On aika hauska huomata, että aina väliin muistutetaan nelikyt tuntisesta viikosta. Mutta aika harva tietää sen, että mistä syystä siihen on päädytty. Syitä on kaksi eli tehokkuus sekä mahdollisuus sosiaaliseen elämään.

Yllättävän moni ei osaa rajata työviikkoa järkevän mittaiseksi, vaan venyttää sitä pidemmäksi. Ja vain siksi, ettei kerkiä tekemään töitä määräajassa. Jossain aikasemmassa postauksessa olen pohtinut samoja asioita. Siellä pohdittiin muunmuassa Pareto periaatetta eli 20% työajasta tuottaa 80 % tuotoksesta.

Eli tehokkaan ja rauhallisen työskentely-ympäristön lisäksi työntekijän työajan rajoittaminen on tehokas tapa saada lisää tuottavuutta.

Jos haluat tehokkuutta työntekoon, niin huomioi työviikon pituus ja sen lisäksi etsi 20 % työajasta sitä rauhallista ympäristöä. Huomaat, että työt valmistuu entistä nopeammin.

1900- luvun alkupuolella Fordillä tutkittiin työpäivän pituuden vaikutusta tehokkuuteen ja todettiin sopivan mittaisen työviikon olevan tuottavuudeltaan paras.

Siellä päädyttiin 40 tunnin työviikkoon. Lyhyellä aikavälillä (2-3 viikkoa) 60- tuntinen viikko toi  aluksi lisää tuottavuutta, mutta hetken päästä tuottavuus kääntyi negatiiviseksi.

Jos liukuhihnatyössä tuottavuus kääntyy negatiiviseksi aika nopeasti pidemmällä työviikolla, niin kuinka se sama asia kääntyisi päälaelleen tietotyössä. Siellähän tarkkaavaisuuden ylläpitäminen on vielä oleellisempaa.

Kuhan pohdin, Kari…

Kari Vahtolammi
Kirjoittaja on hiukan yli viisikymppinen yrittämisestä, opiskelusta (TTY) ja psykologiasta kiinnostunut it-alan ammattilainen.
www.karivahtolammi.com