Ethos  tarkoittaa puhujan  esiintyjän luonnetta. Klassisen opin mukaan Ethos ( Suom. eetos ) koostuu kolmesta osatekijästä: Ensinnäkin esiintyjän viisaudesta eli kokemuksesta, pätevyydestä jne… Toseksi esiintyjän moraalisesta hyvyydestään eli hyveistään , onko esiintyjä siis hyvä ihminen. Sekä kolmanneksi hyväntahtoisuudesta kuulijoitaan  kohtaan.

Eetos on sitä, että puhujaa pidetään uskottavana. Viestiä ei oteta vastaan  ainoastaan niin , että se on hyvin perusteltu ja herättää viestiin sopivia tunteita, vaan myös koska sen on esittänyt henkilö, jonka sanaan ja näkemykseen voi luottaa.

Joulupukilla nämä asiat ovat huippuluokkaa. Vahva eetos syntyy ennen kaikkea siitä, että Joulupukkia  pidetään hyveellisenä  laajimmassa merkityksissä: viisaana, reiluna, oikeudenmukaisena,  harkitsevaisena, rohkeana, kohtuullisena, nöyränä ….Hyveen selvä puute  tai arvelu sen puutteesta saa  suhtautumaan epäluuloisesti koko puhujaan ja hänen sanomaansa. Tässä mielessä Joulupukki voi  menettää  ethoksensa , jos vaikka parta putoaa ja syntyykö vähintään epäilys onko kyseessä oikea Joulupukki laisinkaan.

Joulupukin vakuuttavuus on parhaimmillaan niin suurta, että se myös muuttaa merkityksiä, kun esitetään asiasisältöä (logos) ja käytetään tunneilmaisua (pathos). Merkittävästi suurella ethoksella voidaan tehdä asioita, joita ei muutoin voida tehdä. Joulupukin sanaa on syytä uskoa, tuohan hän pyyteettömästi lahjojakin.  Joulupukin ethokseen kuuluukin voimakas vastavuoroisuuden periaate.  Joulupukki on rakentanut ja saanut myös muut rakentamaan hänestä vahvan auktoriteetin  ja henkilön, jonka sanat on syytä ottaa todesta ja hänelle sallitaan virheitä vanhuudesta ja hyvyydestään johtuen asiasisällössäkin. Jokainen sana on merkittävä, vaikka jutut olisi kuultu ennenkin.

Kun Joulupukki puhuu, on syytä kuunnella. Oikein hyvää Joulua!

Pauli Vuorio
Päätoimittaja