Vijay Govindarajan herätteli puhumalla NbForumissa 26.9. käänteisestä innovaatiosta. Voisiko ajatella asioista aivan toisella tavalla kuin yleisesti tehdään? Jos innovoidaankin köyhässä maassa ja myydään rikkaampiin maihin?

Case 1:

Valitettavasti kallis tuote, Yhdysvalloisa kehitelty ja Intiaan myyty EKG-laite ($20.000), palvelee vain noin 10% intialaisista, koska sen käyttökustannukset on pakko olla korkeat, jotta se haukkuu hintansa takaisin. Miten kehittää $500 laite, jolla EKG-kuvien ottaminen maksaisi vain 10 centtiä? Siinä on onnistuttu. Kehitelty laite on lisäksi vain alle 300g painoinen, taskuun mahtuva ja 2 nappia sisältäen erittäin helppokäyttöinen. Kalliimmissa laitteissa nimittäin tulee vastaan myös sellainen ongelma, että niiden käyttö edellyttää pätevää lääkäriä, jollaisia ei esim. Intian maaseuduille vilise kuin sieniä sateella. Mikä kruunaa tehdyn innovaation? No, sen voi viedä Amerikkaan ja innovoidusta tuotteesta on hyötyä mm. ambulanssissa.

Case 2:

Avosydänleikkaus maksaa Amerikassa noin $150.000, mutta Intiassa se voidaan toteuttaa noin $3.000 hintaan. Tarkoitus on tarjota paljon enemmän paljon vähemmällä – mm. nostamalla käyttöastetta, tehdään paljon. Ja mikä erikoista, laatu ei kärsi, vaan päinvastoin paranee, kun leikkauksia tehdään volyyminä paljon niin lääkärit voivat erikoistua yhä specifimmin. Eikö olekin mielenkiintoinen ajatus?

Case 3:

Kolmantena esimerkkinä puhutaan jalkaproteeseista, jotka maksavat Amerikassa noin $20.000. Eräs tohrori J halusi kehittää Thaimaahan jalkaproteesin, mutta hinnaksi saatiin $30. Miettikääpä mikä ero hinnassa? Amerikassa käytetään tuotteeseen titaania ym. kalliita aineita. Thaimaassa kierrätettyjen jogurttipurkkien avulla onnistuttiin tekemään kestävä ja edullinen tuote. Itse asiassa vielä vaativampiin olosuhteisiin, sillä Thaimaan kadut ovat huonompia kuin USA:n, thaimaalaiset joutuvat kiipeilemään puihin, tekemään työtä kyykyssä jne. Vaatimustaso oli siis kova.

Erinomainen oivallus jalkaproteesien tiimoilta oli myös se, että aiemmin jalkaproteesin saaneet auttoivat toisia jalkaproteesin saavia. Heillä oli intohimo auttaa oman kokemusmaailman pohjalta, kun olivat itse saaneet elämänsä "takaisin".

Kun tapahtuu käänteistä innovaatiota, käytetään vähemmän rahaa ja autetaan useampia. Pakko on paras paimen! Vähäinen raha ja markkinoilla ei-kuluttajilla (tai ei-ostajilla) oleva vähäinen raha pistää miettimään, miten tämän tuote saataisiin ei-kuluttajille ostokelpoiseksi myös hinnaltaan. Maailman väestöstä noin 1 miljardi on ostovoimaisia, mutta loput 6 miljardia kuuluvat ei-kuluttajiin.

Mitä, jos innovoidaankin ei niin maksukykyisille "ei-kuluttajille"? Josko silloin syntyisi jotain ihan uutta!?

Juha Ahola
Vauhtipyörä.fi