Blogin arkisto

Jotain rajaa joustollekin

Share |

Keskiviikko 7.4.2010 - Kai N. Iuho


Tätä kirjoittaessani kello on noin yhdeksän ihan tavallisena arki-iltana. Olen periaatteessa vakituisessa, kokoaikaisessa työssä kuukausipalkalla, mutta en vieläkään tiedä, menenkö huomenna töihin. Pitäisikö kääntää aamulla vain rennosti kylkeä vai täytyykö varmuuden vuoksi laittaa kello soittamaan, jotta äkkilähdön yllättäessä ei ole tyynynkuva poskella…

Avainsanat: jousto, työelämä, taantuma, työajan lyhennys, lomautus, hälytysvalmius


Kommentit

7.4.2010 21:07  Jotta siitäpä vaan

Jaa? Lukuisa määrä erilaisia vuokra- yms. paskaduunareita tekee samaa, vain sillä erolla, että koskaan niitä töitä ei kuukaudessa tule niin paljoa, että se riittäisi edes toimeentuloon. Ja jos sattukin olemaan tavoiittamattomissa, sitten vasta kustassa onkin.

Vastineeksi tuohon epävarmuuteen samaa epävarmuutta onkin luvassa koko lopputyöikä, eli tuonne vajaa 5-kymppiseksi, jonka jälkeen ei enää kelpaa minnekään.

Jää talot ostamatta ja lähestulkoon kaikki se, minkä takia elämää eletään, saamatta.

Eniten tuo rassaa tietty koulutettuja, joilla on vielä opintolainaa kaiken lisäksi.

Moni on muuten näitä uutisoituja nuorena masennuksesta sairaseläkkeelle joutuvia. Kun elämällä ei ole luvata mitään muuta kuin epävarmuuttaa, pätkätöitä, paskaa ja järjestelmällisesti jokaiseesta vakipaikkahausta "kittoksia, mutta ette tällä kertaa..." -kirjeitä. Jos saa edes niitäkään.

Harvoin näkee ketään, joka olisi yli 10 vuotta kestänyt.

Siinä vaiheessa se ei tosin enää ketään haittaa. Jos ei mitään ole saamassa, ei tasan enää mitään annakaan.

8.4.2010 5:38  MK

Milloin lopetit ajattelemisen ja annoit työ- ja
ja muunkin elämäsi toisten hallintaan?


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini