Välillä päässä on yhtä aikaa niin monta ajatusta, että ei voi tehdä muuta kuin tuijottaa eteensä ja komentaa ajatuksia paikoilleen. Elämä on niin jännittävää ja mahdollisuudet rajattomat.

Kun yrittäjänä on vapaus tehdä mitä vain, ei välillä tiedä mihin suuntaan säntäilisi. Ja kun yhdistelmä on tämä; herätys neljän jälkeen, tehokasta ja innostavaa verkostoitumista, uusien ajatusten kehittelyä ja liikaa kahvia, pää räjähtää ajatuksista puolen päivän aikaan. Virikkeitä on siis enemmän kuin väsyneet aivot ehtivät käsittelemään. Mutta innostus on kova.

Viime aikoina olen huomannut, että en ehkä tarvitsekaan niin paljon kaikkea: unta, ruokaa, lepoa tai liikuntaa. Olen kone. Pystyn mihin vaan ihan pienellä polttoöljyllä. Tiedän että kuulostan maaniselta, mutta en usko että siitä on kyse. Ehkä jossain vaiheessa elimistö vaan tottuu uupumukseen, eikä oikeastaan tarvitse paljon ravintoa. Kahvia vaan, kuppikaupalla.

Miten pitkään innostunut mieli jaksaa kantaa yliväsynyttä ruumista? Se on toinen kysymys. Luulen, että jos hidastan vauhtia, voi käydä niin kuin potkuautolle, uudestaan vauhtiin pääsy kestää hetken.

Yrittäjänä oppii koko ajan uutta. Itsestään, toisista ja elämästä. Koska jatkuvasti tulee tilanteita, joissa täytyy poistua mukavasta nurkastaan ja rohkaistua huomion keskipisteeksi, muuttuu ennen jännä tavanomaiseksi, ja ennen mahdottomalta tuntuva nyt ihan mahdolliseksi. Ja epämukava mukavaksi.

Anja Kadziolka

Kirjoittaja on yrittäjä ja kahden lapsen äiti.

Lue alkuperäinen kirjoitus ja kirjoittajan blogia Sekuntielämää tästä.