Astelin joulukuussa autoliikkeeseen, josta olin kyseisen auton 5 vuotta aiemmin ostanut. Halusin hinta-arvion firman nimissä olevasta autostani. Etsin oma-aloitteisesti jonkun myyjän, sillä en olettanutkaan, että kukaan olisi kiinnostunut puku päällä astelevasta liki kolmivitosesta kaiffarista, joka kävelee määrätietoisin askelin kaupan ovesta sisään.
Astelin joulukuussa autoliikkeeseen, josta olin kyseisen auton 5 vuotta aiemmin ostanut. Halusin hinta-arvion firman nimissä olevasta autostani. Etsin oma-aloitteisesti jonkun myyjän, sillä en olettanutkaan, että kukaan olisi kiinnostunut puku päällä astelevasta liki kolmivitosesta kaiffarista, joka kävelee määrätietoisin askelin kaupan ovesta sisään.
Löysin siis myyjän ja kysyin, voisinko saada pihalla olevasta firman autostani hinta-arvion? Näkisin tämän muuten aika voimakkaana ostosignaalina ja mahdollisuutena autokauppiaan vinkkelistä. No, kuinka ollakaan juuri kyseinen myyjä, jonka tosiaan onnistuin autokaupan kuurupiiloleikissä (myyjät piileksii, asiakas kuurottaa), vinkkasi minulle, että tuolta perimmäisestä kopista olevalta myyjältä voin pyytää hinta-arvion, koska arvio on firman autolle. Herää kysymys, mikähän erikoisuus auton hinta-arvion osalta on sillä, onko auto rekisteröity firmalle vai yksityishenkilölle? Tai voihan se olla niinkin nerokkaan tiukasti autokaupan toimesta määrätty, että yritysmyyjä myy yrittäjille ja kuluttajamyyjä kuluttajille, eikä ristiin saa edes palvella? =D
Menin kyseisen kopin luokse, koputin ovelle “hattu kourassa” ja kysyin, voisinko saada hinta-arvion firmani henkilöautolle? Näytin elekielelläni, että lienee selvää, että tallustelemme autoni luokse, mutta väärässä olin. Myyjä kysyi rekkaria niin minun oli pakko kysyä, että emmekö käy katsomassa autoa? Hän totesi, että kyllä rekkari riittää. No, annoin rekkarin, jonka avulla hän tulosti hinta-arvion 30 sekunnissa. Kävelin “hattu kourassa” hakemaan arvion häneltä, kun arvon myyjä istui siellä loossin peränurkkauksessa, eikä tehnyt elettäkään noustakseen ylös vaivaisen yritysasiakkaan takia.
Kiitin hinta-arviosta ja jatkoin lähistöllä olevaan autoliikkeeseen kokeilemaan kepillä jäätä, josko myyjä olisi kiinnostunut nostamaan ahterin penkistä, näkemään autoni ja mikä tärkeintä, vuorovaikuttamaan kanssani kartoittavilla kysymyksillä, jotta havaitsee, millaista autoa minulle voisi tarjota vaihdossa? Vaikka auton katsominen ei olisi vaikuttanut hinta-arvioon, kyseinen kävelyreissu olisi ollut iso mahdollisuus tehdä kauppaa. Itselläni ei ainakaan tule käytyä autokaupoissa viikoittan (lue: ei edes vuosittain) potkimassa renkaita. Silloin, kun menen, minulla todellakin on ostoikkuna auki.
Autokauppiaan vinkkelistä pitäisi kyllä hiffata se, että asiakkaat vaihtavat autoja tietyin syklein. Osa vaihtaa tiuhemmin, osa harvemmin, mutta jossain syklissä niitä nyt vaan on pakko vaihtaa – mikään auto ei kestä ajokortin saamisesta vanhuuseläkepäiviin.
Tämän artikkelin sytöt tulivat siitä, kun olen useiden yrittäjien ja myyntialan ihmisten kanssa keskustellessani huomannut, että autokaupoissa on todella suuria ongelmia asiakkaiden palvelemisessa. Kalevaan ym. törsätään rahaa vanhanaikaisesti ja sitten, kun saadaan asiakas sisään liikkeeseen, tämä ei saa palvelua. Juttusarja jatkuu pian, I’ll be back! =)
Autokaupan ongelmat:
1) Myyjät ovat jääneet lasten tasolle ja leikkivät kuurupiiloa. Asiakkaat kuurottavat ja etsivät. Osa asiakkaista ei vain jaksa tätä leikkiä!
2) Perse ei nouse penkistä, vaikka asiakas tulee syliin. Ei ymmärretä asiakkaan ostosignaaleja!
Lista jatkuu seuraavassa osassa…
Juha Ahola
Vauhtipyörä.fi
