Elämän arki on tulvillaan ilon aiheita. Luvallisia niistä ovat lapset, lastenlapset, erilaiset perhejuhlat ja tietenkin yllätysvoitot totossa, lotossa tai Suomeen tulleessa kultamitalissa. Hopeinen onkin sitten jo surun ja murheen paikka.

Suomalaisessa kulttuurissa saavat pettymyksestään tai onnistumisistaan avoimesti tunteilla ainoastaan urheilijat – paitsi suunnistajat. Se tuli toteen näytetyksi Vuoden 2010 urheilija -palkinnon voittaneen naisen riettaan ilon ja riemun paheksunnalla. Seitsemän maailmanmestaruuden ansiosta saadusta tunnustuksesta ei saisi näyttää tunteitaan. Mitähän muutkin meistä ajattelevat?

Jokaisen ihmisen arjessa on kosolti tuulettamisen paikkoja, pieniä ja suuria. Miksi me emme näe niitä? Mikä on tehnyt meidät sokeiksi hyville, kauniille tai miellyttäviä tunteita tuottaville asioille? Miksi havainnointilaitteemme on viritetty kielteisyyden kanavalle?

Kuinka herkästi me reagoimme kielteisiin asioihin, myös sellaisiin joita ei edes ole olemassa. Verenpaineemme nousee jonnin joutavista jutuista, joilla ei ole minkäänlaista merkitystä itsellemme tai yhteisöllemme. Miksi kielteisyydessä piehtarointi on niin suosittua yksilö- ja ryhmäsuorituksina? Minkä laatuisia hormoneja valittaminen, paheksunta tai tuomitseminen meissä synnyttää?

Oikeus löytää

Ihminen on merkityksiä etsivä olento. Elämällä tulee olla merkitystä, vasta silloin se voi tuottaa tyydytystä.
Merkityksen etsiminen on jokaisen omalla vastuulla. Pysähtyminen auttaa löytämään merkityksen. Ajatteleminen on oikea työkalu etsimiseen.

Peilikuvalleen tehdyt kysymykset, elämän arvojen puntarointi sekä vastauksien löytäminen ovat onnistumiseen johtavia työstämistapoja. Voiko tämän työn ulkoistaa? Voiko sen tehdä Joku Muu? Ei voi, mutta Joku Muu voi auttaa edellytyksien rakentamisessa.

Oikeus viihtyä

Yhteisöön kuulumisella tulee olla merkitystä, muuten se sulkee ihmisen ulkopuolelle. Jokaisessa yhteisössä, perheessä, harrastuksissa ja työssä ihmisillä on oikeus todelliseen tasa-arvoon. Oikeus saada tietoa ja oikeus luottaa.

Muutostilanteissa on oikeus saada riittävästi aikaa ja apua sopeutumiseen. Oikeus elää tunteittensa kanssa ja käsitellä niitä. Oikeus nojata yhteisön suomiin turvarakenteisiin, luottaa niihin. Oikeus olla eri mieltä, oikeus kertoa mielipiteensä ja oikeus keskustella asioista.  Näistä syntyy aito yhteisöllinen tasa-arvo.

Oikeus nauttia

Työllä tulee olla merkitystä, muuten se tappaa innon. Jokaisella on oikeus ymmärtää työyhteisön todelliset tavoitteet, miksi olemme olemassa.

Oikeus olla mukana kehittämässä yhteisöään. Oikeus olla mukana muutoksessa aivan alusta lähtien. Oikeus kokea turvallisuutta, avoimuutta, rehellisyyttä ja vankkumatonta luotettavuutta. Oikeus saada palautetta myös onnistumisista.

Tuuletus, halailu ja pussailu

Joukkuepeleissä, kuten jääkiekossa, jokaisella on oikeus nauttia onnistumisesta. Maalin tekijä ei vähättele maalia, vaan koko porukka tuulettaa, halailee ja pussailee. Kyse on todellisista karjuista, raavaista miehistä, joita ei parhaalla tahdollakaan voi kutsua marjanpoimijoiksi tai perhosten keräilijöiksi.

Siinä on mallia työyhteisöön. Kunnon riehumiset jokaisen onnistumisen jälkeen! Reilusti vaan keko pystyyn, halailemaan ja tuulettelemaan. Meillä on oikeus lähteä töistä tyytyväisenä itseemme ja yhteisöömme – niin ja naama pusuista märkänä. Jaa, mitähän muutkin ajattelisivat…

Olli Linjala