Blogin arkisto

Stereotyypitöntä kasvatusta

Share |

Keskiviikko 13.5.2009 klo 8.00 - Riikka M.


Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2008 Suomessa syntyi 59 530 lasta, mikä oli 801 lasta enemmän kuin edellisenä vuonna.

Saas nähdä mitä vuosi 2009 tuo tulleessaan, kun minä itsekin kannan korteni kekoon, ja tuttavapiirissäni tiedän tällä hetkellä olevan 10 ihmistä, jotka odottavat tai ovat juuri saaneet lapsen.

Kun alun onnellisesta shokista oli selvitty, alkoi elämäntaparemontti, paperisodat Kelan kanssa, neuvolakäynnit sekä elämään vauvan kanssa alkoivat myös ne pienet pelot siitä, olenko hyvä äiti ja kuinka lapsi tulisi kasvattaa. Ja kun seuraa tällä hetkellä vallitsevia keskusteluja, tuntuu, että on 100+10 tapaa kasvattaa lapsi väärin.

Sitten 1960-luvun pinnalle on ponnahtanut vahvana sukupuolisensitiivinen kasvatus. Mielipiteitä riittää asiasta niin paljon kuin on vanhempiakin. On hyvä herättää ajatuksia ja kyseenalaistaa vanhoja normeja, koska vain niin yhteiskunta pystyy uusiutumaan. Ideoiden, aatteiden ja tapojen jakaminen muille ei ole koskaan pahasta, koska silloin voimme oppia uutta ja laajentaa näkemyksiämme.

Itseäni ja miestäni pidän kultaisen keskitien kulkijoina. Mielestämme tyttöjen ei tarvitse pukeutua pinkkiin ja leikkiä nukeilla, niin kuin ei poikiakaan tarvitse pukea siniseen ja tunkea leluasetta käsiin. Kun lapsi oppii vaatimaan ja haluamaan, hän leikkii sillä mikä on mieluista.

Totta on, että pokien ja tyttöjen roolimallijaot ovat ikävän kapeita. Kuitenkaan stereotypioita ei tarvitse korostaa, mutta ei myöskään mennä äärimmäisyyksiin. Jokainen lapsi on yksilö, ja kasvaessaan meistä jokainen valitsee oman tiensä kulkea, oli häntä sitten lapsena pidetty minä tahansa.

Tärkeintä mielestäni kuitenkin on se, että toimipa kasvattajana äiti ja isä tai Kettu ja Susi, on lapselle taattu turvallinen ja onnellinen lapsuus. Itse luotan perusasioiden opettelemisen lisäksi siihen, että kyllä luonto ajaa apinankin banaanitertulle. Tiedän, että kasvatukseni metodit syntyvät luonnostaan omien arvojeni pohjalta.

Ensin kuitenkin keskityn saattamaan tiitiäisemme maailmaan turvallisesti ja elämään niin, että tarjoan lapselleni parhaan mahdollisen alun elämän sukupuolirooleilla reunustetulla tiellä.

Riikka M.

Avainsanat: Stereotyyppi, kasvatus, syntyvyys, vauva, sukupuolisensitiivisyys, arvot, sukupuoliroolit


Kommentit

14.5.2009 10.40  Pumpuli

Äitiys on ihmeellinen asia. Saimme esikoisemme vuoden alussa ja ennen pojan syntymää ei juuri ollut kokemusta vauvoista, mutta niin vaan on kaikki mennyt mallikkaasti. On ihanaa seurata lapsen kasvua ja kehitystä. Toivon kovasti että osaamme oikealla tavalla tukea ja ohjata lastamme elontaipaleella. Uskon että ns maalaisjärjellä pääsee pitkälle. Ohjeita varmasti tulee myös kasvatusasioissa sieltä ja täältä, mutta liian paljon ei mielestäni pidä muiden neuvojakaan kuunnella tai kirjojen oppeja noudattaa. Oma järki kyllä kertoo mikä on omalle lapselle parasta.
Onnellista loppuodotusta sinulle Riikka ja tulevaa Äitiyden riemua.

14.5.2009 11.00  Just näin ihan jetsulleen

Juuri näin. Ohjeistajia kyllä riittää, mutta oma lapsi on aina oma lapsi jota omat vanhemmat hoitaa ja kasvattaa.

14.5.2009 12.34  Kasvattaja

Vauvalle riittää perusturva. Ravinto, lämpö, puhtaus, lepo, läheisyys. Niistä muodostuu luottamuksellinen suhde vauvan ja vanhempien välille. Vauva palkitsee hoitajansa niin kuin vain vauva osaa: hymyilemällä, jokeltelemalla, pyrkimällä kontaktiin ja kasvamalla.

Kun vanhemmat ovat tutustuneet lapseensa kunnolla, on kohtalaisen helppoa kasvattaa häntä. Yhteiset tavat, yhteiset puhetavat, vanhempien johdonmukaisuus ja periaatteista kiinnipitäminen auttavat kovasti kasvattamisessa.

Lapsen sukupuolella ei todellakaan pitäisi olla väliä. Aika paljon lasten stereotyyppinen käytös on peräisin vanhempien tyrkyttämistä malleista. Ei kuitenkaan aina. Hämmästyttävän usein nimenomaan tyttö kiinnostuu hempeistä leluista ja poika pärisevistä.

Oma lukunsa onkin sitten se, mitä kaikkea turhaa vanhemmat lapsellensa hankkivat tämän kasvaessa. Pieni lapsi on oikeasti aika vaatimaton ihmisenalku, joka tuskin on syntynyt vaatimaan vanhemmiltaan sitä ja tätä ja tuota. Johan se tiedetään, että tavarapaljouden keskellä elävästä lapsesta saattaa kasvaa kaikkeen tyytymätön ja olonsa tyhjäksi kokeva aikuinen.

Eniten lapsi tarvitsee vanhempiensa läsnäoloa, hellyyttä ja hyväksyntää.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini