Suomessa ja Euroopassa ollaan kovasti huolissaan valtioiden velkaantumisesta. Mittarina käytetään Etelä-Euroopassa hyväksi havaittua ja koeteltua velka/bkt-suhdetta. Hallitusohjelmaan on jopa kirjattu tämän kultaisen mittarin kasvun katkaisemiseen. Mainitaan heti alussa, että ymmärrän täysin velanoton yhtenä työkaluna tasaamassa suhdannevaihteluja. Mutta päinvastoin kuin yritykset, valtio ei pysty merkittävästi leikkaamaan menoja tulojen laskiessa, vaan tapahtuu itse asiassa päinvastoin.
Mutta miksi velka/bkt on kohtuullisen turha mittari?
Suomessa ja Euroopassa ollaan kovasti huolissaan valtioiden velkaantumisesta. Mittarina käytetään Etelä-Euroopassa hyväksi havaittua ja koeteltua velka/bkt-suhdetta. Hallitusohjelmaan on jopa kirjattu tämän kultaisen mittarin kasvun katkaisemiseen. Mainitaan heti alussa, että ymmärrän täysin velanoton yhtenä työkaluna tasaamassa suhdannevaihteluja. Mutta päinvastoin kuin yritykset, valtio ei pysty merkittävästi leikkaamaan menoja tulojen laskiessa, vaan tapahtuu itse asiassa päinvastoin.
Mutta miksi velka/bkt on kohtuullisen turha mittari?
Suomen talouden kyky kasvaa ilman suhteellista lisävelkaantumista on ollut viimeisen 10 vuotta mitätön. Taloutta on tukenut kotitalouksien hurja velkaantuminen, velkaantumisaste on jo yli 110% käytettävissä olevista tuloista, kun 2000-luvun alussa se oli 70% luokkaa. Euromääräisesti kotitaloudet ovat ottaneet lisää velkaa tänä aikana ~60 mrd€.
Toinen kasvattava tekijä on ollut julkisten menojen kasvu. Vuosien 2000-2009 välisenä aikana julkiset menot kasvoivat pyöreät 50% ja euroissa mitaten yli 31 mrd €. BKT kasvoi samana aikana 30% ja euroissa mitaten 39 mrd€. Ilman julkisten menojen kasvua, BKT olisi kasvanut alle 6% kyseisenä aikana. Näissä luvuissa ei ole huomioitu julkisten menojen kerrannaisvaikutusta BKT:n kehitykseen.
Valtiot voivat siis "ostaa" BKT:ta menoja lisäämällä. Viimeisten vuosien aikana toteutetulla elvytyksellä onkin nimenomaan ostettu tätä ihmeainetta ja yritetty pitää talouskasvu edes nollassa. Tämä on johtanut ennestään velkaisten valtioiden velkojen räjähdysmäiseen kasvuun. Näistä veloista onkin nyt muodostunut uusi ongelma ennestään ongelmallisen kotitalouksien velkaantumisen rinnalle. Valtioiden elvytyspakettien kasvattamat menot ja kuihtuva yksityistalous onkin nostanut julkisen talouden osuuden kestämättömälle tasolle kokonaistaloudesta.
Julkisia menoja kasvattamalla kasvatetaan BKT:ta, joka taas mahdollistaa entistä suuremman velanoton seuraavana vuotena, joka taas mahdollistaa suuremmat menot jne. Kunnes pää tulee vastaan. Julkisen talouden tulot kun eivät kuitenkaan kasva 1:1 menojen kanssa. Kreikka oli tästä jo hyvä esimerkki ja Suomesta on tulossa hyvää vauhtia myös sellainen.
Lopputuloksena me olemme saaneet ylivelkaantuneen kotitaloussektorin, lievän asuntokuplan ja käsiin räjähtäneen menopommin julkiseen talouteen. Samalla julkisen talouden menot kasvattavat osuuttaan BKT:stä – viime vuonna osuus oli jo lähes 60%. Alihankkijat ja sidosryhmät lukien pompsahdetaan kuudenkympin paremmalle puolelle.
Velka pitää suhteuttaa tuloihin. Mutta taitaa olla liian vaarallista listata alijäämät ja velat suhteessa tuloihin, siitähän alakoululainenkin osaisi laskea jotain talouden tilasta.
Ps. en ota edes kantaa mm. työeläkerahastojen kikkailusta valtion taseeseen. Ikääntyvän väestön ja ulosliputtavan teollisuuden vuosina voi olla aika turhaa haaveilla riuskasta yksityissektorivetoisesta kasvusta.
Ville Kauppinen
Yrittämistäkin yrittänyt 34-vuotias kolmen lapsen isä
