Vakityöntekijät tekevät vaput ja muut pyhät töitä, elleivät keikkalaiset halua, eikö?
Toimin kuutisen vuotta kasvuyrityksen toimitusjohtajana. Työntekijöitä rekryttiin tiuhaan. Toki vaihtuvuuttakin oli, mutta niin myös pysyvyyttä eli tietyssä vaiheessa sellainen runko/selkäranka oli saatu rakennettua. Mielenkiintoa ja haasteita herätti kuitenkin se, että tänä päivänä yhä useampi ei halua sitoutua “kaheksastaneljään” työaikaan, vaan haluaa joustavuutta työajan osalta työsopimukseen.
Vakityöntekijät tekevät vaput ja muut pyhät töitä, elleivät keikkalaiset halua, eikö?
Toimin kuutisen vuotta kasvuyrityksen toimitusjohtajana. Työntekijöitä rekryttiin tiuhaan. Toki vaihtuvuuttakin oli, mutta niin myös pysyvyyttä eli tietyssä vaiheessa sellainen runko/selkäranka oli saatu rakennettua. Mielenkiintoa ja haasteita herätti kuitenkin se, että tänä päivänä yhä useampi ei halua sitoutua “kaheksastaneljään” työaikaan, vaan haluaa joustavuutta työajan osalta työsopimukseen.
Käytännössä meillä oli tietyssä vaiheessa puolet “noin täysiä päiviä tekeviä” ja puolet “puolikasta päivää tekeviä” työntekijöitä sekä jonkin verran ihan keikkalaisia kutsuttaessa. Itse kullakin on omat haasteensa ja kiinnostuksen kohteensa elämässään ja siksi joustavuutta tarvitaan. Toki myös asiakkaiden toiveet ja “pelikenttä” työvuorojen järjestelyissä puolestaan edellyttää joustavuutta toiseen suuntaan.
Mutta tätä se on tänä päivänä! MacDonald’s –ravintolat eivät turhaan pyytelisi opiskelijatyöntekijöiltään työvuorotoiveita etukäteen, jos kaikki olisi kuin 30 vuotta sitten. Ihmisille vapaus ja autonomia merkitsevät yhä enemmän.
Juuri kuulin eräältä empatia-ammatin parissa työskentelevältä, että hän ei halua vakityöntekijäksi, vaan keikkalaiseksi joustavalla sopimuksella, koska…
“Keikkalaiset saavat parhaat työvuorot!”
Juhlapyhät ym. perhe-elämää hankaloittavat ajankohdat menevät vakityöntekijöille. Itsensä “hirttäminen” töihin ei kiinnosta. Kuten tiedämme, kun työsopimuksessa on määritelty tietty työaika, se sitoo molemminpuolin ja lisäksi työnantajalla on direktio-oikeus määrätä työvuorot TES:n ja työaikalain reunaehdot huomioiden.
Hauskaa on kuitenkin se, että ay-liikkeet ym. “fanaatikot” ajavat voimallisesti läpi, että nollasopimukset pitäisi kieltää! Miksi? No, väärinkäytöksiä on varmasti, mutta entäpä nöyryys asiakkaan edessä? “Oikeassa liiketoiminnassa” on mukauduttava jossain määrin asiakkaiden armoille – ilman asiakkaita ei ole yritystä. Asiakas on kuningas, asiakas on aina oikeassa – vaikka olisi väärässä. Ja kun peilaa asiaa vielä siitä vinkkelistä, että yrityksen tehtävä on hankkia ja hoitaa asiakkaita (Peter Drucker) niin eivätkö ay-liikkeet ymmärrä, että jäsenet ovat nimenomaan heidän asiakkaitaan ja jos asiakas haluaa nollasopimuksen, miksi rimpuilla vastaan. Alkavatko liitot menettää asiakkaitaan, elleivät luovi kartalle?
Mieti, miten voit pelata nykyisillä pelisäännöillä? Yritätkö ajatella, mitä horisontin takana on luvassa vuoden, 3 vuoden tai 5 vuoden kuluttua. Työelämä on isossa murroksessa!
Juha Ahola
Vauhtipyörä.fi
