Terve ihminen haaveilee. Pääsääntöisesti haaveet kohdistuvat parempaan elämään. Onnellisuus, terveys, talous, raittius, vaikuttaminen, arvostus… Luettelo on loputon. Sellaiseksi se myös jää, täyttymättömien haaveiden listaksi. Miten yhden kirjaimen eron ymmärtäminen voi muuttaa koko elämän? Täyttymätön – täyttämätön!

Terve ihminen haaveilee. Pääsääntöisesti haaveet kohdistuvat parempaan elämään. Onnellisuus, terveys, talous, raittius, vaikuttaminen, arvostus… luettelo on loputon. Sellaiseksi se myös jää, täyttymättömien haaveiden listaksi. Miten yhden kirjaimen eron ymmärtäminen voi muuttaa koko elämän? Täyttymätön – täyttämätön!

Onko meidät luotu, vai onko kasvatettu, ihmeitä odotteleviksi haaveilijoiksi? Missä asenteemme on mennyt metsään, milloin aloimme odotella Jonkun Muun kärräävän hyvinvointia elämäämme. Joku Muu tuo rakkautta ja romantiikkaa, luo etenemisuraamme, nostaa ansiotasoamme, parantaa terveyttämme sekä petaa onnistumisen, hyvinvoinnin ja jaksamisen työyhteisössämme.

Jatkuvasti kuulee mielipiteitä, jopa siitä, että päiväkodin ja koulun tulisi kasvattaa lapsemme. Näillä kasvottomuuksilla tarkoitetaan aivan vieraita ihmisiä, lastentarhan- ja koulujen opettajia. Itsellemme lankeaa ainoastaan parittelun raskas vastuu.

Tämä asenne, teen vain kivat jutut, ohjaa aivan liikaa elämäämme. Syntyy täyttymättömiä toiveita, koska emme halua nähdä vaivaa niiden täyttämiseen vaan odottelemme Jonkun Muun toimenpiteitä tai ihmettä.

Vastuun siirtäminen

Alkoholisti siirtää vastuun raittiudesta antabuskapselille. En voi juoda kapseli ihon alla - en voi olla raittiina kun kapseli poistettiin. En voi tupakoida, koska jauhan nikotiinipurkkaa – on pakko polttaa, koska purkka loppui. En osta kotiin herkkuja, koska laihdutan – on pakko syödä, koska olen kyläilemässä. Tulin innoissani tähän työpaikkaan, koska oli mukavaa ja odotin tulevaisuudelta paljon – en enää jaksa töissä, koska siellä on huono henki enkä koskaan saa palautetta. Ennen aina nautin elämästäni, koska käytiin tansseissa, teatterissa ja pidettiin hauskaa – nyt olen kyllästynyt, koska hän/he eivät järjestä mitään. Mikä on oma vastuuni täyttymättömistä toiveista?

Älä uraudu elämääsi

Minulle kerrotaan usein erilaisista ongelmista työpaikoilla ja joskus henkilökohtaisiakin, liittyen parisuhteeseen, lapsiin tai riippuvuuksiin. Tietenkin kuuntelen avoimena, myötäeläen ja aivan tosissani. Kun tarina on saatu kerrottua, tapaan katsoa suoraan silmiin ja kysyä: ”Mitä olet aikonut tehdä tuolle asialle?” Vastaukseksi saan häkeltyneen, jopa tyrmistyneen ilmeen. Järkytyksen annettua periksi, syntyy useimmiten oivalluksia.  Hämmästys on suuri, kun – mitä minä itse sille voin tehdä – ajatus porautuu ymmärrykseen. Ihminen alkaa ajatella, syntyy ratkaisumalleja joiden oivaltaminen tuottaa hyvää mieltä.

Parasta on, että minä saan kiitokset näistä itse kehitetyistä oivalluksista joilla mieltä vaivaaviin asioihin saadaan mahdollisesti parannusta.

Kaikki on vaikeaa, kunnes siitä tulee helppoa

Pysähdy ajattelemaan arjen asioita. Vältä itsestään selvyyksiä, tai ainakin kyseenalaista niitä. Älä jää elämän virran viemäksi tahdottomaksi lastuksi. Koskenlaskijakaan ei onnistu, mikäli antaa vain virran päättää.

Onnistumiseen tarvitaan vastuun ottamista, ratkaisuja, järjen ja melan käyttöä. Usein kipeältä tuntuvat ratkaisut saattavat parantaa koko elämän laadun. Meillä on valta valita, väistämmekö karikot vai törmäilemmekö niihin kerta toisensa jälkeen. Valta valita, täyttyykö haaveemme vai täytämmekö ne. Siinä ovat elämänlaadun ainekset.

Olli Linjala