Turengin Asema, tiettävästi Suomen vanhin rautatieasema, on juuri entisöity upeaksi kokouspaikaksi ja ravintolaksi (kannattaa tutustua vaikka netissä). Olin saanut kutsun avajaisiin. Asemapäällikkö Mikko Sampo kertoi tarinan, joka hänelle oli sattunut. Tuli mieleen muita minulle kerrottuja tarinoita. Ne ovat taruakin ihmeellisempiä. Kaikille tarinoille on yhteistä rutiinien raiskaama asenne.
Turengin Asema, tiettävästi Suomen vanhin rautatieasema, on juuri entisöity upeaksi kokouspaikaksi ja ravintolaksi (kannattaa tutustua vaikka netissä). Olin saanut kutsun avajaisiin. Asemapäällikkö Mikko Sampo kertoi tarinan, joka hänelle oli sattunut. Tuli mieleen muita minulle kerrottuja tarinoita. Ne ovat taruakin ihmeellisempiä. Kaikille tarinoille on yhteistä rutiinien raiskaama asenne.
Asemapäällikön tarina
Matkalla pysähdyimme haukkaamaan välipalaa. Mainostaulussa oli kuvattuna herkullinen kebab-tasku, salaatein, tomaatein ja kurkuin koristeltuna. Tilasin sen. Ystävällinen neiti toi annoksen pöytään ja toivotti hyvää ruokahalua.
Lautasella oli leipätasku ja kebab-liha ilman minkään sortin vihannesta. Menin annoksen kanssa kysymään salaateista. Neiti vastasi, että ei me niitä ole laitettu.
"Mutta tuossa mainostaulussa on kuva, jossa on tuoreita vihanneksia", ihmettelin minä.
Sain odottamattoman vastauksen: "Joo, ei me laiteta, ne on kuvassa vain siksi että ihmiset ostaisi niitä."
Lapinniemen Kylpylän entisen johtajan Mauno Kentan tarina
Pysähdyin kahvikupposelle. Miesten vessan lämminvesihana vuosi. Alan yrittäjänä ymmärsin vian kalleuden, ja korjausyrityksenikin epäonnistui.
Tulin maksamaan kahvini ja voileipäni, kerroin kassaneidille vuotavasta hanasta ja yrityksestäni korjata vika. Silmät suurena neiti vastasi erittäin painokkaasti: "Vittuako se sulle kuluu?"
Kilometrien ajon jälkeen huomasin maksamieni ostoksien unohtuneen tiskille.
Näyttelijä Eeva-Maria Mutkan tarina
Asuin Ylitorniolla. Teini-ikäisenä harmitti kun menin etelämpänä olevaan "suurkaupunkiin" vaateostoksille. Aina kun kysyin omalla lapin murteellani myyjiltä palvelua, sain vastauksen: "Alennusvaatteet ovat tuolla takana!"
En vieläkään ymmärrä asennetta murretta puhuvan nuoren neidin varallisuudesta tai tarpeista.
Oman äitini tarina
Äidin äiti tarvitsi turvallisemman kylpyhuoneen. Remontti sisälsi ammeen poiston ja tilalle suihkun asennuksen.
Kaupungin virkamies tuli paikalle, koska oli mahdollisuus saada avustusta kyseiseen remonttiin. Hän todensi avustuksen mahdollisuuden. Samalla hän totesi remontin aika kalliiksi, katseli isoäitiä tovin ja kysyi äidiltäni silmiin katsoen: "Tämä on aika kallis juttu, mitä luulette, montakohan vuotta tuo äitinne vielä elää?"
Myymälänhoitajan tarina
Pukuun pukeutunut mies, salkku kainalossa, kysyy: "Onko teillä sammuttimia?" Myyjä vastaa "kyllä" ja esittelee koko sammutusjärjestelmän käsisammuttimista sprinklereihin, unohtamatta varauloskäyntejä ja hälytysnumeroiden esilläolopaikkoja.
Kierroksen päätyttyä mies toteaa kaiken olevan erinomaisessa kunnossa ja sanoo: "Tulin ostamaan sammutinta huvilalleni, minkälainen malli ja koko olisi asianmukainen?"
Vastaanottohenkilön tarina
Sairaalan vastaanottohenkilö antoi miehelle purkin, johon piti lorauttaa virtsanäyte. Purkin mukana oli pumpulituppo, millä kehotettiin pesemään pää ennen virtsaamista.
Mies palaa vastaanottoon näytepurkki mukanaan ja märkä tukka täynnä pumpulia.
Ollin oma tarina
Housuni takamus repesi. Esiintyminen tunnin kuluttua. Kysyn vaatetusliikkeen myyjältä housuja itselleni ja sain naurahduksen säestämän vastauksen: "Ei ole, ei noin isoja housuja edes tehdä."
Lähdin etsimään toista kauppaa, kun myyjä juoksi perään ja antoi puhelinnumeron, mistä ehkä löytyy apu. Kiitin onnellisena ja heti autoon päästyäni soitin numeroon, josta vastattiin: "Lainapeite Oy, kuinka voin auttaa?"
Onko tarinoissa kysymys ammattitaidottomuudesta vai urautuneista, rutiinien raiskaamista asenteista?
Olli Linjala
