Viime laman aikana - siis katson, että nykyinen on vielä voimissaan - silloinen pankkitarkastusvirasto antoi pankeille ohjeen tehdä tilinpäätöksensä siten, että vakavaraisuussäännökset täyttyvät.
Pankkeja siis ohjeistettiin tekemään kirjanpitonsa niin, että kirjataan tappioita sen verran kuin tase kestää, ei siten kuin laki edellyttää.

Tämä oli välttämätöntä, jotta säästyttiin suuremmalta tuholta, koko pankkisektorin kaatumiselta.

Pankit olisivat pullahtaneet jonossa, jos niiden omat pääomat olisivat vajonneet alle silloisen, muistaakseni 8 prosentin vakavaraisuuden. Yksikään ulkomaalainen pankki ei olisi luotottanut tällaisia pankkeja, ja nämä olisivat kaiken lisäksi vaatineet jo antamansa luotot takaisin.
Islanti on hyvä esimerkki siitä, miten se käytännössä tapahtuu.

Monen pörssiyhtiön taseeseen on kirjattu liikearvoja, jotka odottavat tulevia tuloksia. Ne ovat omaisuutta, jotka syntyvät kun tehdään hienoja yrityskauppoja, siis maksetaan hirveitä ylihintoja unelmista, harhoista.

Liikearvot saa merkitä taseeseen omaisuudeksi. Niitä ei siellä saisi pitää, kun perusteet lakkaavat, kun tavara ei enää tuota liikearvolle sisältöä. Näitä ei pitäisi ylläpitää samoin perustein kuin pankkien osalta. Taseet suoriksi ja rehellinen tieto yhtiön tilasta markkinoille.

Markkinatalous siivoaa elinkelpoiset ja elinkelvottomat omiin laareihinsa. Markkinoilla pitää vain olla oikeat tiedot. Liikearvojen alaskirjaukset osoittavat, että joku on tehnyt hyvän ja joku toinen huonon kaupan.

Liikearvojen uudelleen arvioiminen voi johtaa kauppaprosessien aukaisemiseen, mahdollisiin vastuisiin tekijöille, jos asiat eivät ole menneet markkinaehtoisesti. Tästä on suuri määrä esimerkkejä Suomessa. Kukaan ei vain koskaan ole ryhtynyt näitä aukomaan.

Korppi ei korpin nokkaa ja sillee.

Kari Uoti
Oikeustieteen tohtori, MBA
Lue lisää Kari Uotin kirjoituksia osoitteessa www.kariuoticonsulting.fi