Protektionismi on vääristelevä käsiteMaanantai 1.6.2009 - Heikki Ikonen Kuten aina laskusuhdanteissa, protektionismi on vahvistunut kautta maailman. Protektionismihan tarkoittaa taloudellisten suojamuurien rakentamista. Sen yleisimpiä keinoja ovat erilaiset tuontitullit ja tuontirajoitukset. Vaikka maailman johtajat vakuuttivat huhtikuussa Lontoon G 20 -kokouksessa vastustavansa protektionismismia, käytäntö todistaa muuta. Suurista kauppakumppaneistamme etenkin Venäjä on kunnostautunut protektionistina. Protektionistisia vaatimuksia rummutetaan myös EU:ssa ja Suomessa. Jokaisella valtiolla on toki oikeus protektionismiin, ja onhan sen tavoite kaunis: suojella kotimaisia työpaikkoja. Äkkipäätä protektionismi voi kuulostaa järkevältä: torjumalla ulkomaista kilpailua kohdistetaan hankinnat kotimaahan. Niin työllistämme toinen toisemme ja selviämme vaikeista ajoista. Protektionismi ei kuitenkaan toimi - valitettavasti tai onneksi, miten sen kukin arvottaa. Protektionismin tuhoaa ensinnäkin se, että kaikki valtiot ottavat käyttöön saman aseen eli rakentavat suojamuureja. Se johtaa kauppasotiin eli leikkaa kaikkien vientiä. Viennin hyytyminen syö enemmän työpaikkoja kuin protektionistiset toimet niitä luovat. Erityisen voimakkaasti protektionismi rassaa Suomen kaltaisia vientiriippuvaisia maita. Suuri osa kansantaloutemme kassavirrasta tulee vientiyrityksiltä. Kun niiden kysyntä hyytyy, työttömyys kasvaa ja pääomatulot romahtavat. Se kanavoi näivetyksen nopeasti myös puhtaasti kotimarkkinoilla toimiviin yrityksiin ja julkiselle sektorille. Tätä katkeraa lääkettä maistamme parasta aikaa. Toinen keskeinen syy protektionismin epäonnistumiseen on se, että avoin kansainvälinen kauppa tarjoaa kuluttajille aina kustannustehokkaimmat hyödykkeet. Protektioniset tuontitullit nostavat hintoja, ja kustannusten kasvu on aina jostain pois. Jos perheen vaatelasku kallistuu, leikkauslistalle voivat joutua vaikkapa ravintolareissut ja harrastukset. Kuluttajat säästävät yleensä ensimmäiseksi palveluista, koska ne ovat harvoin pakollisia menoja. Paikallisesti toimivissa palveluyrityksissä on paljon työpaikkoja. Tuontituotteiden hintojen nousu rassaa yrityksiä myös suoraan, käyttäväthän ne tuotuja laitteita, raaka-aineita ja palveluja. Tuotantokustannusten nousu siirtyy tuotteiden hintoihin ja leikkaa yritysten kannattavuutta. Tätäkin kautta protektionismi heikentää kansantalouden ostovoimaa. Jokainen voi karkeasti ynnäillä, paljonko kustannustasomme kasvaisi, jos vaikka ulkomailla tuotettu tietotekniikka kallistuisi sata prosenttia. Tietotekniikka on jo välttämättömyys niin koululaisille kuin suurteollisuudelle - ja se on vain yksi elintärkeä tuoteryhmä modernissa globaalissa maailmassa. Suomen kaltainen pieni maa on erityisen riippuvainen tuonnista, mutta edes EU ei ole likikään omavarainen lukemattomien keskeisten hyödykkeiden suhteen. Kolmanneksi, vapaa kansainvälinen talous tuo mittakaavaetua parhaille tuottajille, koska laajat markkinat mahdollistavat tuotantomäärien kasvattamisen. Se laskee tuotannon yksikkökustannuksia. Laaja liikevaihto mahdollistaa suuremmat panostukset tuotekehitykseen. Ei vaikka kännykkäteollisuus voi sulkeutua pienille markkina-alueille ilman, että tutkimusbudjetit romahtavat - ja samalla tietysti alan kehitys. Näistä syistä vapaa kansainvälinen kauppa hyödyttää lähtökohtaisesti kaikkia - kuten Adam Smith analysoi jo 1700-luvulla. Ja tästä syystä suljetut taloudet kuten Pohjois-Korea pysyvät aina rutiköyhinä. Ne eivät kykene yksin tuottamaan tarvitsemiaan hyödykkeitä likikään yhtä monipuolisesti ja kustannustehokkaasti verrattuna siihen, että ostaisivat osan ulkomailta. Kansainvälinen kauppa on työnjaon mielekäs muoto. Se on korkean elintasomme keskeisiä perusteita. Mitä tiukempi protektionismi, sen surkeampi talous. Historia todistaa sen vakuuttavasti. Erityisen karmea esimerkki on 1930-luku, jolloin protektionismi tukehdutti kansainvälisen talouden ja ajoi koko maailman kurjuuteen. Protektonismi on kaunis käsite, koska sen kantasana on suojelu. Mutta käsite vääristelee raskaasti totuutta. Oikeampi nimi olisi isolationismi eli eristäytyminen. Taloudessa se on yhtä kuin itsetuhoisuus, joten sulkekaa korvanne isolationismilta. Se ei työpaikkojamme pelasta, päinvastoin. Heikki Ikonen |
Avainsanat: Heikki Ikonen, protektionismi, hankinnat, kauppasodat, vienti, kotimarkkinat, tuonti, tuontitulli, palveluyritykset, yksikkökustannukset, kansainvälinen kauppa, isolationismi, eristäytyminen |
|
1.6.2009 9.50
Kyseenalaistan
Miksihän sitä pitäisi sanoa, että joku hallitsee markkinoita siten, että pystyy vaikuttamaan markkinoihin siten, ettei toiset pääse kuin suurella vaivalla ja silloinkin rajatusti, esim microsoft. |
1.6.2009 14.24
Heikki Ikonen
Kiitos kommenteista. Aikapulan vuoksi lyhyesti: |
1.6.2009 18.05
Hevimies
Suomalainen laatu? Mitä se on? |
2.6.2009 0.45
Heikki Ikonen
Kiitokset Hevimiehelle. |
2.6.2009 11.48
kolikon toinen puoli
Mutta jääväthän ne rahat sentään aina kotimaahan, kun ostetaan kotimaista, vaikka laatu ei ihan priimaa olisikaan. Ja se virkistää taloutta, niitäkin palveluyrityksiä sun muita. Jos ei ole palkkatuloja porukalla, niin miten sitten mitään ostelet. |
2.6.2009 12.36
Kolikon kolmas puoli
Toisaalta niin, mutta kun nää joille rahat jää käyttää ne ulkomaiden ostoksiin , niin siinä kolikon "kolmas puoli". |
2.6.2009 18.37
Heikki Ikonen
Täytyy muistaa, että säästyneellä rahalla saa aina jotain, ja se jokin työllistää. |
2.6.2009 19.08
PS
Täytyy muistaa sekin, että jonkin tuotteen ostaminen ei ole sama asia kuin suora työllistämistuki kyseisen yhtiön työntekijöille. Minkään tuotteen hinnasta ei työvoimakustannusten osuus ole kuin osa, ja usein se voi olla aika pieni osa. Satasen hyödykkeessä palkkojen osuus tuotantokuluista voi olla muutaman euron. |
3.6.2009 2.35
Hevimies
Hmm eli toisin sanoen kotimaahan kannattaa valmistaa laatua ja vientiin paskaa käyttäen eri firman nimeä hehe |
Kyllä näinkin, mutta toisaalta täysin avoin kaupankäynti on meilläkin saanut aikaan merkillisiä ilmiöitä. Kansahan juoksee halvan tuontitavaran perässä eikä enää osta kotimaista, vaikka se laadullisesti saattaisikin päihittää ulkomaisen tavaran.
Kyllä tällaista vanhemman polven kansalaista hirvittää ajatella, miten liian monen melkeinpä strategisen tuotteen valmistus on Suomesta loppunut, kun niiden tuottaminen on käynyt liian kalliiksi.
Ja eikos sentään yksi kauppamahdeista eli Yhdysvallat itsekin harrasta protektionismia mielensä mukaan? On kuitenkin jotakin muuta kuin surkea talous (paitsi tietenkin juuri nyt, kun lama kourii eritoten sikäläistä taloutta).