Luin tuossa aamusella ylijohtaja Elli Aaltosen blogia. Yhdessä kirjoituksessa hän pohtii tätä 1,5 tunnin työmatka-asiaa. Ensisilmäyksellä tyrmistyin hänen ajatuksistaan ja pidin kirjoitusta tyypillisenä dosentin kirjoituksena. Eli ihmisen kirjoituksena, jossa oma asema on hämärtänyt ymmärryksen reaalielämästä.
Luin tuossa aamusella ylijohtaja Elli Aaltosen blogia. Yhdessä kirjoituksessa hän pohtii tätä 1,5 tunnin työmatka-asiaa. Ensisilmäyksellä tyrmistyin hänen ajatuksistaan ja pidin kirjoitusta tyypillisenä dosentin kirjoituksena. Eli ihmisen kirjoituksena, jossa oma asema on hämärtänyt ymmärryksen reaalielämästä.
Mutta sitten luin tekstin uudelleen ja uudelleen. Ja aloin hiljalleen pohtimaan mitä hän sanoo. Hän mieluummin tuomitsisi kolmen tunnin koulumatkat kuin yhteensä kolmen tunnin työmatkat. Hän vertaa myös pk- seudun työmatkoja ajallisesti työmatkoihin Mikkeli- Kouvola välillä ja huomioi myös hintaerot. Eli hän on selvästi pohtinut asioita myös muiden kuin itsensä kannalta.
Se, että onko 1 1/2 tunnin työmatka pienten lasten vanhemmille mielekästä, on sitten eri juttu. Ja siihen en ota kantaa. Mutta tuossa kirjoituksessa on yksi myös nykyajan johtamiselle ominainen piirre eli tunneälyn käyttäminen. Eli johtamiseen kuuluu pelkkien tilastojen ja excelien pyörittämisen lisäksi tärkeänä osana se, että oppii astumaan johdettavien saappaisiin eli katsomaan asioita muutenkin kuin omalta kantilta.
Tämä on niitä taitoja, joita jokaisen ihmisen pitäisi alkaa opettelemaan. Eli pitää pystyä aina pohtimaan asioita myös muiden näkökulmien kuin oman edun kannalta. Eli yksi työelämän perustaidoidoista on se, että osaa eläytyä myös toisen tilanteeseen. Tuosta samasta asiasta olen puhunut aiemminkin.
Ja uskoisin, että tuossa kirjoituksessa Elli Aaltonen pohtii sitä, että jos työ ja työntekijät eivät kohtaa, niin sääntöjä pitää muuttaa niin että kohtaaminen on mahdollista. Vaikka se olisi kuinka kivaa, että työ löytyy kulman takaa, niin tässä nykymaailmassa se taitaa olla mahdotonta. Eli silloin pitää ajatella asioita myös muilta kanteilta kuin omalta.
Ennenkuin tyrmäät asiat suoralta kädeltä, niin yritä eläytyä myös niiden muiden asemaan jota asia koskee. Et ole maailman napa vaan yksi pieni osanen siellä. Eli jos joku asia tuntuu sinusta pahalta, niin tuntuuko se sitten pahalta muista.
Kuhan pohdin, Kari…
Kari Vahtolammi
Kirjoittaja on hiukan yli viisikymppinen yrittämisestä, opiskelusta (TTY) ja psykologiasta kiinnostunut it-alan ammattilainen.
www.karivahtolammi.com
