Sosiaalinen media on must, jokaisen pitää olla Facebookissa näyttämässä naamaansa, kertomassa kuulumisiaan, kommentoimassa toisten kuvia ja kuulumisia, olemassa sosiaalisia, verkostoitumassa.

Naamakirjan kaverimäärä kertoo oletko joku vai pelkkä luuseri, jolla ei ole edes kavereita. Kohta naamakirja tarjoaa palvelua, jossa surkimukset saavat ostaa itselleen kavereita, jotta eivät näyttäisi surkimuksilta. Hyvistä nimistä joutuu maksamaan enemmän kuin tavallisista.

Syntyy kavereiden markkinat ihan kuin koulun pihalla, kuka on kenenkin kaa. Voi sitä onnetonta, joka ei oo kenenkään kaa, se joutuu tekemään palveluksia voidakseen olla edes jonkun kaa. Kaa, kaa, siis ei yxin.

Naamakirja on todellisuudessa surkea ja pinnallinen näyttämö, jossa tavoitellaan nopeaa tyydytystä, instant gratification, suhteitten pikaruokala, joka ei maistu eikä tunnu miltään, mutta joka addiktoi ihmisen pois normaalista elämästä, normaalista kanssakäymisestä toisten ihmisten kanssa.

Naamakirja tekee normaaleista ihmisistä peräkammarin poikia, jotka kurkkivat ja urkkivat toisten tekemisiä piiloistaan ilman vaaraa joutua todellisuudessa vastuuseen tai vaaraan suhteessa muihin ihmisiin. Naamakirja on synkkä sairaus, joka taannuttaa ihmisen.

Naamakirja on jokaisen tyrkyn tie julkisuuteen, koska kukaan ei enää voi estää omien tarinoitten tai kuvien julkistamista kaikille. Naamakirjassa kaikki ovat julkkiksia, mieletöntä. Enää ei tarvitse yrittää BB-taloon tai Idolsiin, naamakirja hoitaa homman. Voit olla tosi merkittävä ja kertoa kaikkea tosi tärkeetä sinulle tänään tapahtunutta ihan mistä vaan, kun on naamakirjassa.

Naamakirja on niin mieletön juttu, että päätin jättää sen. Otan itseni takaisin itselleni, katselen omia kuvia läheisteni kanssa. Kerron omat juttuni niille, joille ne kuuluvat. Voimaistun rauhassa ihan itsekseni.

Kari Uoti
Oikeustieteen tohtori, MBA
Lue lisää Kari Uotin kirjoituksia osoitteessa www.kariuoticonsulting.fi