Pari vuotta sitten minut pysäytti nettisivujen uutinen: "Husarön kauppa palanut poroksi - tuhopolttoa epäillään". Tämä uutinen järkytti minua, kun juuri tuo puoti oli ensimmäinen kesätyöpaikkani. Etsin Googlesta kaupan kuvat entisellään sekä liekkien vallassa - ja vuosikymmenien takaiset muistot palasivat elävinä mieleen.
Pari vuotta sitten minut pysäytti nettisivujen uutinen: "Husarön kauppa palanut poroksi - tuhopolttoa epäillään". Tämä uutinen järkytti minua, kun juuri tuo puoti oli ensimmäinen kesätyöpaikkani. Etsin Googlesta kaupan kuvat entisellään sekä liekkien vallassa - ja vuosikymmenien takaiset muistot palasivat elävinä mieleen.
Lukion ensimmäinen kesäloma oli käsillä. Tutulta tytöltä kuulin, että hän oli kirjoittanut ruotsista ällän, kun oli oppinut kieltä niin hyvin kesätöissä Ruotsin saaristossa. Kyseessä oli juuri tuo mainittu "Husarö Handel". Innostuin kovasti, ja ei muuta kuin hakemusta rustaamaan parhaalla kouluruotsillani. Ilokseni vastaus saapuikin pian: siellä kaivattiin kesäapua, joten Välkommen!
Sovittuna päivämääränä sitten purjehdin vesibussissa halki kauniin Tukholman saariston, ja laiturin tuntumasta löytyikin heti uusi työpaikkani.
Olin intoa täynnä, mutta sanottava on, että taitoni eivät olleet aivan tehtävien tasalla. Perheen ainokaisena olin vain käynyt koulua, eikä minulta ollut muuta vaadittu. Nyt piti tarttua kaikkiin töihin: tavaroiden kantaminen hyllyihin, siivous, myynti ja rahastus, tavaroiden kääriminen ruskeaan käärepaperiin ja sitominen nyörillä.
Tuohon aikaan ei pikkukaupoissa vielä ollut teippejä eikä muovikasseja; sanomattakin on selvää, etten ollut ikinä paketoinut. Ne ensimmäiset tekeleet olivat niin huteria, että vain asiakkaiden hyväntahtoisuus pelasti minut nolauksilta.
Entä se tavarapaljous sitten! Puoti sinänsä oli pieni, mutta ihmeen tiiviisti se oli ahdettu täyteen tavaraa: lattiasta kattoon kaikkea tarpeellista: purjehdustarvikkeista saagoryyneihin, kattiloista yskänpastilleihin. Olin aluksi kuin Liisa Ihmemaassa, tai joskus kauhukabinetissa, kun asiakas laulavalla ruotsillaan pyysi jotain (mistä minulla ei ollut aavistustakaan, mitä se oli tai missä mahtoi moinen tavara olla esillä). Iltaisin rojahdin sänkyyn jalat kipeinä, eikä unta tarvinnut odotella.
Mutta kun viikot kuluivat, alkoi työ sujua paremmin. Aikaa myöten opin jopa sitaisemaan paketin niin sujuvasti, että aikaa jäi rupatteluun asiakkaan kanssa. Kun kaupan omistaja joskus kehaisi: "Hyvin tehty", loistin ylpeydestä. Ja olin innoissani, kun huomasin kielitaitoni paranevan. Enää en toljottanut suu auki, kun asiakas lauloi: "En gul lök". Jalkalihaksetkin vahvistuivat, ja kesäduunin päättyessä olin karistanut elopainostani monta kiloa. Hoikistuneena oli sitten mukava ostella palkkarahoilla muotivaatteita Tukholman putiikeista.
Parin vuoden päästä muistelin ensimmäistä kesätyöpaikkaani taas hyvällä, kun kirjoitin sen ällän ruotsista minäkin.
Husarö Handel on nyt tuhkana pyromaanien jäljiltä, mutta minun muistoissani yhtä ehona kuin anno dazumal. Ja nettisivuilla kerrotaan, että uutta ja entistä ajanmukaisempaa rakennusta jo pykätään, paikallisten ja turistien iloksi.
"Liisa Ihmemaassa"
Kirjoitus on Yrittäjälinjan lukijakilpailun satoa. Kilpailun teemana oli kirjoittaa työhön liittyvistä positiivisista asioista, opeista, työvoitoista ja onnistumisista.
