Olle tuli työhaastatteluun Tukholmaan. Hän pahoitteli myöhästymistään.
Hän kertoi heränneensä aikaisin aamulla 100 km Göteborgista etelään, ajaneensa junalla Göteborging lentokentälle vain huomatakseen, että Tukholman lento on peruttu, palasi Göteborgin rautatieasemalle ja otti ensimmäisen Tukholman junan. Siksi hän oli myöhässä.
Olle tuli työhaastatteluun Tukholmaan. Hän pahoitteli myöhästymistään.
Hän kertoi heränneensä aikaisin aamulla 100 km Göteborgista etelään, ajaneensa junalla Göteborging lentokentälle vain huomatakseen, että Tukholman lento on peruttu, palasi Göteborgin rautatieasemalle ja otti ensimmäisen Tukholman junan. Siksi hän oli myöhässä.
Olin otettu selityksestä. Ok. Olin luullut Ollen asuvan Tukholman lähellä. En tiennyt hänen asuvan niin kaukana ja siksi sovin haastattelun aamuksi.
Epäilen, että moni muu olisi soittanut ja perunut haastattelun havaittuaan lennon peruutuksen, mutta Olle ei perunut vaan haki toisen keinon.
Tarina kertoi Ollesta enemmän kuin cv. Palkkasin hänet. Tajusin, että Olle ei luovuta ensimmäisestä vastoinkäymisestä. Ei ehkä toisestakaan. Hän tekee mitä voi.
Moni miettii etukäteen selitykset luovuttamiselle.
Se siis tapahtuu jo ennen kuin kun hän on pannut tikkua ristiin hankkeeseensa. Ennakkoselitys on itselle annettu lupa lopettaa ja luopua kun tapahtuu jotain, joka muistuttaa vastoinkäymistä.
Olle ei luovuttamisen ennakkoehtoa asettanut itselleen vaan arvioi tilanteen kun vastoinkäymisiä ilmeni ja toimi sen mukaisesti.
Moni tietää mitä pitää tehdä, mutta henkisesti vastustaa tekemistä. Se syö tekemättä jättäjää. Se kuluttaa henkistä energiaa, pyörii mielessä ja vaivaa. Jännite kasvaa.
Jännitettä voi lieventää ja näkökulmaa muuttaa kun vaihtaa sanoja. Sanat mitä minun pitää tehdä voi vaihtaa sanoiksi mitä voin tehdä.
Eräs nuori mies sanoi asettavansa itselleen niin matalan riman, että hän voi olla varma sen ylittämisestä. Se pitää yllä riman asettajassa kuvitelmaa itsestä, että on hyvä, koska ei epäonnistu ja korkea rima aiheuttaa epäonnistumisen vaaran.
Arkipäivää työpaikoilla ja yksityiselämässä on, että monilta puuttuu uskoa ja varmuutta itseensä. He ovat voimattomia, kun eivät mieti mitä voivat tehdä ja asettavat rimansa matalalle. Käpristyvät kokoon.
Toisen epäuskoa ja epävarmuutta on mahdollista lieventää. Yksinkertainen keino on sanoa, että uskoo toiseen.
Rimakauhua potevaa ei auta, jos kuvailee riman helpoksi ylitettäväksi. Vaikutus voi olla päin vastoin. Asia on helppo sanojalle ja ehkä muillekin, mutta rimakauhuinen tietää, että se on vaikea hänelle. Helpossa epäonnistuminen olisi kasvojen menetys eikä onnistuminen olisi voitto.
Sano, että rima on vaikea ylittää.
Ylitysyrityksessä voi epäonnistua. Vaikeassa asiassa epäonnistuminen ei ole kasvojen menetys ja onnistuminen on voitto. Vaikean asian suorittaminen kasvattaa ihmistä.
Harvard Business Review on kirjoittanut määrittelevistä hetkistä – defining moments. Ne ovat hetkiä, joissa henkilöt ovat kohdanneet vaikeuksia ja, jotka ovat muovanneet heitä. Sellaiset hetket ihmiset muistavat koko elämänsä ja voivat kertoa niistä vuosien päästä HBR:ssä.
Vaikeuksien kautta voittoon on totta ja helppo ei tunnu koskaan voitolta.
Heikki Matias Luoma
Actional Oy
www.actional.fi
