Teollisuukseksi määriteltävät asiat ovat laajentuneet huomattavasti viimeisten parinkymmenen vuoden aikana.
Onko olemassa palveluteollisuutta?

Mietin samaa eli voiko rajaa vetää helposti tai lainkaan. Matkustaminen on palveluala perinteisesti, mutta junat ja lentsikat ovat teollisia tuotteita, tai hotellit, tietokoneet sun muut tarpeelliseti vermeet. Palvelut käyttävät teollisia tuotteita, ja teollisuus toisaalta kaikenlaisia palveluja joten vaikeaa taitaa olla rajanveto.

Jotkut harvat teollisuuden alat ovat auringonlaskun aloja. Uusia tulee tilalle.
Perinteisen vanhan teollisuuden työntekijöiden suhtautumisessa työhön ja työnantajaan sen sijaan on se ylivoimaisesti suurin ero.Proletariaatit ovat pääasiassa juuri siellä ja erityisesti aloilla, jotka eivät ainakaan kasva.
Pyritään pitämään sinnkkäästi kiinni vanhasta maailmasta ja vastustetaan kaikkea mikä ei ole sitä.

Näin on, osa teollisuudesta menee, mutta uutta syntyy tilalle, niin se on ollut aina, ja pitkässä juoksussa kaikki voittavat. Niin Suomessa kuin muualla. Uusia tuotantotapoja löydetään ja uusia tarpeita, kuten vaikka tietokone, jota ei haikailtu vielä 30 v sitten ja nyt ilman sitä ei tulla toimeen.

Duunarit ei halua uudistumista, koska pelkäävät sen olevan omasta pois. Ja joskus voi näin olla, mutta ei maailma sen takia saa pysähtyä. Duunareillekin löytyy uusia duuneja, kunhan eivät jarruta kehitystä.

Jos haluaa asua talossa, kuten ihmiset tuppaavat haluta, pitää rakentaa se talo, ja siihen tarvittavat rakennusmateriaalit. Oli ne puuta, terästä, kiveä tai muuta. Pitää saada kunnallistekniikka ja sähköt ja tie sinne taloon. Miten se ilman teollisuutta onnistuu, ei ainakaan telepatialla tietääkseni.

Kyllähän suurin osa tavallisen pulliaisen tuloista kuluu teollisuustuotteisiin tai semmoisiin jotka ainakin pääosin ovat sitä vaikka niissä osaltaan on kyse palvelusta. Asuminen vaatteet ruoka auto, siinä isoimmat menot ja ne ovat teollisuuden tuotetta, tietysti mukana on palveluakin, myyntiorganisaatio, markkinointi, jakelu jne. Mutta mistä nuo palvelut syntyisi jos ei olisi niitä teollisia tuotteita. Teollisuudesta se lähtee.

Ruoka ei ole teollisuustuote, mutta toisaalta ruokatuotanto vaatii nykymuodossa ison läjän teollisuustuotteita kuten traktoreita lannotteita navettoja yms. Joten ruokakin on teollisuudesta riippuvaista, ellei kuokita maata käsin. Aika työlästä ja heikosti kannattavaa puuhaa kun laskee työtunnit, sanoo entinen kotipuutarhuri.

Aina joku häviää ja joku voittaa kun isoja rakennemuutoksia tapahtuu. Ne tapahtuvat vääjämöttömästi. Loppuihan Roomankin valtakunta.
Ja esimerkiksi metsurit, jotka olivat aikoinaan suurikin ammattijoukko Suomessa on hävinnyt olemattomiin.
Häviäminen ja voittaminen ei tarkoita kuitenkaan välttämättä, etteikö voisi elantoaan hankkia sitten toisella tavalla.
Teollisuudessa työskenteleville voi tietysti olla vaikeampaa muokata koko työelämäänsä uusiksi, jos kaikki tiedot ja taidot on sen osalta suppeassa tietyn alueen osaamisessa. Henkinen puoli lienee kuitenkin paljon suurempi.

Jotkin ruoaksi sanotut valmistetaan kuitenkin hyvin teollisesti, eli vaikkei itse suuhun laitettava olisikaan teollisuus tuote, valmistus on, eli ruokateollisutta kyllä on.

Joistain elintarvikkeista tekee jopa mieli sanoa, että ne on lähes synteettisiä....
eikä vähiten makunsa puolesta.

Vettäkin pullotetaan teolllisesti.....

Teollisuus on melkoisen laaja käsite, eikä nykyaikana ole irrotettavissa ollenkaan samalla tavalla erilliseksi osaksi. Myöskään kaikilla teollisuuden aloilla ei ole paljonkaan tekemistä toistensa kanssa liiketoiminnan kannalta. Tietysti jokaisessa tarvitaan johtoa ja itse työn tekijöitä, mutta asiakkaiden, raaka-aineiden, ulkopuolisten tekijöiden vaikutuksen tai esimerksi jakelun suhteen.
Myös pääomien tarve tai laajentaminen voivat olla hyvin eri luokissa ja aivan erilaista toimintaa vaativia.

Paljon puhutaan automatisoinnin vaikutuksesta työllisyyteen, mutta jonkun se automaation toteuttaminen, suunnittelu, koneet, ja laitteet ja huoltokin täytyy tehdä. Ja tästä tulevat voitotkin laitetaan monesti eteenpäin työllistämään lisää, tavalla tai toisella.
Ei pidä pelätä, että tekemätön työ maailmasta loppuisi.
Tietysti on sitten eri asia, että työn teon paikkakunta voi vaihtua ja henkilöt tekijöinä. Kaikki ei voi kaikessa voittaa aina.
Onko se väärin, että joku menettää saavutetut etunsa ja joku muu saa töitä?

Kiitos kommenteista; en malta olla osallistumatta tässä välissä.

Teollisuuden ja palvelujen erottaminen on tosiaan mahdotonta, koska on vaikea keksiä yhtään palvelua, jossa ei olisi mukana teolllisia tuotteita, ja toisinpäin myös. Vaikkapa matkailu ja viihde ovat monen mielestä palveluja, mutta yleensä niiden perustana on teollinen tuote. Laajamittainen lentomatkailu on mahdollista vain siksi, että tarjolla on pitkälle kehittyneitä ja riittävän kustannustehokkaita lentokoneita ja polttoaineita, joita teollisuus tuottaa.

Elokuvanäyttelijöitä harvemmin pidetään duunareina, mutta elokuva on siinä mielessä leimallisesti teollisuutta, että elokuvan levitys on mahdollista ainoastaan filmin kopioitavuuden vuoksi. Tämän teollisen innovaation ja alati kehittyvän tekniikan ansiosta elokuvasta pääsee nauttimaan varsin edullisesti - etenkin kun sitä vertaa pohjimmiltaan samaan palveluun eli teatteriin. Samoista näyttelijäsuorituksista joutuu jossain Broadwaylla pulittamaan hurjat summat verrattuna elokuvalippuun.

Ravintola-ala lasketaan palveluksi, mutta se tarjoilee ruokaa ja juomia, joiden tuotannossa teollisuudella on oleellinen rooli. Ravintolat tarvitsevat myös fyysisen tilan, jonka tuottaa rakennusteollisuus. Ravintolan käyttämän sähkön tuottaa energiateollisuus. Muusikkojen instrumentit ja äänentoistolaitteet ovat teolllisia tuotteita. Jne.

Jos nämä palvelualoille välttämättömät teollisuustuotteet kallistuisivat, koska teollisuus hylättäisiin "auringonlaskun alana", kohtaisi näitä palveluntuottajia valtaisa kustannuspaine. Se leikkaisi heidän marginaalejaan tai pakottaisi nostamaan hintoja. Molemmat vaihtoehdot ovat haitallisia palvelun tuottajille ja kuluttajille.

Nämäkin esimerkit selventävät alkuperäistä teesiä: jos teollisuus rappeutuisi, ei se todellakaan johtaisi palvelusektorin kukoistukseen, päinvastoin.

yst. Heikki Ikonen

Ja tähän vielä AP:lle, joka sattui kommentoimaan juuri siinä välissä kun itse veivasin kommenttiani:

- "Paljon puhutaan automatisoinnin vaikutuksesta työllisyyteen, mutta jonkun se automaation toteuttaminen, suunnittelu, koneet, ja laitteet ja huoltokin täytyy tehdä. Ja tästä tulevat voitotkin laitetaan monesti eteenpäin työllistämään lisää, tavalla tai toisella.
Ei pidä pelätä, että tekemätön työ maailmasta loppuisi." -

Juuri näin.

yst. Heikki Ikonen

Tämä ei varsinaisesti kuulu tähän keskusteluun, mutta mutkan kautta sen verran, että laitanpa uutisen tähänkin; tällainen tieto saatiin tänään 23.4. 2010:

----- Valtiovarainministeriöstä kerrotaan, että Suomi tulee ottamaan nettolainaa kuluvana vuonna yhteensä 11,1 miljardia euroa. Aiempi arvio oli 12,3 miljardia euroa. Valtiovarainministeriön toisessa lisätalousarvioesityksessä kerrotaan, että
määrärahojen nettolisäys on yhteensä noin 310 miljoonaa euroa. Valtaosa nettolisäyksestä on niin sanotun
vaalikauden menokehykselle ulkopuolisia menoja. Suurin yksittäinen menoerä, 324 miljoonaa euroa, on Suomen osuus Pohjoismaiden kanssa neuvotellusta Latvian valtiolle annettavasta lainasta.

Varsinaisten tulojen arviota valtiovarainministeriön ehdotuksessa korotetaan 131 miljoonalla eurolla. Siitä 110 miljoonaa euroa johtuu tavanomaista korkeammasta Suomen Pankin voiton tuloutuksesta. ----------

Kuten aiemmassa kolumnissani esitin pari viikkoa sitten, Suomen rahoitusaseman heikoutta liioitellaan karkeasti. Tuossa siitä todisten itse valtiovarainministeriöltä, lämpinä kuin uunituore pulla. Vaikka tästä ei ole montaa kuukautta, kun haastattelin valtiovarainministeriön virkamiestä, joka maalasi kaikki pirut seinälle.

Mutta niin se vain käy nyt kuten ennenkin: suhdanteet tulevat ja menevät, ja noususuhdanne on oireillut jo hyvän aikaa, minkä ainakin osakemarkkinoita tuntevat ovat tienneet jo vuoden. Suhdanteen parantumisen myötä valtion velkaantuminen on hoidettavissa ilman suuria tuskia. Miksi tähän syklien toistuvuuteen on niin vaikea luottaa, sitä jaksan ihmetellä.

Tähän keskusteluun aihe liittyy sen verran, että valtion velkaantumista ovat paisuttaneet kellokkaat, jotka eivät talouden perusasioita kunnolla käsitä. Aivan samat kellokkaat vähättelevät teollisuuden merkitystä, ja aivan samasta syystä: ymmärryksen puutteen vuoksi.

yst. Heikki Ikonen

No onko ihme että sosialisti virkamies maalailee piruja seinille kun sossut on oppositiossa. Luottamuksen kansalle luo media ja se vouhotus on siitä kiini kuka on vallassa. Jos sielä on sossut ei valtionvelasta hiiskutakkaan kuten 2003-2004 jolloin se oli samalla tasolla mitä nyt. Kun taas oikeisto on vallassa niin epäluottamus lauseita sataa sossu median toimesta ja kun mitään kelvollista lokaa ei keksitä niiin hyökkäillään tekstareista sun muista kivitalojen olemattomista lautakasoista.

Puoluetoiminta on ihmiselle susi

Onhan se näinkin tietysti, Hevimies. En tosin saanut vihiä, minkä puolueen mandaatilla em. virkailija oli pallilleen päässyt, kommenttien perusteella sitä oli vaikea päätellä. Mies oli kyllä sympaattinen, ei siinä mitään, mutta kiivaasti hän pisti vastaan, kun väitin Suomen rahoitusaseman olevan parempi kuin yleensä väitetään. Kävimme liki tunnin keskustelun asiasta. Kamreerit ajattelevat toki aina säästeliäästi ja varoitellen kaikeasta mahdollsisesta, se kuuluu työnkuvaan, mutta nyt tunnustavat tilanteen valostumisen jo itsekin.

yst. Heikki Ikonen