Stereotyypitöntä kasvatustaKeskiviikko 13.5.2009 klo 8.00 - Riikka M. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2008 Suomessa syntyi 59 530 lasta, mikä oli 801 lasta enemmän kuin edellisenä vuonna. Saas nähdä mitä vuosi 2009 tuo tulleessaan, kun minä itsekin kannan korteni kekoon, ja tuttavapiirissäni tiedän tällä hetkellä olevan 10 ihmistä, jotka odottavat tai ovat juuri saaneet lapsen. Kun alun onnellisesta shokista oli selvitty, alkoi elämäntaparemontti, paperisodat Kelan kanssa, neuvolakäynnit sekä elämään vauvan kanssa alkoivat myös ne pienet pelot siitä, olenko hyvä äiti ja kuinka lapsi tulisi kasvattaa. Ja kun seuraa tällä hetkellä vallitsevia keskusteluja, tuntuu, että on 100+10 tapaa kasvattaa lapsi väärin. Sitten 1960-luvun pinnalle on ponnahtanut vahvana sukupuolisensitiivinen kasvatus. Mielipiteitä riittää asiasta niin paljon kuin on vanhempiakin. On hyvä herättää ajatuksia ja kyseenalaistaa vanhoja normeja, koska vain niin yhteiskunta pystyy uusiutumaan. Ideoiden, aatteiden ja tapojen jakaminen muille ei ole koskaan pahasta, koska silloin voimme oppia uutta ja laajentaa näkemyksiämme. Itseäni ja miestäni pidän kultaisen keskitien kulkijoina. Mielestämme tyttöjen ei tarvitse pukeutua pinkkiin ja leikkiä nukeilla, niin kuin ei poikiakaan tarvitse pukea siniseen ja tunkea leluasetta käsiin. Kun lapsi oppii vaatimaan ja haluamaan, hän leikkii sillä mikä on mieluista. Totta on, että pokien ja tyttöjen roolimallijaot ovat ikävän kapeita. Kuitenkaan stereotypioita ei tarvitse korostaa, mutta ei myöskään mennä äärimmäisyyksiin. Jokainen lapsi on yksilö, ja kasvaessaan meistä jokainen valitsee oman tiensä kulkea, oli häntä sitten lapsena pidetty minä tahansa. Tärkeintä mielestäni kuitenkin on se, että toimipa kasvattajana äiti ja isä tai Kettu ja Susi, on lapselle taattu turvallinen ja onnellinen lapsuus. Itse luotan perusasioiden opettelemisen lisäksi siihen, että kyllä luonto ajaa apinankin banaanitertulle. Tiedän, että kasvatukseni metodit syntyvät luonnostaan omien arvojeni pohjalta. Ensin kuitenkin keskityn saattamaan tiitiäisemme maailmaan turvallisesti ja elämään niin, että tarjoan lapselleni parhaan mahdollisen alun elämän sukupuolirooleilla reunustetulla tiellä. Riikka M. |
Avainsanat: Stereotyyppi, kasvatus, syntyvyys, vauva, sukupuolisensitiivisyys, arvot, sukupuoliroolit |
|
14.5.2009 11.00
Just näin ihan jetsulleen
Juuri näin. Ohjeistajia kyllä riittää, mutta oma lapsi on aina oma lapsi jota omat vanhemmat hoitaa ja kasvattaa. |
14.5.2009 12.34
Kasvattaja
Vauvalle riittää perusturva. Ravinto, lämpö, puhtaus, lepo, läheisyys. Niistä muodostuu luottamuksellinen suhde vauvan ja vanhempien välille. Vauva palkitsee hoitajansa niin kuin vain vauva osaa: hymyilemällä, jokeltelemalla, pyrkimällä kontaktiin ja kasvamalla. |
Äitiys on ihmeellinen asia. Saimme esikoisemme vuoden alussa ja ennen pojan syntymää ei juuri ollut kokemusta vauvoista, mutta niin vaan on kaikki mennyt mallikkaasti. On ihanaa seurata lapsen kasvua ja kehitystä. Toivon kovasti että osaamme oikealla tavalla tukea ja ohjata lastamme elontaipaleella. Uskon että ns maalaisjärjellä pääsee pitkälle. Ohjeita varmasti tulee myös kasvatusasioissa sieltä ja täältä, mutta liian paljon ei mielestäni pidä muiden neuvojakaan kuunnella tai kirjojen oppeja noudattaa. Oma järki kyllä kertoo mikä on omalle lapselle parasta.
Onnellista loppuodotusta sinulle Riikka ja tulevaa Äitiyden riemua.