Linnan Tuntemattomasta on ammennettu paljon viisautta työelämään. Olen monesti havainnut, että kaksi vahvasti eroavaa asennetta löytyy tilanteesta, jossa kiskotaan ahkiota upottavassa hangessa.

Lahtinen manaa ja on tyytymätön toveriinsa: "Verä nyt perkele sinäkin. Eihän sun ole edes hiki." Salo vastaa: "En mää täsä mitään hikee koitakkan. Sitä vaan että pulkka liikkuu."

Linnan Tuntemattomasta on ammennettu paljon viisautta työelämään. Olen monesti havainnut, että kaksi vahvasti eroavaa asennetta löytyy tilanteesta, jossa kiskotaan ahkiota upottavassa hangessa.

Lahtinen manaa ja on tyytymätön toveriinsa: "Verä nyt perkele sinäkin. Eihän sun ole edes hiki." Salo vastaa: "En mää täsä mitään hikee koitakkan. Sitä vaan että pulkka liikkuu."

Esimerkkini on autokorjaamosta. Ajelen rippikouluikää lähestyvällä ranskalaisella, joten sinne on joskus asiaa. Merkin pikantteihin ominaisuuksiin kuuluu, että samaan mallisarjaan on asennettu kahden valmistajan sähkölaitteita. Ne eivät käy toistensa tilalle. Merkkiliike lohdutteli, että samaa ongelmaa löytyy kyllä saksalaisissakin.

Auto meni jumiin ja vein sen korjattavaksi. Osaa ei löytynyt Suomesta, vaan se piti tilata Ranskasta. Aikaa tuhraantui toista viikkoa. Kun osa tuli, se paljastui väärän malliseksi.

Töiden vastaanottaja alkoi soitella muihin liikkeisiin ja jostain päin maata saatiin seuraavaksi päiväksi oikea osa. Kun tuuri on kääntynyt huonoksi, se helposti jatkuu. Asentaja onnistui rikkomaan vaivalla hankitun osan. Siispä tilattiin uusi.

Puolentoista viikon päästä työnjohtaja soitti. Arvasin ongelman: varaosamies oli onnistunut tilaamaan uudelleen väärän version.

Uusi soitto tuli parin tunnin päästä. Kohtuullisen linja-automatkan päästä oli löytynyt joutavaksi jäänyt minun autooni sopiva osa. Se saatiin paikalleen ja auto luovutettiin minulle samana päivänä.

Osa maksoi viisi kymppiä, mutta sitä ilman auto ei käynnisty. Auto seisoi korjaamon pihassa kolme ja puoli viikkoa. Suomalaiskansalliseen tapaan viivästystä ei juuri pyydelty anteeksi saati hyvitetty mitenkään.

Jos olisin ajanut ojaan tai kolaroinut, vakuutus olisi korvannut seisonta-ajan. Nyt sain kuusi kymppiä siitä hyvästä, että taksi hinasi auton mökkirannassa käyntiin.

Koko ajan jossain päin Suomea korjaamon asiakas on saman tilanteen edessä. Hänelle on tilattu osa, joka ei käy. Seuraa turhaa soittelua, odottelua ja ylimääräistä harmia. Tyhjäkäynnin maksamme lopulta me nöyrät asiakkaat.

Kahden osan tilauskoodeissa on yhden merkin ero. Tilaajan pitäisi jaksaa lukea koko rimpsu tai opetella tekstinkäsittelyn leikkaa ja liimaa -toiminto. Ei luulisi olevan ylivoimaisen vaikeaa, jos haluaa ottaa hommansa tosissaan.

Annoin ketjuliikkeen paikallispomolle palautetta. Kerroin, ettei homma mennyt ihan putkeen. Hän sentään soitteli ja kävimme myös pitkän, pohtivan puhelinkeskustelun. Yhdessä ihmettelimme valitettavan monen ihmisen tapaa toimia: koskaan ei ole aikaa hoitaa töitään kunnolla, mutta aina ehtii tehdä ne kahteen kertaan, jopa kolmeen.

Hiki on kyllä. Pulkka ei liiku.

Kauko Hirvonen
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.