Blogin arkisto

Tappeletko ajan kanssa?

Share |

Maanantai 9.11.2009 - Lenita Lehtonen


Ei minulla ole aikaa. Olisipa minulla aikaa... Mistä otan sen ajan? Se vie niin paljon aikaa. Taas meni paljon aikaa. Sitten kun minulla on aikaa...

Siis mitä? Mitä se aika on, jonka perään me niin usein haikailemme? Onko aika jokin, jota meillä on vähän? Jotain, josta meillä on pulaa? Näin moni meistä uskoo. Mitä siitä seuraa? Pelkoa, stressiä ja taistelua. Ei ihme, että olemme kietoneet ajan ympärille kiireen ja kellon. Siinä sitä on oravanpyörää.

Käsityksemme ajasta on päässämme. Se voi siis olla sinulla erilainen kuin minulla. Näin ollen me voimme halutessamme muuttaa näkökulmaamme.

Einstein käytti hyviä esimerkkejä. Jos pidät minuutin kättäsi kuumalla levyllä, se voi tuntua tunnilta. Toisaalta taas tunnin tanssi upean kumppanin kanssa voi tuntua minuutilta. Aika meni siivillä, tapaamme sanoa.

Vaikkakin me luomme itse käsityksemme ajasta, on kiire sen sortin kulkutauti länsimaissa, että se hiipii helposti huomaamatta joka soluun. Minä olen kokenut paljon levottomuutta siitä, että aika loppuu kesken, minun pitäisi ehtiä enemmän, olla nyt jo siellä ja seuraavaksi tuolla. Ja ennen kaikkea minun pitäisi tehdä olennaisia asioita. Totuus kuitenkin on, että levottomana on vaikea tehdä hyviä valintoja ja synnyttää luovia ratkaisuja. Ei ihme, että oravanpyörä vain kiihtyy.

Tähän olen ottanut seuraavanlaista täsmälääkettä. Minulla on vahvistuslause, jonka olen kirjoittanut ylös. Luen sen ja keskityn ajattelemaan sitä yleensä heti herättyäni ja ennen nukkumaan menoa. Se kuuluu näin: Olen oikeassa paikassa, läsnä ja rauhassa, ja minulla on kaikki aika, jonka tarvitsen. Tuo lääke toimii. Sitä kannattaa ottaa säännöllisesti ja usein sekä luonnollisesti aina, kun rauhattomuus iskee.

Liitämme myös ikääntymisen ja ajan kulumisen yhteen. Minä olen niitä, joka on ollut mielestään aina liian vanha. Onneksi olen saanut apua myös tähän vaivaan. Jos koet ikääntymisen miinusmerkkisenä asiana ja tiedät miinusten tuovan lisää miinusta, kokeile esimerkiksi seuraavaa vahvistuslausetta: Toivotan vuodet tervetulleiksi. Harjoitusta voi ihanasti vahvistaa katsomalla samalla itseään peilistä.

Joseph Murphy kertoo kirjassaan Alitajuntasi voima siitä, miten hänen isänsä alkoi opiskella ranskaa 65-vuotiaana. 70-vuotiaana hänestä tuli kielen tunnettu taitaja. Lainaa tätä mallia tai muistele muita vastaavia. Minulla on Aira Samulinin kokovartalokuva jääkaapin seinässä.

On hyvä tunnistaa, että aina kun vingumme ajan tai minkä tahansa asian perään, olemme uhreja. Sama homma, kun syytämme kiirettä tai mitä tahansa. Se kierre ja ajatusmalli on siis syytä katkaista, jos haluat itsellesi hyvää.

Hoidetaan hommat, ja ennen kaikkea ollaan kiitollisia tästä hetkestä.

Lenita Lehtonen
Kirjoittajan palveluihin ja kirjoituksiin voi tutustua osoitteessa www.lenitalehtonen.fi

Avainsanat: Lenita Lehtonen, aika, kiire, rauhattomuus, itsetunto, oppiminen


Kommentit

13.11.2009 9.50  eemelitär

Näitä kiirejuttuja on lohduttava lukea, mutta näissä on aina sama puute:

Minun kohdallani kiire ei aiheudu minusta vaan lukuisista esimiehistäni, jotka tuovat minulle töitä sanoen, tämä tulee tehdä asap, on luvattu, että tämä on siellä ja siellä aamulla. Maksaa niin ja niin paljon tai "on vuoden tärkein ponnistuksemme", tsemppiä, tsemiä.

Olen uupunut. Nämä kirjoitusten hokemat tai oma asenne ei auta. Olen sanonut esimiehilleni, että "minulla ei ole kiire koskaan" ja hymyilen päälle. Tämän jälkeen olen ollut ns. ikävä ihminen.

13.11.2009 13.45  Hevimies

Kokeileppa semmosta asennetta että työaika on 8-16 ja se mitä siinä ajassa ei ehdin on resurssi suunittelun ongelma.

Itteään ei työllä kannata tappaa se ei ole elämän tarkoitus.

Tästä Megadethiä kuuntelemaan ja elämää pohtimaan.

http://www.youtube.com/watch?v=65JpQRUf8XE

13.11.2009 13.53  Arvot määrittelee

Kyse on siitä mille aikaa antaa, eli mikä on tärkeysjärjestys.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini