Blogin arkisto

Hyvä luennoitsija on haastava paketti

Share |

Tiistai 25.9.2012 - Heikki Ikonen


heikkiikonen.jpgHyvän seminaarin järjestäminen ei liene maailman helpoimpia urakoita. Ensin on keksittävä ajankohtainen ja vetävä aihe. Sen ympärille pitää löytää luennoitsijat, joilla on sanottavaa – ja joita jaksaa kuunnella. Mitä kalliimpi seminaari, sen tiukemmat kriteerit luennoitsijan on täytettävä molempien osa-alueiden suhteen. Potentiaalisten ehdokkaiden lista voi jäädä yllättävän lyhyeksi.

Nordic Business Forumissa on saanut havaita, että viisaina  pidetyt ihmiset eivät välttämättä ole kummoisia esiintyjiä. Yliopistoissa ongelma on tuttu: tutkimusnäytöiltään laadukkaimmat opettajat saattavat olla niin puisevia puhujia, että opiskelijat kiertävät mieluiten kaukaa heidän luentonsa. Jos huippututkija on esiintymistaidoiltaan vajavainen, niin itse ainakin luen mieluummin hänen työnsä tulokset.

Viime vuonna pääesiintyjiin lukeutunut europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola oli kuiva kuin kapakala. Hän on sivistynyt ihminen, mutta surkea esiintyjä. Luentonaan hän känisi suoraan paperista väitöstyönsä referaatin, jonka käsitteistökin oli varmasti monelle kuulijalle hepreaa.

Tämän vuoden rimanalittajat olivat filosofi Esa Saarinen ja yritysvalmentaja Jari Sarasvuo. Saarisen löysän ja itsekeskeisen luennon keskeistä antia olivat nyyhkytarinat itsensä likoon laittavista työn sankareista, kuten Ronald Reaganin hengen uhrautumalla pelastaneesta henkivartijasta, ja vammaisia lapsia muistaneesta rallikuski Ari Vatasesta. Puolet ajasta Saarinen mainosti omaa koulutuspakettiaan.

Sarasvuo puhuu aina paljon, mutta sanoo vähän. Hänen esityksensä ovat huonosti jäsenneltyjä ja sekavia. Hän jaarittelee itsestään ja tekee pitkiä sivupolkuja toisarvoisiin asioihin. Yksi syy siihen ilmeisesti on, että järjestäjät varaavat hänelle liikaa aikaa, joten Sarasvuon on höpistävä rätingin täyttääkseen mitä sylki suuhun tuo.

Tänä vuonna Sarasvuo uhrasi paljon aikaa Sauli Niinistön ympärillä velloneeseen poliittiseen kiistelyyn, arvostellen rajusti ja nimeltä mainiten omia inhokkejaan. Erikoinen linja, kun kyseessä on koulutustilaisuus, ei Hyde Parkin kaltainen julkinen väittely - parjatuthan eivät voineet edes vastata hyökkäyksiin.

Esiintyjän ei tarvitse olla nero, jos hän keskittyy hallitsemaansa asiaan, ja tuo sen esiin havainnollisesti. Tällainen esiintyjä oli myyntivalmentaja Brian Tracy. Hän antoi selkeitä, käyttökelpoisia ohjeita, eikä jaaritellut joutavia kuin livuttaakseen esitykseen sopivasti huumoria.

Ihannetapauksessa luennoitsijalla on tuhdisti sanottavaa, ja hän on hyvä esiintyjä. Tämän vuoden Nordic Business Forumissa suurimman vaikutuksen teki ruotsalainen hyvinvointitutkija Hans Rosling. Hänen jokainen sanansa on syvällistä tutkimustietoa, ja esitykset huolella valmisteltuja. Rosling etenee vauhdilla, mutta hosumatta. Hänen olemuksensa on innostava ja teeskentelemätön. Hän höystää tietoainesta huumorilla, muttei tee lavakomiikasta keskeistä sisältöään, kuten jotkut akateemiset ammattipuhujat.

Se todistaa usein vain huonoa makua, ja epävarmuutta sanottavansa todellisesta painoarvosta. Rosling ei siihen sorru, ja yleisö selvästi arvostaa sitä.

Teksti: Heikki Ikonen

Nordic Business forum järjestettiin edellisten vuosien tapaan vuonna Jyväskylässä Nordic Business Forumin 20- 21.9. 2012 pääteemana oli kasvu. Kasvun alateemoina ovat bisneksen kasvu, henkilökohtainen kasvu ja hyvinvoinnin kasvu. Kansainvälisinä päätähtinä vuonna 2012 olivat  Virgin Groupin perustaja multimiljardööri Sir Richard Branson, kirjailija-luennoitsijatDaniel Pink ja Brian Tracy, sekä juuri TIMEn maailman 100:n vaikutusvaltaisimman listalle yltänyt valovoimainen professori Hans Rosling. lisäksi seminaarissa oli kaarti kotimaisia esiintyjiä mm. Jari Sarasvuo ja Esa Saarinen.

Nordic Business Forum 2013 -seminaarin päätähtinä nähdään mm. kirjailijat Malcolm Gladwell ja Tom Peters, Wikipedian perustaja Jimmy Wales sekä professorit Lynda Gratton ja Vijay Govindarajan. Seminaarin päätähdeksi saapuu General Electricin legendaarinen pääjohtaja Jack Welch.

Avainsanat: Heikki Ikonen, nbf, Nordic Business Forum, seminaari, koulutus, esiintyjät, Hans Rosling, Jari Sarasvuo, Brian Tracy, Esa Saarinen


Kommentit

25.9.2012 10.00  Pauli Vuorio

Tuskin on olemassa luennoitsijaa, kouluttajaa tai valmentajaa, joka miellyttää kaikkia ja varsinkaan kaikessa.
Itse olin samaisessa seminaarissa ja itse koin, että Esa Saarisen esitys oli loistava.
Hän palveli mielestäni yleisöä ja toi esille mainiosti asian, että kun ollaan vaikutuksen tilassa ei voida suoraan viedä omaan organisaatioon tässä tilassa koettuja asioita ja tietoa. Koskettavat "nyyhkytarinat" liittyivät mielestäni oikein hyvin joka asiaan metaforina. Tärkein oppi oli kuitenkin se miten tärkeää on että sisästämme asiat. Suurin osa ei opi käskyttämällä vaan ihan toisella tapaa.
Saarinen on sen tyyppinen esiintyjä, että varmasti jakaa mielipiteitä. Itse koin, että livenä oli aivan toista luokkaa, kuin videolta katsottuna ja tämä oli tärkeäöä, että odotti oman odotusarvoni kun taas pari esiintyjää alitti. Ja minulla on omasta mielestäni rima korkealla.
Kritisoitavaa löytyy paljonkin tästäkin loistavasta seminaarista, ainakin itse tekisin tiettyjä korjausliikkeitä, mutta vahvuudet voittivat selkeästi kehitettävät kohteet. Tätä todistanee myös ilmiömäinen lippujen myynti vuoden 2013 seminaariin. Ostajat ratkaisevat miten asia kokevat.
Meidän päähämme jää ihmeellisellä tavalla asioita, jos ne rikkovat jotain mistä olewmme eri mieltä, se voi olla esiintymistapa, aiemmat kokemukset tai odotusarvo ja jokin yksittäinen asia, pikkuinenkin virhe. Saarinen mainosti toki omaa koulutustaan, mutta ei nyt sentään puolet esiintymisajastaan.
Totta on, että esiintyjän ei tarvitse olla nero ollakseen hyvä tai antaakseen yleisölle hyötyä. Nerous voi olla jopa ylivoimainen este hyvälle esiintymiselle ja hyödylle.

25.9.2012 13.33  Jorma Schukoff

Lainatakseni roomalaista mestaripuhujaa Ciceroa, joka toteaa, runoilijaksi synnytään, puhujaksi kasvetaan ja Esa Saarisella on ollut aikaa kasvaa.

Tärkeintä esiintymisessä ei olekkaan se, mitä sanotaan, vaan se, miten viesti välitetään.

Puhetaitaja vetoaa suoraan ja avoimesti kuulijoiden tunteisiin. Omat kokemukset tarinoina herättävät ja pitävät mielenkiinnon yllä.

25.9.2012 21.55  Juha Ahola

Seminaari oli upea järjestelyiltään ja ensi vuoden seminaari on tällä haavaa melkein loppuun myyty (ellei lisätilaa löydy). Seminaarin järjestäjille isoa peukkua!

2012 seminaarin osalta puhujista itse nostaisin ykköseksi Hans Roslingin, joka puhui intohimoisesti ja onnistui vuorovaikutuksessa sekä viestinsä perille saattamisessa. Konkreettisen karttakepin osalta yleisö repesi siten, että siinä kohtaa huomasi, että Rosling oli jo ottanut yleisönsä haltuun.

Komppaan myös Paulia sekä Jormaa siinä, että Saarinen oli parhaasta päästä. Hän puhui aluksi hiukan hämmentävästi, mutta puheen loppua kohti kuulijoilla alkoi varmasti syttyä valoja tauluun. =) Saarisella oli aitoa läsnäoloa ja tarinoiden avulla jokainen sai itse samastua ja oppia omasta itsestään asioita. Hän ei antanut 1-7 elämänohjeita niinkuin sanoikin. Vaikutti myös siltä, että hänen filosofiaansa sopii enemmän sellainen, että käärmettä ei ajeta pyssyyn, vaan annetaan itse keksiä asioita. Saariselle peukkua myös siitä, että hän oli läsnäolijoiden tavoitettavissa (=aidosti läsnä) seminaarin tauoilla molempina päivinä ja jutteli ihmisen kanssa.

Pink ja Tracy olivat hyviä, mutta hiukan parempaa noin kovilta nimimiehiltä vielä odotin. Esim. Rosling jätti heidät kyllä varjoonsa.

Sarasvuo floppas. Hän oli kenties pois omalta mukavuusalueeltaan, mutta jotenkin intohimo puuttui ja hän kaahuroi asioista toiseen. Useampi, joiden kanssa olen jälkikäteen keskustellut, arvioivat Sarasvuon pahimmaksi alisuorittajaksi. Yleensä olen tykännyt kovasti hänen esityksistään.

Yhtä kaikki, palatakseni seminaarin onnistumiseen, tulokset osoittanevat kuitenkin yleisön vaikuttuneen. Jos Real Madrid hankkii kaikki maailman tähdet joukkueeseensa, kaikki eivät yllä parhaimmilleen. Pahoja floppauksia tulee urheilumaailmassa paljon. Näin se on myös tällaisissa tähtisikermäkoulutuksissa mielestäni myös. Huolimatta siitä, että mielipiteitä on monia, olen vakuuttunut massan arvioineen puhujat keskimäärin samoin onnistumisen osalta (1-6 arvosanoin).

25.9.2012 23.48  Sami Haanpää

En ole ollut tuolla ako. seminaarissa kuuntelemassa joten en voi siihen ottaa kantaa, mutta Sarasvuota olen aikoinani päässyt kuulemaan. Silloin olin myyjäurani alussa. Sain koulutuksesta kovan buustin myyntiini, joka oli alkanut syystä tai toisesta hiukan takkuamaan. Olen ollut nyt myyntialalla 15 vuotta ja pidän edelleenkin tuota Sarasvuon "herätyskokousta" yhtenä merkittävimmistä syistä, miksi olen vieläkin myyntityössä. Vaikkei maksavan asiakkaan mielestä tietysti saisikaan, niin välillä floppauksia sattuu kaikille , onhan kouluttaminenkin henkistä työtä ja päivän kunto voi vaihdella.

26.9.2012 11.09  Jami Holtari

Komppaan Ikosta. Seminaarin kaikilta osin minulle jäi samat fiilikset. Perjantain loistavan aloituksen jälkeinen laskusuhdanne jätti kokonaisuudesta vähän huonohkon jälkimaun.

Mainitsematta jääneistä tuo Mörttisen osuus meni myös vähän vihkoon. Ehkä esitystä ei ollut rakennettu ihan tälle yleisölle, joka heijastui lopulta esitykseenkin.

Rosling oli tyylillään kuitenkin ylivertainen, ja Pink toistamalla toistaen pärjäsi myös hyvin. En toista samoja havaintoja, mitä yllä on esitetty, joten lyhyestä virsi kaunis.

Oma rajoittuneisuuteni aiheen suhteen saattoi myös vaikuttaa näkemyksiini, mutta kirjo oli ehkä aavistuksen liian iso esiintyjien välillä. Kokonaisuus reilusti plussalle kuitenkin.

26.9.2012 17.20  TM

Oli hyvä, että tulin tänne. Oli hyvä, että kuulin tuon.
Siinä on paras kriteeri sille, että seminaari, tai koulutustilaisuus tms. on onnistunut ja täyttänyt tehtävänsä. Jos noita ajatuksia ei nouse tilaisuus on epäonnistunut.

27.9.2012 15.48  JS

Seminaari oli loistava. Tuolit vaan olivat huonot.

27.9.2012 17.33  Rauno Korpi

Tervehdys Ystävät!
Enpä päässyt hienoon seminaariin, mutta eri lähteistä päätellen ns kokemuksia, tuntuu siltä, että Esa Saarinen on ollut "liekeissä" eli kyennyt laajasti koskettamaan erilaisia osallistujia. Brian Tracyn ainakin kirjalliset tuotokset ovat jo pahasti junnaamassa paikallaan. Uudistu tai kuole koskeepi meitä kaikkia.
Luulenpa että koettuanne tähtiseminaarin annin, jää itselle ratkaisevin juttu, osuiko sieltä jotakin sellaista, jonka parissa alkaa omakohtainen treeni? Jos ei, niin kirjattakaamme seminaari numero jotakin, muistojemme elävöittävänä kokemuksena.
Toki viralliset esitykset ovat vain puoli tarinaa, toinen puoli juttua ovat ne runsaat uuskontaktit, joista osa kantaa molemminpuolisina hyötyinä myöhemminkin. Tämän osan menetin varmasti, kun en tullut paikalle!
Avaruusmies Bransonista en ole missään mediassa törmännyt itseeni kolahtavaan teemaan. Vai pitääkö miljärdööriltä kuulla, että "jos kaadut , nouse pystyyn!" - itsestäänselvyyksiä. Eli VAIKUTUS onkin siinä, kuka mitäkin sanoo...
Pelatkaamme rohkeasti!

1.10.2012 9.35  kp

Tunteisiiin vetoava puhuja on poliitikko, populisti ja mainosmies, joka myy itseään ja tuotettaan. Järkeen vetoava pujuha tarjoaa ajatuksiaan, joilla on käyttöä muuallakin kuin ao tilanteessa.

1.10.2012 11.31  Pauli Vuorio

Puhuja voi mielestäni vedota, sekä järkeen, että tunteisiin lähes riippumatta siitä, mitä asiaa esittää. Itseasiassa pelkkään järkeen vetoaminen on hyvin vaikeata, ellei jopa mahdotonta, koska alitajuntamme ja aiemmat kokemukset ja monet muut asiat vaikuttavat vastaanottamiseen ja tulkintaan halusimme tai emme. Tämän perustan mm. kokemukseen, vanhoihin lukemattomia kertoja testattuihin ja todistettuihin vaikuttamisoppeihin, sekä siihen, että en ole vielä tavannut ihmistä joka tekisi vain puhtaasti järkeen perustuvia päätöksiä saati tulkintoja. Voi tietenkin väittää jälkikäteen, että päätös oli puhtaasti rationaalinen, mutta se ei mielestäni pidä paikkaansa, koska osa "tiedostamme" perustuu muuhunkin kuin puhtaasti rationaaliseen ajatteluun.
Myös tunteisiin vetoavilla asioilla on myös mielestäni yhtälailla käyttöä muuallakin kuin a.o tilanteessa. Monesti jopa enemmän kuin pelkästään järkeen vetoamisella. Myös järkeen vetoava puhuja myy myös itseään ja tuotettaan.
Voimme väittää, että on puhtaasti järjestä kysymys, mutta useimmiten on kysymys siitä, että se tuntuu siltä, että näin on.

1.10.2012 14.05  Hevimies

Mites sosiopaatit ja psykopaatit joilla ei ole tunteita???

Mun mielestä jos asiasta jota on ostamassa on riittävästi tietoa, niin sillon tunteilla ja mainospuheilla ei paljoakaan ole virkaa.

1.10.2012 15.00  Pauli Vuorio

Sosiopaatteja ja psykopaatteja, joilla ei ole lainkaan tunteita on todella vähän. Vaikka kaikissa ihmisissä on jonkin verran kyseisiä piirteitä niin kokonaan ilman on äärimmäisessä vähemmistössä. riittävästi tietoa = tunne siitä että on riittävästi tietoa ja että tieto on oikeaa tietoa, absolutismiahan tässä ei ole.
Tunteilla on yleisesti ottaen erittäin suuri merkitys ihmisten kanssakäymisessä ja erittäin merkittävä osuus siinä syyntyykö ihmisten välille luottamusta. Myös ostohalu syntyy tunteen kautta ja tarpeeseen liittyvät tunteet. Asia jakaa ihmisten mielipiteitä kahtia, mutta ylivoimainen enemmistö tunnistaa itsesssään rehellisesti tutkien sen, että myös muilla kuin täysin rationaaliseen ajatteluun liiityvillä asioilla oli merkitystä kun jälkeenpäin asiaa ajattelee. Tietenkin joissain asioissa tunteiden tunnistaminen ja ehkä merkityskin on pienempi, jossain asioissa hyvinkin pieni ja toisissa taas iso. Ihmisten persoonien erot vaikuttavat asiaan. Ihmiset kokevat asioita ja tekevät päätöksiäkin eri tavoin. Jos on itse enmemmän rationaalissemmin ajatteleva voi olla vaikea ymmärtää, että muut ei vät ole samanlaisia ja sama juttu toisinpäin. Tässä asiassa ei tietenkään ole mitään ehdottomuuksia, eikä sama ihminen välttämättä tee kaikkia asioita yhtä tunnepohjalta tai kaikkia päätöksiä tunnepohjalta. Joka tapauksessa uskallan väittää, että kun kyse on mielipide asiasta niin tunnetta on aina mukana, kenellä vähemmän, kenellä enemmän. Siis esimerkiksi: kuka on hyvä puhuja? Oliko luento hyvä? Toinen voi olla haltioissaan ja toinen ei, täysin samasta esityksestä.
Rationaalisen ajattelun vanha vitsi:
" Minuun ei mainonta vaikuta, ostan vain merkkituotteita!"
Ps. Tunnetta ei pidä käsittää vain fiiliksiksi tai tunteiden ilmaisuksi. Ihmisillä on myös alitajuisia motiiveja ja monenmoisia muita asioita, jotka vaikuttavat ajatteluun. Hevimies voi esim. olla vihainen, kun hänen mielestään asia on näin, mutta joku väittää hänen mielestään että se ei olekaan hänen mielestään näin. Mun mielestä.... siinä oli jo tunnetta...
Se kuka ja ketä muita on seminaarissa tai koulutuksessa voi myös vaikuttaa tunteeseen millainen itse esitys on.

1.10.2012 21.20  Hevimies

Toki on vähän, mutta ostopäätöksiä voi tehdä ilman tunteitakin.

Hevimies voi mennä autokauppaan ja ostaa uuden hienon bemarin velaksi ja maksaa itsensä kipeäksi lainan koroissa ja vakuutuksissa....

Tai sitten hevimies voi ostaa halvalla vanhan paskan bemarin jota tarttee sillon tällön vähän korjailla. Mutta velkaa ei tarvi ottaa eikä kalliita vakuutuksia. Merkkihuollossakaan ei tartte käydä vaan mikä tahansa nyrkkipaja käy.

Hevimies antoi tunteidensa vaikuttaa autonsa ajonautintoon ja näin osti bemarin. Mutta hevimies ei antanut tunteiden sokaista järkeä vaan osti vanhan ja halvan auton, uuden ja kalliin sijasta.

Tekikö hevimies ostopäätöksensä enemmän tunteella vai järjellä?

2.10.2012 9.20  Pauli Vuorio

Se, että tunteella on usein suuri valta ei tarkoita, ettäkö yli puolet tai suurin osa olisi tunnetta asioista. Kuten tiedämme jo pienikin asteen käännös voi muuttaa lopputulosta merkittävästi. Olisi keinotiedettä kuvata suhdelukua prosentteina.
Ostopäätöksiä ei voi tehdä täysin ilman mitään tunnetta / tunteita vaikka tunteiden osuus olisi hyvinkin pieni.
Tähän kykenisi vain täyteen rationaalisuuteen pystyvä ihminen ja sellaisia ei liene olemassa, koska tällainen ei enää olisi ihminen. Hänellä ei esimerkiksi olisi edes mitään mielipiteitä tai hän ei suuttuisi, loukkaantuisi, ilahtuisi tai tuntisi empatiaa tai sympatiaa, eikä hänellä olisi "egoa".

Myös järkiasiat riippuvat usein siitä, miten asia esitetään ja missä tilassa ihminen ottaa informaation vastaan. Ja lisäksi miten tai mistä hän ottaa tietoa, eli onko se oma-aloitteista vai tuleeko synty jostain ulkopuolelta, esimerkiksi toisen ihmisen viestittämänä.

Tunteella lienee suurempi merkitys silloin kun on kyse ihmisten välisestä "live" kommunikaatiosta. Oli sitten kysessä keskustelu tai monologimaisen luennon kuuntelu. On moneen kertaan todettu, että sanoilla on pienempi merkitys kuin sillä miten ihminen muutoin viestii. Eli jo pelkkä puheen sävy, rytmi jne... joko vetoa tai ei vetoa ja lisäksi on vielä nonverbaalinen viestintä ja ne lähtökohdat, eli mm. aiemmat kokemukset ja mahdollisesti aiempi tulkinta.
Tunteiden ei tosiaan tarvitse "sokaista" järkeä, vaikka niinkin ihan arkielämässä tapahtuu. Silti tunne voi ohjata järkeä tiettyyn suuntaan ja tietenkin voi olla myös toisinkinpäin.
Sanoisin kuitenkin, että yleisesti ottaen vain toisia on olemassa ja toiset ovat lähinnä taruolentoja kun puhutaan tunneihmisistä ja järki-ihmisistä. On vain enemmän tunne ja enenmmän järki-ihmisiä. Tästä voi helposti tehdä mustavalkoisen tulkinnan, että asia olisi noin yksinkertainen. Todellisuudessa "tunneihminen" voi olla jossain asioissa hyvin rationaalinen ja "järki-ihminen samoin jossain asioissa voi antaa tunteilleen vallan. Tämä voi tapahtua niin, että järkiperäisesti perusteellaan jälkeenpäin asiaa toisin kuin se ratkaisun hetkellä oikeasti oli. Tämä voi olla tiedostettua tai tiedostamatonta.

2.10.2012 13.57  kp

Vuorio puhuu sinänsä asiaa, mutta tarkoitin vain koulutustilannetta. Taitava puhuja voi tunteisiin vetoamalla kuulostaa hirmu hyvältä ja antaa hyvät fiilikset, mutta kun myöhemmin mitä jäi käteen niin ei muuta kuin se fiilis. Jos yksinkertaistan vähän.

Järkeen vetoava puhuja ei välttämättä nosta riemunkiljahduksia, mutta hänen sanomisillaan on käyttöä. Jos haluan saada hyvät fiilikset menen elokuviin tai kapakkaan, seminaarista haen jotain muuta. Saa luento tietysti hauskakin olla, kunhan asiaa riittää.

2.10.2012 14.55  Pauli Vuorio

Tämä perustuu monesti siihen, että tunteisiin vetoava puhuja saa aikaan vaikutuksen tilan, jossa kuulija on tilassa, jota hän ei voi siirtää sitten, kun tämä on ohi.Silti tämä ei ole turhaa jos pystyy oppimaan miten vastaavalla tavalla saa itse tiedon siirtämisessä kuulijat vastaavaan tilaan. On tietysti hyvin mahdollista, että tällaisella puhujalla ei sisältö tarvitse olla kovin kummoista, eikä tosiaan sellaista, jolla helposti olisi muualla käyttöä. Ei kuitenkaan tarvitse olla myöskään niin, että sisältö olisi tämän takia kevyttä tai edes sellaista etteikö sisältöä voisi käyttää isoihinkin muutoksiin.
Yhtälailla on niin, että järkeen vetoava puhuja ei tosiaankaan nostata riemunkiljahduksia, mutta on hyödyllinen sanomaltaan. Toisaalta voi myös olla, että että jos sopivaa tunnetta ei saada lainkaan, rautainen, elintärkeäkään sisältö ei upppoa. Tapio Rautavaaran sanoin: Hyväkin tarina sadaan kyllä pilalle huonolla kerronnnalla.

Yksi onnistuneen puheen elementeistä on ajanhallinta eli puhe on tilaisuuteen sopivan pituinen tai mahtuu annettuun aikaan. Rakenne on puheen selkäranka. Aloitus on tärkeä, keskiosa etenee hyvin ja loppu jää kuulijoiden mieleen. Mitä pidempi puhe, sen tärkeämpi on puheen rakenne.
- Ole läsnä tilanteessa! Älä pidä puhetta itsellesi, puhe on vuorovaikutteinen tilanne. Katso kuulijoita, puhu kuulijoille. Kannattaa käyttää retorisia tehokeinoja, puhuttele kuulijoita ja viittaa kuulijoihin. Etenkin jos puhujalla ja yleisöllä on yhteisiä aiemmin koettuja elämyksiä tai näkemyksiä, niin niihin viittaaminen tuo kuulijalle tunteen, että tämä on tarkoitettu juuri minulle
http://yle.fi/alueet/keski-pohjanmaa/2011/05/miten_syntyy_hyva_puhe_2613598.html


Antiikin kirjeet olivat yleensä nykyajan tekstiviestin mittaisia. Uuden testamentin kirjeet ovat pitempiä, kuin saarnoja eli puheita. Siksi niistä tunnistaa helposti samoja piirteitä kuin hyvästä puheesta.

Tärkeintä on, että puhujalla on asiaa ja hän tietää kenelle hän puhuu (inventio). Puhujan tulee vaikuttaa luotettavalta (ethos). Järkiperusteita (logos) on hyvä käyttää, mutta vasta vahvat tunteet (pathos) saavat ihmiset oikeasti liikkeelle. Hyvä esitystapakaan ei haittaa (pronuntiatio).

Alussa on tärkeintä saada hyvä yhteys yleisöön. Paavalikin aloittaa kirjeensä yleensä kovin myönteisesti (exordium), vaikka myöhemmin ilmenee paljon moitittavaa. Sitten on aika nostaa kissa pöydälle (propositio) ja perustella sanottavansa (argumentatio). Lopussa vielä väännetään rautakangesta, miten jatkossa tulisi toimia (peroratio).

Puhetaito ei ole kovinkaan tiukasti aikaansa sidottua. Samat perusasiat vaikuttavat ihmisiin nykyäänkin. On hauska tietää, että vaikkapa mainostoimistot tai elokuvien käsikirjoittajat opiskelevat samaa Aristotelesta. Jos myös papit lukisivat enemmän retoriikkaa, saarnat innostaisivat uudella tavalla!
http://www.sana.fi/raamattu/raamattua_oppimassa/pelkkaa_retoriikkaa/

3.10.2012 13.31  kp

Juu, ei hyvässä esityksessä mitään vikaa ole, päinvastoin, paremmin asia tosiaan menee perille, jos sen esittää oikealla tavalla, ja kuulija nauttii ja innostuu. Mutta ei paraskaan retoriikka auta, jos sanottavaa ei ole.

3.10.2012 14.01  Pauli Vuorio

Juuri näin. Täydellistä Dogmeja ja absolutismia ei ihan tähänkään ole. Esim Stand Up komiikan ja teatterin keinoin saadaan joskus mitä ihmeellisempää aikaan.Mutta seminaari luennoksi yllämainittuun keskusteluun niistä ei tietenkään hyötynä välttämättä ole.
Toisaalta jos saadaan kaikki ihmiset vapautuneesti nauramaan, saavutus sekin.Auttaahan sekin rutiineista pois.
Kyse on muustakin, kuin retoriikasta.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini