Blogin arkisto

Protektionismi on vääristelevä käsite

Share |

Maanantai 1.6.2009 - Heikki Ikonen


Kuten aina laskusuhdanteissa, protektionismi on vahvistunut kautta maailman. Protektionismihan tarkoittaa taloudellisten suojamuurien rakentamista. Sen yleisimpiä keinoja ovat erilaiset tuontitullit ja tuontirajoitukset. Vaikka maailman johtajat vakuuttivat huhtikuussa Lontoon G 20 -kokouksessa vastustavansa protektionismismia, käytäntö todistaa muuta. Suurista kauppakumppaneistamme etenkin Venäjä on kunnostautunut protektionistina. Protektionistisia vaatimuksia rummutetaan myös EU:ssa ja Suomessa.

Jokaisella valtiolla on toki oikeus protektionismiin, ja onhan sen tavoite kaunis: suojella kotimaisia työpaikkoja. Äkkipäätä protektionismi voi kuulostaa järkevältä: torjumalla ulkomaista kilpailua kohdistetaan hankinnat kotimaahan. Niin työllistämme toinen toisemme ja selviämme vaikeista ajoista. Protektionismi ei kuitenkaan toimi - valitettavasti tai onneksi, miten sen kukin arvottaa.

Protektionismin tuhoaa ensinnäkin se, että kaikki valtiot ottavat käyttöön saman aseen eli rakentavat suojamuureja. Se johtaa kauppasotiin eli leikkaa kaikkien vientiä. Viennin hyytyminen syö enemmän työpaikkoja kuin protektionistiset toimet niitä luovat.

Erityisen voimakkaasti protektionismi rassaa Suomen kaltaisia vientiriippuvaisia maita. Suuri osa kansantaloutemme kassavirrasta tulee vientiyrityksiltä. Kun niiden kysyntä hyytyy, työttömyys kasvaa ja pääomatulot romahtavat. Se kanavoi näivetyksen nopeasti myös puhtaasti kotimarkkinoilla toimiviin yrityksiin ja julkiselle sektorille. Tätä katkeraa lääkettä maistamme parasta aikaa.

Toinen keskeinen syy protektionismin epäonnistumiseen on se, että avoin kansainvälinen kauppa tarjoaa kuluttajille aina kustannustehokkaimmat hyödykkeet. Protektioniset tuontitullit nostavat hintoja, ja kustannusten kasvu on aina jostain pois. Jos perheen vaatelasku kallistuu, leikkauslistalle voivat joutua vaikkapa ravintolareissut ja harrastukset. Kuluttajat säästävät yleensä ensimmäiseksi palveluista, koska ne ovat harvoin pakollisia menoja. Paikallisesti toimivissa palveluyrityksissä on paljon työpaikkoja.

Tuontituotteiden hintojen nousu rassaa yrityksiä myös suoraan, käyttäväthän ne tuotuja laitteita, raaka-aineita ja palveluja. Tuotantokustannusten nousu siirtyy tuotteiden hintoihin ja leikkaa yritysten kannattavuutta. Tätäkin kautta protektionismi heikentää kansantalouden ostovoimaa.

Jokainen voi karkeasti ynnäillä, paljonko kustannustasomme kasvaisi, jos vaikka ulkomailla tuotettu tietotekniikka kallistuisi sata prosenttia. Tietotekniikka on jo välttämättömyys niin koululaisille kuin suurteollisuudelle - ja se on vain yksi elintärkeä tuoteryhmä modernissa globaalissa maailmassa. Suomen kaltainen pieni maa on erityisen riippuvainen tuonnista, mutta edes EU ei ole likikään omavarainen lukemattomien keskeisten hyödykkeiden suhteen.

Kolmanneksi, vapaa kansainvälinen talous tuo mittakaavaetua parhaille tuottajille, koska laajat markkinat mahdollistavat tuotantomäärien kasvattamisen. Se laskee tuotannon yksikkökustannuksia. Laaja liikevaihto mahdollistaa suuremmat panostukset tuotekehitykseen. Ei vaikka kännykkäteollisuus voi sulkeutua pienille markkina-alueille ilman, että tutkimusbudjetit romahtavat - ja samalla tietysti alan kehitys.

Näistä syistä vapaa kansainvälinen kauppa hyödyttää lähtökohtaisesti kaikkia - kuten Adam Smith analysoi jo 1700-luvulla. Ja tästä syystä suljetut taloudet kuten Pohjois-Korea pysyvät aina rutiköyhinä. Ne eivät kykene yksin tuottamaan tarvitsemiaan hyödykkeitä likikään yhtä monipuolisesti ja kustannustehokkaasti verrattuna siihen, että ostaisivat osan ulkomailta.

Kansainvälinen kauppa on työnjaon mielekäs muoto. Se on korkean elintasomme keskeisiä perusteita. Mitä tiukempi protektionismi, sen surkeampi talous. Historia todistaa sen vakuuttavasti. Erityisen karmea esimerkki on 1930-luku, jolloin protektionismi tukehdutti kansainvälisen talouden ja ajoi koko maailman kurjuuteen.

Protektonismi on kaunis käsite, koska sen kantasana on suojelu. Mutta käsite vääristelee raskaasti totuutta. Oikeampi nimi olisi isolationismi eli eristäytyminen. Taloudessa se on yhtä kuin itsetuhoisuus, joten sulkekaa korvanne isolationismilta. Se ei työpaikkojamme pelasta, päinvastoin.

Heikki Ikonen

Avainsanat: Heikki Ikonen, protektionismi, hankinnat, kauppasodat, vienti, kotimarkkinat, tuonti, tuontitulli, palveluyritykset, yksikkökustannukset, kansainvälinen kauppa, isolationismi, eristäytyminen


Kommentit

1.6.2009 8.24  Mietiskelijä

Kyllä näinkin, mutta toisaalta täysin avoin kaupankäynti on meilläkin saanut aikaan merkillisiä ilmiöitä. Kansahan juoksee halvan tuontitavaran perässä eikä enää osta kotimaista, vaikka se laadullisesti saattaisikin päihittää ulkomaisen tavaran.

Kyllä tällaista vanhemman polven kansalaista hirvittää ajatella, miten liian monen melkeinpä strategisen tuotteen valmistus on Suomesta loppunut, kun niiden tuottaminen on käynyt liian kalliiksi.

Ja eikos sentään yksi kauppamahdeista eli Yhdysvallat itsekin harrasta protektionismia mielensä mukaan? On kuitenkin jotakin muuta kuin surkea talous (paitsi tietenkin juuri nyt, kun lama kourii eritoten sikäläistä taloutta).

1.6.2009 9.50  Kyseenalaistan

Miksihän sitä pitäisi sanoa, että joku hallitsee markkinoita siten, että pystyy vaikuttamaan markkinoihin siten, ettei toiset pääse kuin suurella vaivalla ja silloinkin rajatusti, esim microsoft.
Vaikuttaa myös toiminnallaan koko alan pörssikursseihin ja kysyntään kuin tarjontaankin.

Suomen valtiohan taas pitää lainsäädännöllä tiettyjä aloja hallussaan esimerkiksi veikkaus ja alkoholi.Lisäksi Suomi pitää erilaisia tuontiveroja mm. autoista. Ainakin Suomi siis ilmeisesti harrastaa ammattimaisesti protektionismia ihan kaikkina aikoina monin tavoin suoraan sekä välillisesti.
Ehdottomasti ainakin tietoisesti.
Öljynhintaan vaikuttavat eniten tuottajat sopimalla tuotantoa ja hintoja keskenään.

Protektionismi oikeasti kaunis käsite? Suojella oman maan työpaikkoja = muut ovat siis alempiarvoisia, kuuluvat toiseen heimoon tai rotuun tai muuhun ryhmään?
Onko valtiolla moraalisesti oikeus tähän?
Kyseenalaistan vähintäänkin kirjoituksen arviot, vaikkakin käytännön todisteita päinvastaisesta tuodaankin esille, mikä on kannattavaa.

1.6.2009 14.24  Heikki Ikonen

Kiitos kommenteista. Aikapulan vuoksi lyhyesti:

?Kansahan juoksee halvan tuontitavaran perässä eikä enää osta kotimaista, vaikka se laadullisesti saattaisikin päihittää ulkomaisen tavaran.?

Halvoissa tuontituotteissa on se etu, että niiden ansiosta säästyy rahaa johonkin muuhuun. Perushyödykkeiden edullisuus on välttämätön mm. vireälle palvelusektorille. Jos ja kun perustarpeisiin kuluu vähemmän rahaa, on varaa kohdentaa ostovoimaansa ravintolaan, hierojalle, elokuviin jne.

Palvelut ovat pääsääntöisesti paikallista tuotantoa, ja niille on suurta etua siitä, että kuluttajille jää perustarpeiden jälkeen lompakkoon vähän joutavaa. Tämä on yksi niitä keskeisiä talouden lainalaisuuksia, jonka protektionistit ja globalisaation vastustajat systemaattisesti unohtavat, joko tietämättömyyttään tai tarkoitushakuisesti.

?Ja eikos sentään yksi kauppamahdeista eli Yhdysvallat itsekin harrasta protektionismia mielensä mukaan??

Valitettavasti USA tätä harrastaa, mikä aiheuttaa luonnollisesti vastareaktioita kauppakumppaneissa. Juuri siten protektonismin kierre toteutuu.

?Miksihän sitä pitäisi sanoa, että joku hallitsee markkinoita siten, että pystyy vaikuttamaan markkinoihin siten, ettei toiset pääse kuin suurella vaivalla ja silloinkin rajatusti, esim microsoft.?

Tässä on kyse monopoliasemasta ja sen väärinkäytöstä. Luonteeltaan tilanne on rinnasteinen protektionismille, ja sen vuoksi monopoleja tulisikin torjua yhtä lailla.

?Protektionismi oikeasti kaunis käsite? Suojella oman maan työpaikkoja = muut ovat siis alempiarvoisia, kuuluvat toiseen heimoon tai rotuun tai muuhun ryhmään? ?

Tarkoitin vain, että suojelu on pohjimmiltaan kaunis käsite. Mutta olen sikäli aivan samaa mieltä, että jos jotakin suojellaan toisten kustannnuksella (protektionismin tapauksessa omia työpaikkoja toismaalaisten työpaikkojen kustannuksella), on asian kauneus enemmän kuin kyseenalaista. Eikä, kuten sanottu, protektonismi edes lunasta lupaustaan ? se vie työpaikat niin meiltä kuin niiltä toisilta.

yst. Heikki Ikonen

1.6.2009 18.05  Hevimies

Suomalainen laatu? Mitä se on?
Myytti menneisyydestä vai tätä päivää?

Otetaan esimerkejä ihan perus elämästä.
50% Suomalaisista rakennuksista on hometta. Laatuako?

Upon pesukoneet on aivan sutta ja sekundaa. Äidilläni niitä on hajonnut jo 3:me viimeisen 5v aikana kun oma ensiasuntoon ostettu eurotech (oli halvin mahdollinen) On kestänyt jokai päiväistä käyttöä jo 9 vuotta eikä koskaan olut mitään vikaa.

Muutimme hiljattain uuteen kotiin jossa uudehko 3v vanha Rosenlewin uuni. On muuten paskin uuni missä olen eläessäni ruokaa laittanut.

Tomaatti en kyllä pysty sokotestissä eroa sanomaan Suomalaisen ja Espanjalaisen välillä. Hinta ero on kaksinkertainen.

Fiskars lienee niitä harvoja laadun edustajia Suomessa, ostin Fiskarssin kenttälapion muutama vuosi sitten ja se on aivan loistava.

Nokian ja Finluxin telkkarit oli aivan järkyttäviä tapauksia hyvä jos takuu ajan kestivät. Tuossa mulla on muistona 22v vanha Samsungin 14" matkatelkkari
joka toimii edelleenkin. 3 kertaa se on pimahtanut elinkaarensa aikana mutta pelkkä pölyistä putsaaminen on saanut sen aina taas toimimaan.

Mielelläni toki maksaisin tekniikasta jonka tiedän varmasti kestävän ja olevan laadukasta. Mutta sitä ei tietääkseni Suomessa valmiseteta.

2.6.2009 0.45  Heikki Ikonen

Kiitokset Hevimiehelle.

En ota kantaa suomalaisen tekniikan laatuun, kun kokemukset ovat siitä ohuet, mutta periaatteessa näen asian juuri näin: kannattaa ostaa sitä, mikä on parasta suhteessa hintaan, olkoon valmistumaa mikä tahansa. Se ei ketään viime kädessä hyödytä, että pidetään sympatiasyistä (eli kotimaisuuden vuoksi) pystyssä tuotantoa, joka ei ole kelvollista. Täytyy opetella tekemään sitä kelvollista, se kelpaa kyllä missä tahansa, niin kotona kuin viennissä, ja ilman poliittista suojelua.

Jos kuluttaja (olkoon kotitalous tai yritys) hukkaa rahansa huonoihin tuotteisiin, jotka eivät aja asiaansa tai kestä riittävän kauan, joutuu hän käyttämään niihin enemmän rahaa kuin ostamalla kunnollisia tuotteita. Ja tämä tarpeeton tuhlaus on aina jostain pois. Se ei työllisyyttä edistä.

Mutta protektionismihan pyrkii nimenomaan suojelemaan huonoa tuotantoa, eli sellaista, joka ei käy kaupaksi mielekkääseen hintaan. Muutenhan sitä ei tarvitsisi suojella tulleilla ym. poliittisilla tempuilla, vaan se pärjäisi omillaan.

yst. Heikki Ikonen

2.6.2009 11.48  kolikon toinen puoli

Mutta jääväthän ne rahat sentään aina kotimaahan, kun ostetaan kotimaista, vaikka laatu ei ihan priimaa olisikaan. Ja se virkistää taloutta, niitäkin palveluyrityksiä sun muita. Jos ei ole palkkatuloja porukalla, niin miten sitten mitään ostelet.

2.6.2009 12.36  Kolikon kolmas puoli

Toisaalta niin, mutta kun nää joille rahat jää käyttää ne ulkomaiden ostoksiin , niin siinä kolikon "kolmas puoli".

Suomen valtiokin hommasi armeijan varusteita muualta kuin suomesta ja marmorit tilataan kiinasta kun on niin paljon halvempaa. Rahtikulut 90 % tuotteiden hinnasta ja silti halvempaa kuin Suomalainen. Suomen valtio, kaupungit ja kunnat pitäis näyttää esimerkkiä, mutta kun on typerät hankintalait ja kun asioista ei mitään ostajat ymmärrä niin otetaan se mikä on halvin.
Suomalaisen työn kustannukset on suuria. Palkansaaja näkee vain nettopalkkansa ja moni haluaa "tietää" että se on siinä kun oikeasti palkkakustannukset ovat ihan muuta.

Vielä on sitten tietyt vientitutet, joilla valtio tekee hallaa omalle Protektionismilleen. Toinen käsi ottaa ja toinen vie. Hieman ristiriitaista.

2.6.2009 18.37  Heikki Ikonen

Täytyy muistaa, että säästyneellä rahalla saa aina jotain, ja se jokin työllistää.

Sanotaan, että kuluttaja on säästänyt 1000 euroa, joilla aikoo hankkia 500 euron television ja viettää 500 euron pikku loman kotimaan matkailukohteessa. Jos sen tietokoneen hinta nyt protektionistisista syistä nouseekin sinne 1000 euroon, jää loma pitämättä. Jos siis televisio onkin kotimainen eli raha työllistää sen tekijöitä, matkailuyritys nuolee näppejään. Jokaisen budjetilla kun on rajansa, joten kustannuksilla on aina oleellinen merkitys.

Ja jos kyseessä on vielä tuotannollinen hankinta, vaikkapa tehtaan käyttämä kone, tulee ostajalle äkkiä todella kalliiksi ostaa huonoa tavaraa - jos se nyt on laadultaan niin kehnoa kuin vaikka Hevimies kuvaili kokemuksiaan.

Jos tehtaassa koneet seisovat koneiden huonon laadun takia, ovat ne kalliita hukkatunteja joka ainoa. Turhaan tuotantoseisokkeja pitävä yritys on äkkiä huonosti kannattava yritys, ja sellainen ei työllistä ihmisiä. Eli jos puhtaasti sympatiasyistä ostetaan huonoa kotimaista tuotantoteknologiaa, siitä kyllä kärsivät sekä työllisyys että hyvinvointi.

Juuri näinhän tapahtuu suljetuissa talouksissa. Ne yrittävät epätoivon vimmalla tuottaa kaiken itse, vaikka resurssit eivät siihen riitä. Seurauksena on heikko tuotantojärjestelmä ja alhainen elintaso, vaikka näennäisesti ihmisille osoitettaisiin työpaikat. Se ei auta, jos tuotanto on surkeaa ja sen todelliset kustannukset korkeat.

Näin tehtiin sosialismissa, ja sen takia he systeemistä niin innokkaasti luopuivat. Sama pätee kaikkiin suljettuihin talouksiin. Jos protektionismi toimisi, meillä olisi ainakin yksi vauras suljettu talous - mutta yhtään en tiedä.

yst. Heikki Ikonen

2.6.2009 19.08  PS

Täytyy muistaa sekin, että jonkin tuotteen ostaminen ei ole sama asia kuin suora työllistämistuki kyseisen yhtiön työntekijöille. Minkään tuotteen hinnasta ei työvoimakustannusten osuus ole kuin osa, ja usein se voi olla aika pieni osa. Satasen hyödykkeessä palkkojen osuus tuotantokuluista voi olla muutaman euron.

Jos siis ostamme huonoa tuotetta, emme kustanna vain sen tekemiseen osallistunutta työvoimaa, vaan koko tuotantoprosessia. Jos se on kallis ja lopputuloksiltaan kehno prosessi, työllistämisen hinta nousee järjettömäksi.

Tästä on kuvaava esimerkki vaikka USA:n terästeollisuus. Se on teknologialtaan vanhenhtunutta: resursseja tuhlailevaa, kankeaa ja sen vuoksi kansainvälisesti kilpailukyvytöntä. Yhdysvallat suojelee kuitenkin terästeollisuuttaan kilpailulta, koska ala on suuri työllistäjä ja kansallinen bisnes.

Amerikkalaiset asiakkaat eivät kuitenkaan maksa teräksen korkeampana hintana ja tukiaisina vain työpaikoista, vaan kustantavat koko vahnentunutta tuotantojärjestelmää, joka kaipaisi tehostamista. Protektionismin ansiosta siihen ei synny tarvetta, kun kilpailun paine puuttuu.

Koska teräs on niin laajasti käytetty hyödyke, karsii sen tarpeettoman korkea hinta runsaasti asiakkaiden ostovoimaa - ja nostaa teräksestä valmistettavien hyödykkeiden hintoja. Se leikkaa ostovoimaa koko taloudesta, ja samalla työn kysyntää. Protektionismi kääntyy aina lopulta tappioksi.

yst. Heikki Ikonen

3.6.2009 2.35  Hevimies

Hmm eli toisin sanoen kotimaahan kannattaa valmistaa laatua ja vientiin paskaa käyttäen eri firman nimeä hehe


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini