noh internetin vahvuus on se että tietoa etsiessä löytää nopeasti useita eri lähteitä asiaan jota etsii. Ihminen voi itse valita guugelin hakutuloksista sivut joista tietoa lähtee etsimään.

On täysin merkityksetöntä mikä media on tiedonlähteenä. TV ja lehdet suoltavat poliittista propagandaa ja vääristelevät totuutta. Tietosanakirjasi on joku kustantanut, tieto mikä on painettu on kustantajan hyväksymää eikä välttämättä oikeaa tietoa, asioita on saatettu jättää sanomatta. Totuus saattaa siis siinäkin olla vääristetty.

Läpimätä oikeuslaitoksemmekin syytti Alpo Rusia vakoilusta Stasin piikkin. Kun todisteet muiluttamiseen eivät riittäneet.

Oikeiden syyllisten etsimisen sijaan Stasi lista salattiin Halosen toimesta 40 vuodeksi.

Internettiä on turha pelätä sielä sana on vapaa. Toisin kuin omassa pikku aivopesu yhteiskunnassamme.

Mikä logiikka piilee ajatuksessa, että kun tietoa saa vaivattomasti ja nopeasti, se samalla madaltaa tiedon analysointikynnystä? Kysehän on pikemminkin ihmisen mediakriittisyydestä, medialukutaidosta, jopa yleissivistyksestä.

Tähän taitaa Hevimieskin viitata. Puolueetonta tiedonvälitystä ei hirveästi ole, koska jokikinen uutinen on jonkun tuottama. Tietosanakirjojen tieto vanhenee ainakin osittain, kun löytyy uutta tutkimustietoa, joka romuttaa vanhat käsitykset.

Wikipedia on kovassa käytössä nykyisin kouluissa. Sieltä napsitaan esitelmiä joko suoraan tai vähän muokattuina. Tässä on opettajilla ja vanhemmilla paikka opettaa mediakriittisyyttä lapsille osoittamalla, että Wikipediaa (ja samalla montaa muutakin lähdettä) on syytä lähestyä tietyllä epäilyksellä. Tietokirjaa ja Wikipedia-löytöä vertailemalla voi tehdä mielenkiintoisia havaintoja ja konkreettisesti näyttää lapsille faktatiedon ja faktatiedon eroja.

Mikä logiikka piilee ajatuksessa, että kun tietoa saa vaivattomasti ja nopeasti, se samalla madaltaa tiedon analysointikynnystä? Kysehän on pikemminkin ihmisen mediakriittisyydestä, medialukutaidosta, jopa yleissivistyksestä.

Tähän taitaa Hevimieskin viitata. Puolueetonta tiedonvälitystä ei hirveästi ole, koska jokikinen uutinen on jonkun tuottama. Tietosanakirjojen tieto vanhenee ainakin osittain, kun löytyy uutta tutkimustietoa, joka romuttaa vanhat käsitykset.

Wikipedia on kovassa käytössä nykyisin kouluissa. Sieltä napsitaan esitelmiä joko suoraan tai vähän muokattuina. Tässä on opettajilla ja vanhemmilla paikka opettaa mediakriittisyyttä lapsille osoittamalla, että Wikipediaa (ja samalla montaa muutakin lähdettä) on syytä lähestyä tietyllä epäilyksellä. Tietokirjaa ja Wikipedia-löytöä vertailemalla voi tehdä mielenkiintoisia havaintoja ja konkreettisesti näyttää lapsille faktatiedon ja faktatiedon eroja.

Ongelma on yleensä nykyisin hyvin hätäisissä johtopäätöksissä. On todettu, että ihmiset lukevat lyhyempiä juttuja paremmin kuin pidempiä. Pitkäjänteisyys on monilta kadonnut esimerkiksi kirjojen lukemiseen. Olen nähnyt lukuisia tapauksia, kun henkilö on tehnyt google haun ja ottanut siitä korkeintaan pari ensimmäistä hakutulosta ja todenneet, että ei löydy tälläistä tietoa mitä , etsin. Sitä ei siis ole. Samoin on asia ollut elävässä elämässä löydetyn tiedon kohdalla vastaavasti. Olen nähnyt kun asiasta on luettu otsikko ja korkeintaan kymmenesosa joskus vain ensimmäinen kappale ja todettu, että ahaa näin tämä menee. Sitten "tietoa" on kerrottu eteenpäin ja tietekin se kertojasta rippuen aina hieman muuttuu.
Samoinhan on useimmilla lehden lukemisen kanssa. Luetaan vaan otsikot ja sitten "tiedetään" asiasta.
Netti ei ole sen kummallisempi tiedonhankinta väylä kuin juuri mikään muukaan tiedonhankintaväline tässä maailmassa. Tämä nykyajan hektisyys vain tekee asioiden väärinkäsityksistä myös nopeampaa.

Yksi opeteltava asia kouluissa, mutta myös aikuisille olisi kärsivällisyys, sehän on edellytys lähdekritiikille. Jos ei ole yhtään kärsivällisyttä, vilkaista mitä asiasta sanotaan muualla kuin ensimmäisessä löytämässään lähteessä, ei siinä mediakriittysyys käytännössä toteudu.
Olen myös huomannut,että hyvinkin suuri osa uskoo mitä moderneimpia urbaanilegendoja yhden vaivaisen tietolähteen kautta. Kun se se tulee hänelle uskottavalta taholta. Joillekin se uskottava taho on tietty henkilö, kaverit, joillekin google on lähes Jumala.

Ystäväni firmaa on netin keskusteluissa
mustamaalattu yhden omasta mielestään
tyymättömän asiakkaan tekemänä.
Ko. mustamaalauskin on ihan tuulesta
temmattua eli täysin keksitty juttu. Itsellä ainakin on mennyt osittain usko netin "tietoon" , jos siellä voidaan syyttömiä mustamaalata ja
samalla viedä yrityksen mainetta huonommaksi. Tympii ystäväni puolesta.
Itse ainakin suodatan paljon mitä netistä
luen ja luotan enemmän painettuun sanaan kuin ainakaan mihinkään keskustelupalstojen antiin
Muuten netti on hyvä, kun valitsee mitä
lukee

Pääasiassa esim. wikipediassa on hyvää tietoa ja hakukoneista löytyy vähintään kohtuullisesti oikeaa tietoa. Kun ei sokeasti luota, niin netti on tämän päivän paras väline.
Jos jotain huonoa, niin yleensä ei savua ilman tulta.