Kreikan valtion velka on noin 180 miljardia euroa. Maassa on kaksi kertaa enemmän asukkaita kuin Suomessa. Jos Suomi ei saa velkaantumistaan kuriin, olemme seuraavalla vaalikaudella samassa tilassa kuin Kreikka tänään.

Kirjoitin toisessa Iltalehden blogissani kuntatyöntekijöiden ylenmääräisistä lomista. Lomien muuttaminen yksityissektorin kanssa samanlaisiksi saisimme 50 000 työntekijän panoksen yhteiskuntaamme maksamatta euroakaan. On laskettu, että kansakuntamme vanheneminen edellyttää 60 000 uutta työpaikkaa sosiaali- ja terveyssektorille vuoteen 2020 mennessä. Uusien kuntatyöntekijöiden tuominen ulkomailta edellyttäisi 200 000 muun Suomeen tulon, koska perheen yhdessä eläminen koetaan tärkeäksi ihmisoikeudeksi yhteiskunnassamme. Huoltosuhteemme heikentyisi edelleen maahanmuuton myötä. Miksi hyväksymme julkisen hallinnon työntekijöiden ylenmääräiset lomat ja samaan aikaan kohkaamme työvoimapulasta.

Asian merkitys tuli erityisen ajankohtaiseksi, koska Kreikan holtittoman rahantuhlauksen taustalla on muun ohessa julkisen hallinnon työntekijöiden ylenmääräiset edut.

Saavutetusta edusta ei luovuta

Kuntatyöntekijöiden kommentit blogiini olivat paljon puhuvia. Mistään ei luovuta. Samasta on kyse Kreikan tukemisessa. Kreikan sosiaaliturva on Suomeenkin verrattuna mieletön. 53-vuotiaana eläkkeelle, virkamiehen eläke siirtyy tyttärelle, virkamiehillä kaksi ylimääräistä kk-palkkaa, tietokoneen käytöstä ja ajoissa töihin tulemisesta maksetaan ylimääräistä palkkaa. Miksi pers´aukisen Suomen pitäisi auttaa pers´aukista Kreikkaa? Kuka auttaa Suomea kun ollaan itse samassa tilassa? Auttajat loppuvat maailmasta, eikä Kiina miljardeineen tule eurooppalaisten avuksi, vaikka Suomi on antanut kehitysapua Kiinallekin.

Kreikka ei tule koskaan maksamaan saamiaan tukilainoja takaisin. Miten he pystyisivätkään, koska tähänastinen elämä on vaatinut kahdensadan miljardin euron edestä velaksi elämistä. Lainoja ei kuitenkaan kirjata luottotappioksi, vaan lainat uusitaan maailman tappiin. Näin luodaan mielikuva, että asiat on hoidossa.

Kun kreikkalaisten tulisi laittaa taloutensa kuntoon, he alkoivat rettelöidä. Samoin tulisi käymään Suomessa. Jos lomarahan lopettamisesta alettaisiin edes keskustella, maa täyttyisi lakoista ja mielenosoituksista. Eurosentistäkään ei luovuta, käy tuleville sukupolville miten huonosti tahansa. Tämä osoittaa, ettei ylenmääräistä sosiaaliturvaa saa antaa. Ihmiset eivät sitä tarvitse, mutta kun se on saatu, siitä ei haluta luopua. Samoin valtiolle ei pidä antaa yhtään ylimääräistä veroeuroa, koska päättäjämme tuhlaavat jokaisen euron hyviin tarkoituksiin. Rahan niukkuus on paras konsultti kaikkialla. Ylenmääräinen raha tekee holtittomaksi. Valitettavasti konkurssissakin oleva yhteiskunta saa lisää lainaa, joka mahdollistaa holtittoman rahan käytön jatkumisen.

EU käyttää runsaasti varoja sen vahtimiseen, onko metsästä hakattu puupino pellon vai metsän puolella. Oliivipuita valvotaan lentokoneilla ja satelliiteilla. Miljardeista se ei ole kiinnostunut ja niin Kreikka on saanut laittaa taloutensa kurjaan kuntoon velkaantumalla. Yhteiskunnan suurimpia ongelmia on se, etteivät ihmiset ymmärrä isoja lukuja, mutta pienen ihmisen asialle riittää ymmärrystä. Siksi päättäjämme tukevat samassa kuorossa hyvien ihmisten kanssa yksittäisten mummojen tulemista Suomen sosiaalihuollon piiriin tajuamatta mitä se tarkoittaa kun mummoja ja pappoja tuleekin samalla oven avauksella kymmeniätuhansia. Päättäjämmekin ostavat maitoa tarjouksesta kun sitä saa muutaman sentin halvemmalla. Sen jälkeen he tekevät päätöksen 1,6 miljardin euron antamisesta Kreikalle.

Talousjärjestelmämme tukee niitä vastuuttomia, olivat he sitten rikkaita tai köyhiä, jotka huijaavat kunnolla eläviä kansalaisia. Kreikalle ei olisi tullut antaa 110 miljardin euron luottoa, koska kreikkalaisten holtittoman elämänmenon lisäksi samalla tuemme holtittomasti eläviä eurooppalaisia pankkeja. Jos yhteiskunta aina maksaa pankinjohtajien virheet, he eivät koskaan opi mitään. Ja jos aina maksetaan yhteisistä varoista ahneiden ihmisten sijoitukset, eivät sijoittajatkaan opi mitään. Jos islantilaispankkien suomalaissäästöt piti pelastaa, miksi ihmeessä maksettiin säästöt ylikorkojen kera.

Pääomalaina pankeille takaa pankkitoiminnan ja rahamme

Koska Kreikka ei tule saamiaan tukilainoja maksamaan, olisi ollut paljon kohtuullisempi ratkaisu se, että pankit, eläkelaitokset ja sijoittajat olisivat menettäneet osan sijoituksistaan. Täysin moraalitonta on se, etteivät pankit joudu maksamaan takaisin edes riskilainoilla saamiaan hyväkorkoisia tuottoja. Ja kaikkein moraalittominta on se, että johtajat ovat ansainneet miljoonabonuksensa huijaamalla eurooppalaisia kansalaisia.

Miksei 110 miljardin lainasummasta laitettu pankkien ja sijoittajien maksettavaksi euroakaan. Brasiliassa konkurssiin menneen pankin johtajat maksavat ensin omasta pussistaan kaiken ja vasta sen jälkeen yhteiskunta tulee maksajaksi. Tällainen vastuu on todellista vastuuta, joka hillitsee holtitonta riskien ottoa.

Jos Kreikan yksin jättäminen johtaisi eurooppalaisten pankkien kaatumiseen, niin otetaan pankit yhteiskunnan haltuun tukirahojen vastineeksi. Pankinjohtajien ja pankkiirien bonukset ja optiotulot otetaan valtiolle taannehtivasti 10 vuoden ajalta siitä riippumatta, mikä on syyllisyyden määrä.

Suomen 1990-luvun lama olisi ollut paljon pienempi, jos pankkituen sijasta olisi muutettu yritysten lainat pääomalainoiksi. Elinkelvoton yritys olisi mennyt joka tapauksessa konkurssiin, mutta muut yrittäjät olisivat tehneet kaikkensa yrityksensä eteen. He olisivat jopa poimineet viikonloppuisin marjoja ja sieniä yrityksensä pelastamiseksi. Moni yritystragedia olisi vältetty ja moni yrittäjä olisi saanut pitää kotinsa.

Pääomalaina on myös ratkaisu Kreikan kriisiin. Kreikkaa luotottaneille pankeille annetaan valtioiden toimesta pääomalainaa sitä mukaa kun Kreikan velat erääntyvät. Jos pankit eivät pysty maksamaan pääomalainaa takaisin, muutetaan laina omaksi pääomaksi ja valtiot tulevat pankkien omistajiksi. Näin saadaan myös eräiden kansanedustajien vaatima takuu lainarahalle.

Pankit laitetaan kuntoon roskalainoista ja sen jälkeen valtiot myyvät osakkeensa markkinoille.

Pankit ja niiden luotot saataisiin selville tunnissa Kreikan valtion velkakirjoista. Näin tietäisimme myös, onko mukana suuria luotottajia. Jos kyse on sijoittajista, he voisivat kärsiä vahingon itse. Eläkerahastot ovat hajauttaneet rahansa niin hyvin, ettei niiden luottotappiot maailmaa kaataisi. Pankeissa olevien säästäjien varat taas turvattaisiin ottamalla pankista pääomalainaa vastaava määrä valtion omistukseen.

Toisten rahan merkitys hukassa

Maailma olisi paljon parempi, jos päättäjät alkaisivat ymmärtää rahan merkityksen ja nollien määrän rahamäärissä tai mikäli he joutuisivat omilla rahoillaan auttamaan muita. Tuskin kukaan suomalainen antaisi rahaa kreikkalaisille, jotta he voisivat jäädä eläkkeelle 53-vuotiaana, kun samaan aikaan odotetaan, että suomalaiset tekisivät töitä 15 vuotta kauemmin. Siksi kreikkalaiset eivät tule kerjäämään Helsingin kaduille, vaan he hoitavat kerjuun EU-ministereiden kabineteissa. 110 miljardin euron kerjääminen Euroopan kaduilta veisi ikuisuuden. Kabineteissa sen saa muutamassa viikossa.

Suomen ongelma on kreikkalainen. Jotta emme olisi itse huomenna kreikkalaisessa kriisissä, meidän on aloitettava suomalainen hevoskuuri heti tänään.

Pauli Vahtera

Kirjoitus on julkaistu aikaisemmin Iltalehdessä 4.5.2010.