Naulan kantaan osuu -minä olen myös aina ihmetellyt tuota seminaari-innostusta. Oppimisen kanssa sillä ei ole paljoa tekemistä, vaikka sillä tietysti suuria joukkoja tavoitetaankin. Kuulijat voi toki huomioida luennollakin, ja isoissakin tilaisuuksissa voi käyttää aktivoivia menetelmiä, jos ne hallitsee. Pääpainonhan pitäisi olla kuulijassa, ei esitelmöijän omien tietojen ja taitojen esittelyssä, vai mitä?

Seminaareissa on mahdollisuus saada alkuidea ja innostus käyntiin. Siihen tarkoitukseen hyvä esiintyjä on aina hyvin erilainen nostattaja, kuin asian lukeminen artikkelista, haastatteluista, kirjoista.
Ihmiset eivät monestikaan saa itseään syystä tai toisesta tai "ilman syytä " liikkeelle ja siksi esiintyjää tarvitaan. Seminaarissa osallistujat vain menevät esiintyjän tai esiintyjien luo. Olen keskustellut asiasta koulutusostajien ja koulutusyritysten kanssa ja niin se heidän mielestään menee, että esiintyjä, kouluttaja on monella tapaa sysäyksen antaja sille, että alkaa tapahtua.

Valinnan varaa nykymaailmassa on paljon.

Me ihmiset opimme eri tavalla ja monella tapaa. On hyvin mahdollista, että loistelias seminaari joka antaa toiselle paljon, ei toiselle anna juuri mitään.
Tähän olennainen tekijä on erityisesti alkulähtökohta. Jos johtaja ostaa seminaarilipun työntekijälle ja määrää hänet sinne, mutta itse henkilö ei ole asiasta innostunut voi olla että mikään esitys tai sisältö ei saa häntä vastaanottavaiseksi asioille. Kun seminaariin haluaa itse ja ostaa lipun itse on varmasti vapaaehtoisena avoimempi. Eli oppimisen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä pakotetun henkilön osalta, mutta oma-aloitteisesti osallistujan näkökulma on aivan toinen. Tähän vaikuttavat monet seikat. Voidaan ajatella, että joiltain osin kun on itse maksanut lipun niin, täytyyhän se päätökseni olla hyvä, kun sen kerran maksoin ja se maksoi noin paljon jne...

Koulutuksien ja seminaarien aiheitra on yhtä paljon kuin työtehtäviäkin ja sioita tässä maailmassa ja joukossa on hyvin eritasoista esiintymistä ja opettamista.

Uskoisin, että 20 / 80 sääntö sopii suhteellisen hyvin tähänkin asiaan.
Kun käyt kymmenessä seminaarissa niistä kaksi on hyviä/ osallistumisen arvoisia. Kahdesta saat idean jok astiuu jossain muodossa jatkotoimintaan muodossa tai toisessa ja kahdeksan on sellaisia, jotka unohtuvat mielen syövereihin. Et kuitenkaan pääsääntöisesti voi etukäteen täydellä varmuudella tietää mitkä huo kaksi hyvää, sinulle hyödyllistä seminaaria ovat.

Vain 2 / 10 on hyviä esiintyjiä ammattiesiintyjistäkin. Lisäksi kaikki eivät voi miellyttää kaikkia.

Oppiminenhan ei ole läheskään aina pelkkää tiedon saamista. Seminaareissa ja koulutuksissa ollaan ja kannattaa olla muistakin syistä.

Tieto on valtaa - lause kyllä pitää paikkansa, mutta jos asia vain tuohon lauseeseen tapahtuu kuten jos olet pelkässä seminaarissa ja odotat, että tapahtuu ihme tekemättä mitään muuta.

Koulutus tosiaan vaatii varmasti aina muutakin, kuin PELKÄN massaluennon, jos se jää vain siihen prosessi jää kesken. Ikäänkuin keskeyttäisit kilpajuoksusi tai harjoittelusi.

Tieto on valtaa. Vain, jos sitä osaa käyttää ja käyttää myös.

Tietenkin on sitten myös niin, että me ihmisetkin olemme oma-aloitteisuudessa ja toiminnassa erilaisia. Jotkut saavat ideansa ja itsensä ja vielä muutkin käyntiin ilman ulkopuolista innoittajaa tai ainakin helpommin ja toiset eivät. Tähänkin 20/80 sääntö mielestäni sopii varsin hyvin.
Muutoinhan kaikki olisi kaikille sopivaa ja kaikki toimisivat optimaalisella tasolla ja kaikki olisimme lähes samanlaisia?

Monissa asioissa tieto iskeytyy tajuntaan kunnolla vasta harjoitteiden
(ja tarpeeksi monesti toistettujen ) harjoitteiden kautta.

Aika paljon liikutaan tässä tunneasioiden kanssa, miltä tuntuu. Sillä tavalla maailmassa suurin osa ihmisten toimista toimiikin. Kuten myös monista asioista syntyy arvo päässämme.Täysin rationaalisesti ajattelevaa saatikka toimivaa ihmistä tuskin koskaan tulee olemaan olemassa.