Suomi tarvitsee julkisia riskirahoittajiaMaanantai 28.12.2009 - Heikki Ikonen Yksi Suomen yrityskentän heikkouksia on riskirahoittajien puute. Suurissa talouksissa - etenkin Yhdysvalloissa mutta kasvavassa mitassa Kiinan ja Intian kaltaisissa kehittyvissä maissa - riskirahoittajat ovat oleellinen osa pääomamarkkinoita. Riskirahoittajat etsivät lupaavan liikeidean keksineitä nuoria yrityksiä, joiden on vaikea saada rahoitusta pankeista tai muista luottolähteistä, koska konseptia tai yritystä pidetään liian riskialttiina. Riskirahoittaja ostaa osan yrityksestä, joten hän ottaa kovan riskin. Toisaalta voitot ovat muhkeat, jos yritys lähtee lentoon. Riskirahoittajat tuovat yritykseen liiketoimintaosaamista, jota monen sinänsä loistavan liikeidean takaa puuttuu. Paraskaan riskirahoittaja ei osu aina oikeaan, vaan osa hankkeista jää hedelmättömiksi. Tämän tosiasian kanssa riskirahoittaja elää ongelmitta, kunhan onnistuneita hankkeita on riittävästi. Riskirahoitus, kuten kaikki liiketoiminta, vaatii tarkan pelisilmän ja toimialaosaamista. Korkeat tuotot kattavat korkeat riskit, kunhan riskinhallinta on kunnossa. Suomessa riskirahoitukselta puuttuu perinteitä, ja kansainvälisten toimijoiden kannalta olemme pieni ja kaukainen kolkka. Toisaalta etenkin 1990-luvun it-buumi todisti, että meilläkin voi syntyä jopa maailmanluokan liiketoimintaa. Ja miksi ei, jo väestön korkean koulutustason ansiosta. Riskirahoitus mielletään leimallisesti yksityisen sektorin kapeaksi erikoisalaksi - siihen ikään kuin viittaa jo itse käsite. Mutta miksi julkinen sektori ei voisi harjoittaa riskirahoitusta, etenkin kun yksityistä rahaa siihen ei meillä oikein löydy? Suomi on luonut lukuisia julkisia yritysrahoituksen ja -tuen lähteitä: Finnvera, Tekes, TE-keskukset, Kemera… Lisäksi valtio ja kunnat omistavat läjäpäin yrityksiä ja liikelaitoksia. Harvan maan kansalaiset omistavat valtionsa kautta yhtä paljon pörssiyhtiöitä kuin suomalaiset. Riskirahoitus ei olisi tässä talouspoliittisessa jatkumossa kummajainen, päinvastoin. Riskirahoitus loisi tuoreita innovaatioyrityksiä ja jopa toimialoja, jotka eivät kenties koskaan muuten saisi mahdollisuutta. Se edistäisi työllisyyttä ja hyvinvointia, mitä kaikki julkiset yritystuet tavoittelevat. Kuten yksityisessä riskirahoituksessa, julkisenkin toimijan tulisi olla pitkällä tähtäimellä kannattava. Urakka ei ole helppo, mutta tuskin lopulta sen vaikeampi kuin muussakaan rahoituksessa. Omistajan asemassa tulokset saattavat olla jopa huikeita - kuvitelkaapa, jos valtio olisi saanut aikoinaan salkkuunsa mittavan siivun Nokiaa. Yksityiset riskirahoittajat yleensä myyvät osuutensa jossain vaiheessa, mutta julkisen omistajan ei tarvitsisi niin toimia. Se voisi pitää omistuksensa vaikka maailman tappiin, koska käteisestä ja ajasta sillä ei ole pula. Harva meistä halunnee luopua Fortumista tai muista tuottoisista valtionyhtiöistä. Toisaalta julkinen riskirahoittaja voisi tyytyä yksityistä matalampaan pääoman tuottoon, koska se hyötyisi joka tapauksessa toiminnan oheisvaikutuksista. Aloittelevat yritykset käyttävät rahansa palkkoihin, tuotekehitykseen ja liiketoiminnan hiomiseen. Kaikki tuo pyörittää kansantaloutta ja työpaikkoja, vaikka pääoman tuotto olisi vaatimatonta. Jokainen uusi työpaikka leikkaa sosiaalimenoja ja tuo verotuloja. Yksityistä riskirahoittajaa se ei isommin lohduta, julkisen perspektiivi on aivan toinen. Resurssiensa puolesta homma sopisi valtiolle, mutta sikäli kunnille ja maakunnille, että aloittavat innovaatioyritykset ovat yleensä pieniä ja paikallisia. Pienyrityksiin kanavoitu pääoma pysyy omissa nurkissa niin rahavirtojen, työpaikkojen kuin verotulojen muodossa. Pätevä julkinen riskirahoittaja olisi oiva valtti kilpailussa yritteliäästä ja idearikkaasta väestä. Vaikeissa taloudellisissa oloissa julkinen rahoitus on erityisen tarpeellista, koska yksityiset rahahanat ovat tiukalla - ja juuri kriisiajat luovat kysyntää radikaaleille oivalluksille. Sellaisia hautuu tälläkin hetkellä monessa pääkopassa, mutta ilman riskirahoittajia suurin osa lupaavista liikeideoista jää ikuiseksi haaveeksi. Heikki Ikonen |
Avainsanat: Heikki Ikonen, rahoitus, riskirahoitus, riskirahoittaja, julkinen rahoitus |
|
28.12.2009 18:47
kiintoisa vaihtoehto
Julkisen omistajan kanssa voisi tietysti tulla jotain vaikeuksia, sellaisia joita ei välttämättä tulisi yksityisen riskikapitalisitin kanssa. Mutta olisi se ihan kiintoisa vaihtoehto silti. Ja yleensä valtion raha menee tosiaan isoille firmoille, pelataan varman päälle ja varmasti suhteillakin. |
28.12.2009 18:57
meneekö byrokraattipelleilyksi?
Kunhan homma ei menisi byrokraattipelleilyksi ja poliitikkojen leikkikentäksi. On valtiolla paha tapa. Vaan ovathan nuo valtiolliset pörssiyhtiötkin toimineet markkinatalouden pelisääntöjen mukaan, joten miksei tämmöinenkin systeemi voisi toimia. Moni yrittäjä voi silti kavahtaa valtiota osaomistajana. Mutta jos ei muualta rahaa irtoaisi niin miksei sitten. Siinä jamassa moni pieni pulju on, että kaikki rahoituskeinot kelpaavat. |
28.12.2009 23:30
Bisneksen ehdoilla pelattava
Valtionyhtiöt oli ennen huonoja bisneksiä, kun niitä pyöritettiin kaikenmaailman perustein, piti työllistää vaikka ei ollut kannattavuutta, piti viedä tehtaita minne sattuu kehitysalusyistä jne ei siis liiketaloudellista touhua. Tappiota tuli. Kun yhtiöt vietiin pörssiin tahti muuttui kun oli pakko. Tehtiin bisnestä eikä politiikkaa. Sillä systeemillä tuommoinen voisi toimia, ei muuten. Eikä kenenkään kannata sellaiseen touhuun lähteä yrittäjänä, jos tarkoitus ei ole tehdä bisnestä vaan nuolla sitä tai tätä äänestäjälaumaa. Menee kuralle paraskin liikeidea. |
29.12.2009 19:01
Heikki Ikonen
"Eikä kenenkään kannata sellaiseen touhuun lähteä yrittäjänä, jos tarkoitus ei ole tehdä bisnestä vaan nuolla sitä tai tätä äänestäjälaumaa. Menee kuralle paraskin liikeidea." |
29.12.2009 20:56
AP
Muutetaan noita virkamieslaitoksiakin yrityksiksiksi, niin oppivat tekemään oikeasti töitä. |
29.12.2009 21:41
Jaa?
"Eli bisnes bisneksenä, myös julkisessa osaomistuksessa. Menestyvät yritykset kyllä luovat työpaikkoja ja muuta hyvää ilman irrallisia ja liiketoiminnan kannalta ulkoisia velvoitteita. Ne olisi hoidettava toisin keinoin." |
30.12.2009 19:23
Heikki Ikonen
"Rahoituksen ei tulisi velvoitteiden ohella kytkeä myöskään mitään kilpailua vääristäviä tukia kuten esimerkiksi palkkatukea ja muuta tukityöllistämistä harjoittelusta puhumattakaan." |
31.12.2014 9:54
Osmo Laitila
Rahoitus tuntuu olevan myös tekosyy jättää monta asiaa tekemättä ja rahoituksen puute vasta onkin. |
Joo. Tällaisiä riskirahoittajia on Suomessa tosi vähän. Esimerkiksi joku Finnverahan ei oikeasti ole ollenkaan tällainen vaan ottaa takaukset ja vaikka mitä. Riskirahoitus ja lähes kaikki muukin rahoitus kohdistuu sitä paitsi liiaksi valmiiksi isoihin ja varakkaisiin.