahtuvaa muiden asioiden tuottavuutta. Tässä mielessä ei ole ollenkaan itsestäänselvyys, että korkeaa tuottavuutta kannattaa aina tavoitella.
Liian korkea tuottavuus saattaa ääritapauksissa syödä tuottavuuden pitkäksi aikaa eteenpäin.
Myös ihmisten henkinen hyvinvointi saattaa häiriytyä liian kovien tuottavuus vaatimusten ja niiden toteuttamisen kanssa ja tällöin lyhyellä aikavälillä saavutettu korkea tuottavuus madaltaa pidemmän aikavälin tuottavuutta.

Minkäs takia, Heikki, Suomessa tehtiin vielä hiljattaisella suhdannehuipulla n. puoli miljardia työtuntia vähemmän töitä kuin 80-luvun lopussa ?

Tämä tarkoittaa n. 300 000 kokoaikaista duunia.

Samalla aikavälillä kansantuote on kaksinkertaistunut, joten tuottavuuden nousua on todellakin tapahtunut.

Ehdottomasti suurin osa kansasta eläää työnteolla, joten ketkähän mahtavat olla ne 300 000 plus 20 vuoden aikana väestönkasvun lisäämät, jotka eivät noiden 300 000 + xx xxx miestyövuoden palkkatuloja näe ?

Tämän laman jälkeen tätä sakkia löytyy vielä enemmän.

Tuottavuus ei siis ole kasvanut henkilöä kohden tai se ei ole koskenut kaikkia.
Tämä ei kuitenkaan automaattisesti liity tuottavuuden kannattavuuden lisäämiseen.

"Tämä ei kuitenkaan automaattisesti liity tuottavuuden kannattavuuden lisäämiseen. "


Ja niin mitä ?

Kiitoksia taas!

?Toisaalta taas korkeaa tuottavuutta ei automaattisesti saada aikaan metsäkoneellakaan mitenkään ehdottomasti, jos otetaan kaikki mahdolliset tekijät huomioon.?

Aivan oikein - jos investointikulut tai vaikka ympäristörasitukset ovat liian korkeat. Mutta kaiken tämän voi ja pitääkin ainakin lähtökohtaisesti sisällyttää tuottavuuslaskelmaan (joissa voi tietysti tapahtua vaikka millaisia virheitä). Jos investoinnin kustannukset ja haitat ovat hyötyjä suuremmat, ei tuottavuus nouse vaan laskee. Ei sellaista kannatakaan tavoitella, vaan on valittava tuottavuuden kannalta mielekkäin ratkaisu. Ei korkein tuottavuus aina toteudu raskaimmilla investoinneilla, vaan tarkoituksenmukaisimmilla.

?Myös ihmisten henkinen hyvinvointi saattaa häiriytyä liian kovien tuottavuus vaatimusten ja niiden toteuttamisen kanssa ja tällöin lyhyellä aikavälillä saavutettu korkea tuottavuus madaltaa pidemmän aikavälin tuottavuutta.?

Kuten aiemmin sanoin, tuottavuutta tuskin kannattaa tavoitella ihmisiä rääkkäämällä, enkä missään nimessä sellaista suosittele. En ole kyynikko, nihilisti tai antihumanisti.

?Ehdottomasti suurin osa kansasta eläää työnteolla, joten ketkähän mahtavat olla ne 300 000 plus 20 vuoden aikana väestönkasvun lisäämät, jotka eivät noiden 300 000 + xx xxx miestyövuoden palkkatuloja näe??

En osaa suoralta kädeltä sanoa, vaikka joku käsitys minulla asiasta toki on.

Mutta tämäkin kuvaa, että korkea tuottavuus mahdollistaa tosiaan runsaamman vapaa-ajan elintasosta tinkimättä. Se on sitten toinen asia, miten vapaa-aika ja elintaso jakautuvat väestön sisällä. En puutu tässä asiaan, koska se menee ohi aiheen.

yst. Heikki Ikonen

Ei ole siis sama asia jos kannattavuuden hedelmät jakautuvat epätasaisesti kuin se, että kannattavuutta lisätään tai pyritään lisäämään.Epätasaisuus voi lisääntyä, vaikka kannattavuus laskisikin.
Jos jollain osalla kannattavuus lisääntyy, se ei autommaattisesti tarkoita, että kokonaistuottavuus lisääntyy, voi olla jopa päinvastoin.

"Jos jollain osalla kannattavuus lisääntyy, se ei autommaattisesti tarkoita, että kokonaistuottavuus lisääntyy, voi olla jopa päinvastoin."

Jos tarkoitat, että tuottavuuden kasvu - jonka täytyy olla kannattavaa, muuten se ei ole todellista tuottavuuden kasvua - jollakin tietyllä sektorilla, vaikkapa metsäteollisuudessa, aiheuttaa todellisuudessa kokonaistuottavuuden laskua mm. ympäristöhaittojen vuoksi, niin olen samaa mieltä. Tällaisia haitallisia sivuvaikutuksia tuottavuuden kasvu yhdellä sektorilla voi aiheuttaa toisille sektoreille tai ylipäätään toimijoille.

Ei ole tietenkään oikein, että vaikka paperiteollisuus nostaa tuottavuuttaan saastuttamalla surutta ympäristön vedet, mikä haittaa kalastusta, maataloutta, turismia ja yleistä hyvinvointia. Kansantalouden kokonaistuottavuuden kannaltakaan tälllainen toiminta ei ole mielekästä. Mutta näihin haittavaikutuksiin voi ja pitää puuttua julkisin toimin, siis lainsäädännöllä.

Kun tuottavuutta nostetaan mielekkäästi, laskelman täytyy huomoida monet tekijät. Jos tätä tarkoitat, olen samaa mieltä. Tuottavuutta kannattaa aina tavoitella, muttei mihin hintaan tahansa.

yst. Heikki Ikonen

Silloinhan ei voi sanoa, että aina kannattaa tavoitella korkeaa tuottavuutta.

Sehän on saman kuin sanoisi, kaikki likkennevälineet ovat autoja, mutta eivät moottopyörät, moottokelkat, polkupyörät ....

Voihan olla, että olisimme onnellisempia jos emme tavoittelisi korkeaa tuottavuutta ollenkaan. Kuten luonnonkansat...

"Voihan olla, että olisimme onnellisempia jos emme tavoittelisi korkeaa tuottavuutta ollenkaan. Kuten luonnonkansat... "

Luonnonkansatkin tavoittelevat tuottavuutta eli työtehoa. Eivät he tuhlaa energiaansa ja aikaansa, jos sen voivat välttää. Mitä ankarammat elinolot, sen tärkeämpää on tehdä elämän jatkumisen kannalta tärkeät asiat riittävän tehokkaasti.

Aivan kuten eläimetkin ottavat ruokansa sieltä, mistä sen helpoiten saavat. Kun elollinen organismi taistelee päivittäin olemassaolostaan, resurssien tuhlaukseen ei ole varaa.

Luonnonkansat käyttävät aseita kuten nuolia ja keihäitä juuri sen takia, että saaliin saa niillä helpommin kiinni kuin käsipelillä ja juosten. Se nostaa metsästyksen tuottavuutta eli työpanoksen (työaika ja siihen kuluva energia) ja tuloksen eli saalismäärän suhdetta. Ilman aseita eli elinkeinonsa tuottavuutta nostavia välineitä he kuolisivat nälkään.

Nuolet ja keihäät ovat niitä ensimmäisiä tuottavuutta nostaneita investointilaitteita ihmisen historiassa. Ilman niitä emme nyt tsättäilisi netissä ja röyhtäilisi tyytyväisenä saalisvaelluksellamme jääkaapin ja television välissä.

yst. Heikki Ikonen

Eikös tuo ole liioittelua kutsua nuolia ja keihäitä investointilaitteiksi?

"Eikös tuo ole liioittelua kutsua nuolia ja keihäitä investointilaitteiksi?"

Ei, sillä sitä ne nimenomaan ovat. Niiden valmistus vaatii tuotantopanoksia eli aikaa ja energiaa, joita ankarissa luonnonoloissa ei ole koskaan liikaa. Välineiden valmistukseen vaaditut aika ja enegia ovat pois muusta tuotannosta, lähinnä ruuan jokapäiväisestä hankinnasta, asumuksen valmistamisesta ja korjaamisesta jne.

Luonnonkansalle metsästyaseiden valmistaminen voi olla suurikin investointi, jos ne vievät paljon työaikaa. Sen vuoksi niiden täytyy nostaa merkittävästi metsästyksen tuottavuutta, muuten investointi ei kannata. Kokemus on heille opettanut, että kannattaa.

En usko löytyvän yhtään luonnonkansaa kovin läheltä historiastakaan, jotka eivät olisi käyttäneet aseita ja muita työn tuottavuutta nostavia investointilaitteita, kuten kirveitä, veneitä, kalastusvälineitä, köysiä, ansoja jne.

Jopa jotkut eläimet kuten keapapukaijat ja eräät apinat käyttävät alkeellisia työkaluja, siis keppejä tms. hankkiessaan ruokaa. Tuottavuuden tavoittelu on eläville olennoille luontainen ja täysin looginen pyrkimys: päästä vähemmällä vaivalla ja turvata jatkuvuutensa.

yst. Heikki Ikonen

"?Ehdottomasti suurin osa kansasta eläää työnteolla, joten ketkähän mahtavat olla ne 300 000 plus 20 vuoden aikana väestönkasvun lisäämät, jotka eivät noiden 300 000 + xx xxx miestyövuoden palkkatuloja näe??

En osaa suoralta kädeltä sanoa, vaikka joku käsitys minulla asiasta toki on.

Mutta tämäkin kuvaa, että korkea tuottavuus mahdollistaa tosiaan runsaamman vapaa-ajan elintasosta tinkimättä. Se on sitten toinen asia, miten vapaa-aika ja elintaso jakautuvat väestön sisällä. En puutu tässä asiaan, koska se menee ohi aiheen."

Nyt vain on niin, että nämä, jotka ovat palkkatulonsa menettäneet, eivät juuri vapaa-aikaa arvosta harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, sillä työttömänä ei paljon elintasolla hurrata.

Ja SE juuri on tämän päivän ydinasia, meni ohi aiheen tai ei.

Tuottavuuden kasvu kannattaa, mutta vain niille, jotka pääsevät siitä osallisiksi. Muutenkin kuin menettämällä työpaikkansa.

Työllisyys on imuohjattua, eli työpaikka syntyy vain, jos on tarpeeksi työtä, jonka tekemisestä kannattaa maksaa palkka. Ja tälläistä työtä on vain, jos sille löytyy asiakas.

Kun ollaan tilanteessa, etenkin taantuman aikaan, että asiakaskunta on rajoitettu, rajallinen, johtaa se siihen, että töitä ei kaikille riitä. Kun tähän tilanteeseen kasvatetaan tuottavuutta, töitä on entistä harvemmille.

On myös niin, että jos tuottavuus ei ole riittävällä tasolla, asiakkaitakaan ei hinnoista johtuen ole ja sitäkin kautta seuraa työttömyyttä.

Joka tapauksessa tilanne johtaa, kasvaako tässä ympäristössä tuottavuus taas ei, siihen, että vain osalla on oikeus tehdä tuottavaa palkallista työtä. Yhä suureneva osa osa ei tee töitä ollenkaan tai tekee sitä olemattomalla palkalla.

Ja tätä ryhmää ei voisi tuottavuuden kasvut sun muut juurikaan vähempää kiinnostaa. Etenkin jos sattuu olemaan esim. korkeasti koulutettu tai keski-ikäinen ammatimies tai vaikkapa juuri opintonsa päättänyt elämäänsä rakentava nuori, joiden paperit eivät ole päällimmäisenä työhönottajan pinossa.

Monilla näistä on aivan realistinen ja täysi syy ihmetellä, miksei hän pääse myymään työpanostaan kasvaneen tuottavuuden markkinoille, etenkin jos katsoo olevansa parempi kuin joku jo siellä oleva.

Tuottavuuden kasvun takia saattaisikin siis olla parempi laittaa joka päivä joka homma uusjakoon, sínunkin paikkasi, Heikki, että voitaisiin olla varmoja että paikalla istuu aina se tuottavin tekijä.

Nostan hattua viitseliäisyydellesi eli perinpohjaiselle kommentillesi. Se on kuitenkin sikäli virheellinen, että - kuten alkuperäisessä tekstissä totesin - tuottavuus ei sinänsä lisää työttömyyttä. Koska tuottavuus lisää väestön ostovoimaa, se aina myös luo uutta työtä katoavan tilalle.

Väittteesi on erittäin yleinen, mutta sille ei löydy edes tilastollista perustetta. Jos tuottavuuden kasvu aiheuttaisi työttömyyttä, korkean tuottavuuden talouksissa olisi jatkuvasti kasvava massatyöttömyys. Se ei ole totta - korkeimmat työttömyysluvut vainoavat matalan tuottavuuden talouksia eli kehitysmaita.

Tuosta graafista

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/5/5a/World_map_of_countries_by_rate_of_unemployment.png

vaikka näkyy riittävän selvästi, että korkea työttömyys on ennen muuta kehitysmaiden riesa. Korkean tuottavuuden (tai sitä vauhdilla nostavissa talouksissa kuten Kiinassa) työttömyys on selvästi matalampaa. Euroopassa työttömyys on alhaisinta kaikkein rikkaimmissa eli korkean tuottavuuden maissa: Norjassa, Saksasssa, Sveitsissä.

Jos tuottavuuden nousu aiheuttaisi työttömyyttä, niin miten Suomessa tuottavuus on voinut nousta sadassa vuodessa liki 20-kertaiseksi ilman nykyisen Zimbabwen työttömyysastetta? Miksi meiltä on läpi 1900-luvun pitänyt lähteä töihin korkean tuottavuuden talouksiin kuten Amerikkaan ja Ruotsiin, jos takavuosien alhainen tuottavuus on sellainen työvoiman paratiisi?

"Tuottavuuden kasvun takia saattaisikin siis olla parempi laittaa joka päivä joka homma uusjakoon, sínunkin paikkasi, Heikki, että voitaisiin olla varmoja että paikalla istuu aina se tuottavin tekijä."

Olen saanut varmasti osani työttömyydestä viime laman jäljiltä, sen suhteen minulle ei tarvitse kenenkään kantaa kaunaa tai kateutta. Vuosien työttömyyskokemuksistani kirjoitin Image-lehteen 90-luvun puolivälissä pitkän artikkelin, jonka lukijat valitsivat vuoden parhaaksi jutuksi ao. lehdessä. Jutustani on tehty yksi yliopistotutkimuskin.

Ja jos nyt vaikka tämän julkaisun kannalta katsoo, niin uskoisin täyttäneeni tuottavuusvaatimukset vähintään kohtuullisesti. Minulle näet maksetaan vain varsinaisesta julkaisutekstistä, nämä monien tuhansien merkkien mittaiset jälkikommentaarit teen pelkästä asianharrastuksesta.

Senpä vuoksi taidan pistää tälle keskustelulle omalta osaltani pisteen, minun on nyt keskityttävä pikku hiljaa seuraaviin palkallisiin töihin. Minulla kun niitä onneksi toistaiseksi vielä jonkin verran riittää, vaikka vähentyneet kovasti ovatkin laman seurauksena. Freelancerin ammatissa kun hommat uusjaetaan käytännössä päivittäin.

yst. Heikki Ikonen

PS:

Niin, kiitokset kaikille kommentoijille. Keskustelu oli ainakin minun mielestäni kiintoisa, ja toivottavasti muut sitä vielä jatkavat. Palaan asiaan toisten aiheiden myötä.