Selasin junassa puhelimella facebookia ja silmiin pisti pieni keskustelu, jossa todettiin että blogikirjoituksen ensimmäinen lause on väärin. Siinä kuulemma professoritason mies ei ymmärtänyt tuottavuus- sanan merkitystä. Väliin tuntuu, ettei tuolla julkisessa keskustelussa muutoinkaan ymmärretä kyseisen sanan merkitystä. Siellä aika usein mainitaan, että työajan pidennys kasvattaa tuottavuutta.

“1. Enemmän on enemmän Teollisen työn aikakaudella tunti lisää työaikaa tarkoitti automaattisesti vastaavaa lisäystä tuottavuudessa. Tietotyössä suhde ei ole lineaarinen, eikä välttämättä edes positiivinen.”, sanoo Pekka Mattila Ekonomien blogissa.

Samaa mantraa puhutaan myös aika usein nykyisen hallituksen suulla. Eli työajan pidennys sadalla tunnilla tuo kuulemma oivan lisän tuottavuuteen. Onneksi siellä puhutaan samalla myös siitä, että työ tehdään entisellä palkalla. Eli työtunnin kulu alenee.

Lukemalla ensinmainitun blogin läpi huomaa, että Mattila puhuu ihan asiaakin eli ihmisten tuottavuuseroista eli siitä, että samalla aikapanoksella niin tehdas- kuin asiantuntijatyössäkin eri ihmisten tuottavuus on erilaista. Toinen saattaa saada saman tuloksen aikaiseksi murto-osasassa toisen käyttämään aikaan.

Tuottavuuden määritelmä on yksinkertaisimmillaan melkoisen naseva:

Kokonaistuottavuus = Tuotoksen määrä/Panoksen määrä

Eli tuotettujen tuotteiden määrä jaetaan panoksen määrällä. Yksi tapa tuon panoksen mittaamiseen on työtunti ja toinen yksinkertainen tapa tietenkin euro. Eli paljonko saadaan tuotteita aikaiseksi määrätyllä euromäärällä. Tuon ymmärtämisen ei pitäisi olla haastavaa asiantuntijoille tai politiikoille.

Yksi perusasia asiantuntijuudessa on se, että käytetään yleisiä perustermejä oikein. Mikäli tekstissä tai puheessa käytetään yleisiä termejä väärin, niin niillä helposti vesitetään koko viestin sisältö.

“Ok. Nyt lopetan poliitikkojen kritisoimisen siitä, että eivät osaa edes tuottavuuden määritelmää, jos kerran edes Aalto….”, lainaus fb- keskustelusta.

Toinen samankaltainen asia on asiantuntijatermien muuttaminen kaiken kansan ymmärtämäksi tekstiksi. Esimerkiksi itsellä blogikirjoituksen lukeminen saattaa loppua suoraan otsikkoon. Erityisesti silloin kun en ole varma mitää siinä kerrotaan. Tyypillinen esimerkki asiantuntijan laatimasta otsikosta voisi olla seuraava:  “Vanhoilla kompetensseilla Suomi ei nouse.”

Tekstissä puhuttaan mm. meta-kompetensseista, vaikka sama asia voitaiin ilmaista vaikka käyttämällä termejä osaavuus tai kyvykkyys. Eli tekstissä voitaisiin puhua vaikka työelämän uusien taitojen tarpeesta, joita voisivat olla kyvykyys uuden oppimiseen tai sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Tärkeä osa asiantuntijuutta on se, että pystyy kertomaan omasta alastaan mummolle tai 10- vuotiaalle lapselle. Toinen osuus on se, että käyttää termejä oikein.

Kuhan pohdin, Kari…

Kari Vahtolammi
Kirjoittaja on hiukan yli viisikymppinen yrittämisestä, opiskelusta (TTY) ja psykologiasta kiinnostunut it-alan ammattilainen.

www.karivahtolammi.com