Olen useasti miettinyt yrittäjäksi ryhtymistä itsekin, mutta kynnys on vielä liian korkea. Miksikö? Toki monet käytännön asiat pohdituttavat; osaanko hinnoitella itseni oikein, löytäisinkö riittävästi asiakkaita, mitä pitää huomioida verotuskäytännössä ja mistä saan alkupääoman monen monituisen muun asian lisäksi? Entä toimitilat, työvälineet - miten osaan huomioida kaikki tarvittavat investoinnit ja laskea budjetin oikein? Osaanko oikeasti hahmottaa kokonaisuuden ja onko minulla realistisia mahdollisuuksia yrittäjäksi?

Useaan kysymykseen toki saa tuhdit eväät erinäisiltä yrittäjäkursseilta ja kääntymällä asiaa tukevien asiantuntijatahojen puoleen.

Lisäksi vaakakupissa painavat terveyteen liittyvät seikat - entäpä, jos sairastuisinkin vakavasti, miten minun ja elantoni sitten kävisi.

Sen olen oman itseni kanssa käymässäni keskustelussa todennut, että motivaation puutteeseen ja työmäärän pelkoon asia ei kaatuisi. Perusta on siis kunnossa, haluan tehdä töitä, hallitsen oman itseni aikataulutuksen, osaan johtaa ja motivoida itseäni enkä pelkää kohdata uusia ihmisiä. Tietynlainen arkuus ehkä vielä vaivaa, mutta sekin on pois opittavissa.

Suuri "pelon" aiheuttaja ovat kuitenkin yrittäjät itse. Mikä kumma suomalaisessa perusluonteessa saa aikaan sen, että kun kysyt yrittäjältä hänen omaa näkemystään yrittämisestä, on se usein kovin synkkä? Maalaillaan kauhukuvia siitä, kuinka nukkumaan ei ehdi milloinkaan, asiakkaat ovat miltei ääliöitä, hermot ovat jatkuvasti riekaleina, verottaja kiusaa ja kaikki on niin kovin synkkää. Miksei voitaisi kertoa niistä positiivisista asioista, sillä tuskin yrittäjyys pelkkää itsensä kiduttamista on?

Toki näinä taantuman tummentamina aikoina yrittäminen voi olla suossa tarpomista ja tulevaisuus näyttäytyy kovin epävakaisena ja ennalta-arvaamattomana, sen toki ymmärrän. Mutta kun noita negatiivisia kuvauksia olen saanut niinä hyvinäkin aikoina.

Onko yritysten kasvun ja kehittymisen esteenä siis negatiivinen asenne ja synkkämielisyys? Sillä rehellisyyden nimissä on sanottava, että menestyneimpiä kohtaamistani yrityksistä ovat ne, jotka ovat osanneet ja muistaneet kertoa myös yrittäjyyden pluspuolista, olematta silti yltiöoptimistisia.

Jos joskus itse yrittäjäksi ryhdyn, aion liittyä tuohon samaan kastiin - olen realistinen, mutta en pessimistinen tai negatiivinen.

Kirsi Kyllönen
toimittaja