Monille alkanut taantuma tuli täytenä yllätyksenä. Toisaalta joukko talous-tieteilijöitä on veikkaillut taantuman alkua jo usean vuoden ajan. Nyt koko maailma voi olla yhtä mieltä siitä, että taantuma on alkanut. Sen luonne on poikkeuksellinen. Voidaan perustellusti todeta, että nyt on "piru merrassa". Miksi? Siksi, että tavanomaiseen suhdannetaantumaan yhdistyy tämä Yhdysvalloista peräisin oleva "arvottomien velkakirjojen" shokki ja samanaikainen globaalin talouden murroksen purkautuminen kansallisiin talouksiin.

Taantumat, lamat, kriisit ja sodat pakottavat yhteiskunnat, yritykset ja työyhteisöt aina suuriin muutoksiin. Jos yritys tai muu työyhteisö ei huomaa tai osaa ottaa tätä huomioon, niin se toinen, oksalla istuva piru soittaa kuolinkellot.

Monet suomalaiset reaktiot ovat todella huolestuttavia, kun innovaatioiden, kehitysaskeleiden sijasta yhteisöllinen energia pyritään ohjaamaan muutos- ja kehitysvaatimusten torjumiseen. Se oksalla istuva piru kaappaa nämä huostaansa näinä 2-4  taantuman vuotena.

Kriisissä on kehityksen taikaa

Taloushistoria osoittaa, että taloudellisen taantuman ei pitäisi johtaa henkiseen lamaan. Kriisi on parasta kehityksen ja uudistumisen aikaa, koska se on luonteva lähtökohta kehitykselle. Kriisi antaa voimaa ja tahdon kehitykselle… tai sitten ei, jolloin oksalla istuva piru kaappaa yrityksen ja julkisenkin yhteisön ikuiseen rauhaan.

Kehityksen tärkein työväline taloudellisen taantuman aikana on innovointi. Erittäin lohdullista on se, että perusinnovointi ei ole kallista, vaan se on perimmältään tahdon ja taidon asia. Menestykselliseen innovointiin ei tarvita suuria projekteja, mutta kylläkin päättäväinen tahto löytää uutta. Hyvistä työvälineistä ja menetelmistä on paljon apua. Niiden avulla innovoinnista tulee tuloksellista ja toiminta johtaa selviytymisen kannalta hyödyllisiin tuloksiin.

Harppauksia vai kehitysaskelia?

Suuret kehitysharppaukset ovat houkuttelevia. Niitä ovat pyrkineet hyödyntämään niin poliittiset kuin yritysjohtajatkin. Useimmiten ne ovat johtaneet kriisistä katastrofiin.

Jatkuvan kehittämisen ja menestyksen kannalta verrattomasti tärkeämmäksi ovat osoittautuneet tuhannet arjen pienet kehitysaskeleet. Niiden löytämisessä työyhteisölle on suureksi avuksi systemaattisen työmenetelmän käyttö, jolloin prosessi pysyy hallinnassa ja innovoinnista saadaan optimaalinen hyöty pieninkin panoksin.

Tulosten omaksumisen psykologian kannalta on osoittautunut tärkeäksi se, että kehitettävä työyhteisö itse on keskeisessä osassa ja jatkuvasti mukana innovaatioiden tuottamisessa. Henkilöstö on myös valtava, usein käyttämätön innovoinnin voimavara.

Henkilöstön mukanaolo madaltaa innovoinnista seuraavaa työyhteisön muutosvastarintaa oleellisesti. Parhaimmillaan se johtaa muutoshalukkuuteen, joka yhdessä yhteisön energian kanssa karkottaa lamapirut kehityshaluttomien riesaksi.

Tapio Rissanen

Artikkeli perustuu Innosystem-menetelmästä laadittuihin teksteihin. Systemaattisen innovoinnin menetelmää edustaa Pirkanmaalla Suomen Laatukontaktit Oy.