Miten yrittäjä-äiti sitten selviää äitiyslomalta takaisin kovaan bisnesmaailmaan? Kun vuoden (tai vuosien) verran on vaihtanut vaippoja, halinut pikkuisia pehmoisia tuhisijoita, pyyhkinyt puklua paidaltaan, rakastanut, hellinyt ja valvonut, miten siirrytään suorittamaan ja kasvattamaan yritystoimintaa? Miten yhtäkkiä saa edes paitansa pysymään suorassa, hiukset ojossa ja ajatukset kasassa?

Vastaus 1. Hyvin. Ainakin osittain. Itselläni oli jo pitkään muhinut mielessä ideoita ja visioita siitä, mitä kaikkea tulen tekemään. Kun sai oikeaa työaikaa, ilman että lapset kiskovat paidanhelmassa tai huutavat pihalla, oli vapauden tunne lähes riehaannuttava. Vihdoin saan olla yksin ajatusteni kanssa ja todella edistää asioita! Tässä ajatuksiani siltä ajalta, kun minulla alkoi työaika ja lapsilla päiväkoti.

Vastaus 2. Huonosti. En millään mahtunut mihinkään vanhoihin vaatteisiini eikä kotihoidontuesta (327 e) todellakaan jäänyt käteen vaaterahaa. Jalkojen kasvaminen raskausaikana ei ole mikään urbaani legenda, vaan totista totta. Onni yrittäjällä on kuitenkin siinä, että joka päivä ei tapaa samoja ihmisiä. Täytyy siis toimia kekseliäästi ja muistaa, mitä viimeksi oli päällä. Esiintyminen on toinen juttu. Kun äitiysloman aikana ei tavannut lähes ketään, pitäisi yrittäjänä pyrkiä tapaamaan mahdollisimman paljon uusia ihmisiä ja tottua esiintymään vakuuttavasti. Äidin täytyy myös nopeasti kasvattaa sellainen ammatillinen itsetunto (joka tutkitusti romahtaa äitiyslomalla), jonka avulla omia palveluitaan voi menestyksekkäästi myydä. Ihmisille, jotka eivät välttämättä rakasta sinua sellaisena kuin olet, kuten lapsesi tekevät. Täytyy siis vähän pinnistellä. Kofeiini auttaa.

Hoida itsesi kuntoon

Tämä on tietysti haastavaa, jos öisin ei saa nukkua. Kun päiväkoti alkaa, lapsilla on kovat ajat ja se heijastuu öihin. Tässä kirjoitukseni yhdestä yöstä, jolloin valvoin yhdestä eteenpäin. Paniikissa ajatuksissa liikkuu kaikenlaista, päällimmäisenä ajatus siitä, että seuraava päivä on jo nyt pilalla. Yövalvominen onkin ollut koko blogini kantava aihe ja uskon, että se varjostaa muidenkin äitien pyrkimyksiä yrittäjinä. Nykyään joudun heräämään öisin vain 2 - 3 kertaa, ja aamulla aikaisin joku kipittää viereeni. Joskus voi käydä onnekkaasti, että yöllä ei herätä kuin kerran, tai ehkä kerran tai pari on käynyt niin, että ei herätty kertaakaan! Vähitellen siis pääsemme ehkä eroon valvomisesta.

Olen myös yrittänyt aloittaa lenkkeilyn ja huomannutkin jo sen vaikutuksia. Tärkeitä itsensä kuntoonsaamisen vaatimuksia ovat siis riittävä yöuni, liikunta ja terveellinen ruoka, eikä tietokoneen ääressä hotkaistu suklaapatukka.

Ole järjestelmällinen

Olen varmasti kaikista tuntemistani ihmisistä epäjärjestelmällisin. Sanoinkin juuri eilen miehelleni, että tarvitsen vaimon. Sellaisen vaimon, joka muistaa kaikkien syntymä- ja nimipäivät ja osaa huomioida kaiken, valmistautuu etukäteen ja osaa realistisesti suunnitella ajankäyttöä, ja muistaa mihin laitoin autonavaimeni. Toimin tärkeysjärjestyksen mukaan, ja valitettavasti yrityksen ja lasten hoitamisen jälkeen tulee aika paljon juttuja, jotka oikeasti ansaitsisivat enemmän huomiota.

Kehitän itseäni ja ajanhallinnan järjestelmiäni kuitenkin jatkuvasti, ja mokaamalla oppii. Sekuntiaikataulusta selviäminen vaatii todella järjestelmällistä suunnittelua ja ennakointia. Eräs ystäväni kertoi suunnitelleensa kuuden viikon illalliset etukäteen. Olen vihreä kateudesta, mutta perässä tullaan!

Hanki kaltaisiasi tukiverkostoksi

Aivan, nyt pääsin vihdoin siihen tärkeimpään juttuun, joka nousi esiin itselleni uutena (tai ehkä vanhana) ideana Helsingin Yrittäjänaisten keskustelusta. Mitä jos me yksinyrittävät äidit verkostoituisimme niin, että voisimme oikeasti auttaa toisiamme? Isompien yritysten vahvuus on osittain siinä, että siellä on monenlaista osaamista, jota jaetaan jatkuvasti epävirallisina käytäväkeskusteluina. Yksinyrittäjä ei millään voi osata kaikkea, tai tietää kaikkea. Yksi tuntee verotuksen kiemurat ja toinen sosiaalisen median kuin takataskunsa. Yhdelle helppo juttu voi olla toiselle vuoden opiskelua vaativa haaste.

Verkostoja meillä jokaisella varmasti on, mutta ovatko verkoston jäsenet riittävän läheisiä? Itse tarkoitan verkostoilla tässä nyt enemmän tukiverkostoa, kuin potentiaalisten asiakkaiden tai alihankkijoiden verkostoa. Näin ajatellen ei olisi väliä, minkä alan yrittäjiä verkostossa olisi, tai olisivatko he edes kaikki yrittäjiä. Tärkeintä olisi, että verkoston jäsenet olisivat saman henkisiä, saman arvomaailman jakavia ja toisiaan täydentäviä. Tärkeää olisi tietysti myös se, että verkosto ei ole maksullinen, sillä ei olisi minkäänlaisia sääntöjä (paitsi moraali) eikä se sitoisi jäseniään millään tavalla.

Hmm.. menipä paasaamiseksi. Olenko pistämässä pystyyn uutta uskonlahkoa? En todellakaan, mutta mielestäni tämä on pohtimisen arvoinen asia. Liian usein yrittäjä tuntee itsensä yksinäiseksi, ja sen kaltaisiin ongelmiin mitä yrittäjällä on, eivät usein pysty samaistumaan kuin muut yrittäjät. Tai yrittäjä-äidit.

Millaista tukea yrittäjä-äiti voi odottaa valtiolta?

Yritystukia saavat huikeaa kasvulupausta vientibisnekseen osoittavat ja peliyritykset. Ja juuri aloittavat yritykset. Valtion tuissa ei mitenkään oteta yrittäjän äitiyttä huomioon. Apua yövalvomiseen ei saa. Starttirahaa ei saa uudestaan. Helpotusta alv:hen ei saa, vaikka liikevaihto olisi kovin pientä. Sosiaaliturvaa ei ole ennen kuin on varaa itse maksaa YEL-maksuja puoli vuotta. Kodinhoitoon ei saa apua. Nämä kaikki olisivat kuitenkin sellaisia asioita, jotka ihan ratkaisevasti auttaisivat keskittymään yrityksen kasvattamiseen. Näitä ei kuitenkaan ole näkyvissä, joten autetaanko toinen toistamme?

Tässä siis ajatuksia, jotka nousivat esiin Helsingin Yrittäjänaisten aamukahveilla, jossa keskusteltiin yrittäjän äitiydestä. Jatketaan tästä. Ja please, kommentoithan, heräsikö jotain ajatuksia?

Anja Kadziolka

Kirjoittaja on yrittäjä ja kahden lapsen äiti.

Lue alkuperäinen kirjoitus ja kirjoittajan blogia Sekuntielämää tästä.