Blogin arkisto

Asiantuntijoita - onko heitä?

Share |

Keskiviikko 8.4.2009 klo 8:00 - Maria Lehtiniemi


Omissa työtehtävissäni joudun varmasti tavalla tai toisella vastuuseen, jos vakuutan jonkin asian olevan tietyllä tavalla, eikä homma todellisuudessa toteudukaan kertomani mukaan. Ainakin saan kuulla huutia esimieheltäni ja pahimmassa tapauksessa vastaan teoistani tahi sanomisistani myös taloudellisesti. Luonnollisesti myönnän erehdykseni ja pohdin, miten olen voinut olla niin väärässä.

Pistääkin miettimään, miten on mahdollista, että asiantuntijat antavat lausuntojaan ääni paatoksesta väristen ja suoraan silmiin katsoen, ja jonkin ajan kuluttua toisinaan jopa kaikki heidän sanomisensa osoittautuvat virheellisiksi. Minkäänlaista vastuuta he eivät kuitenkaan ota.

Kokemuksen syvällä rintaäänellä

Usein kyse saattaa olla merkittävistä euromääristä - ainakin yksityishenkilön taloudelliseen tilanteeseen peilaten. Otetaanpa esimerkiksi tapaus reilun vuoden takaa, jossa työni puolesta keskustelin neljän eri pankkiryhmittymän paikallisen edustajan kanssa.

Heistä jokainen vakuutti, että asunnon ostamisessa ei ole riskiä, sillä näköpiirissä ei ole merkittäviä taloudellisia uhkakuvia, jotka olennaisesti vaikuttaisivat esimerkiksi lainojen korkoihin. Eräs heistä jopa naurahti, että eihän tässä ole hätäpäivää, sillä taloutemme on rautaisessa terässä. Jotta jotakin radikaalia tapahtuisi, edellyttäisi se USAn talouden totaalista romahtamista tahi maailmanlaajuista myllerrystä, ja sellaistahan EI VOI tapahtua. Niinpä… Varmistin vielä, että voiko hän omasta asiantuntija-asemastaan moista vakuuttaa, ja hän totesi omaavansa sen verran kokemusta, että kyllä osaa arvioida tulevaa.

Toki ymmärrän, että maailmanlaajuinen taantuma voi yllättää kokeneenkin konkarin, mutta silti. Löytyyhän näitä esimerkkejä myös muilta toimialoilta. Uskon, että en ole ainoa, joka on kiinteistön kuntotarkastuksessa saanut puoltavan lausunnon, sekä vakuutuksen siitä, että minkäänlaisia ongelmia ei ole odotettavissa, jos vain tietyt pienet huoltotoimenpiteet tehdään. Lopputuloksena kuitenkin saattaa olla melko mittava yllättävä remontti, ja kuntotarkastuksesta huolimatta lopullinen vastuu onkin kiinteistökaupan osapuolilla. Toki tämän tiesinkin, mutta joka tapauksessa koin itseni ainakin pienesti petetyksi eräässä omalle kohdalleni osuneessa ongelmassa.

Onko erehtyminen inhimillistä?

Edellä kertomani kaltaisissa esimerkeissä vastuuta ei useinkaan oteta edes sen vertaa, että asiantuntijalausunnon antanut taho uskaltaisi sanoa erehtyneensä, vaan asiaa hämmästelevälle lähinnä suututaan.

Entäpä lääketieteen saralla. Nykyisin saamme lukea lehdistä mielestäni hieman liiankin usein hoitovirheistä, jotka aiheuttavat uhrille pysyvää haittaa tahi pahimmassa tapauksessa koituvat kuolemaksi. Toki näissä tapauksissa keskustellaan usein korvausvelvollisuudesta, mutta se ei juurikaan lohduta, jos molemmat jalkasi on vastikään amputoitu tahi läheisesi menehtynyt.

Onko nykyään olemassakaan asiantuntijoita, jotka todella seisoisivat sanojensa takana, vai onko maailmamme muuttunut sellaiseksi, että mihinkään ei voi luottaa?

Maria Lehtiniemi

Avainsanat: vastuu, asiantuntija, arvio, taantuma, uhkakuvat, virheet


Kommentit

8.4.2009 8:47  HV

Asiantuntija on useinkin vain yhden asian tuntija, siis aika kapea-alaisesti katsova ja näkevä henkilö. Hän ei siis todellakaan välttämättä tarkastele maailmaa laajemmin, vaan vain omaa aluettaan sivuavia ilmiöitä.

Nythän on meneillään kilpa siitä, kuka missäkin vaiheessa osasi ennustaa laman iskevän Suomeenkin. Surkuhupaisaa touhua.

Kun asiantuntijuuteen yhdistyy ylimielisyys ja kyvyttömyys neutraalisti pohtia vastakkaistenkin näkökohtien järkevyyttä, niin jälki voi olla karmaisevaa. Moni on mullan alla tuollaisten asiantuntijoiden jäjiltä...

8.4.2009 12:26  Kaikkien alojen erityisasiantuntijat

Suomen poliitikot ja erityisesti ministerithän on kaikkien alojen asiantuntijoita.Arvotaan vaan joka vuosi kuka hoitaa minkäkin ministerin tehtävät.

16.4.2009 10:33  Tarkkailija

Ministeriksikin pääsee tietystä puolueesta sopivimmaksi sillä hetkellä katsottu henkilö. Ammattitaustalla on jonkinlainen merkitys tietysti, mutta se sopivuus on tärkein.

Ministeriksi hypätään aika nopeasti valinnan jälkeen - eikä kukaan taatusti ehdi perehtyä pestiinsä kovin hyvin. Siitä vaan sitten suoltamaan kansalaisia koskettavia, tosi isojakin päätöksiä. Ministerit juuri ovat ns. asiantuntijoiden armoilla, kun käyttävät päätöstensä perusteena heidän arvioitaan eri asioista. Kuitenkin viime aikoina on tullut vastaan jokunenkin tekeillä oleva lakialoite, joita rustattaessa ei sittenkään ole kuultu alan asiantuntijatahoja kattavasti. Seuraava ministeri sitten mahdollisesti korjailee susia omiin asiantuntijoihinsa vedoten... Tuleepa monta kertaa mieleen, että rahaa säästyisi ja kerralla tehtäisiin toimivia päätöksiä, jos tavallinen talonpoikaisjärki pääsisi joskus kuuluville, ilman asiantuntijoiden yksisilmäistä laumaa.

20.4.2009 18:43  Tekijä Vai Lukija

Kun etsitään moniosaajia työnhaku ilmoituksilla, päädytään henkilöihin jotka on istunu koulunpenkillä jos jonkinmoisilla kursseilla. Nämä henkilöt tietävät perusteet monestakin asiasta mutta ns asiantuntijoita he eivät ole. Asiantuntija on henkilö joka on keskittynyt yhteen osa-alueeseen niin syvällisesti että jokaiseen kysymykseen löytyy vastaus kuin aspiriini apteekin hyllyltä.

22.4.2009 22:38  Pekka

Marita Lehtiniemen kirjoitus panee miettimään onko todellisia asiantuntijoita. On suoranainen kansanhuvi lukea "asiantuntijakommentteja", jotka ovat osoittautuneet täysin vääriksi. Todelliset asiantuntijat ovat varovaisia, joloin äänekkäämmät "asiantuntijat" voivat jyrätä heidät. Toisaalta jälkikäteen ilmaistuna "minähän sanoin" ei kerro sitä montako kertaa on tullut sanottua aiemmin ja on tullut oltua väärässä. Juuri asiantuntijoiden kuuleminen ja niiden perusteella päätösten teko on korkean tason osaamista.

Tulee mieleeni eräs ohje: Jos haluat tuhota yrityksesi, hauska mutta aikaa vievä tapa on viina ja naiset (naisyrittäjille viina ja miehet), varmin ja nopein tapa on asiantuntijaneuvot. On hullua, että joissakin yhteiskunnan myöntämissä kehitysrahoituksissa pitää aina käyttää ulkopuolista asiantuntijaa.

On sellaisia asioita, jotka eivät muutu nopeasti. Esimerkiksi ihmisten syntyvyys kuolleisuus ja erityisesti vanheneminen. Asiantuntijoita tarvitaan vain kertomaan miltä tilastot näyttävät. Ne näyttävät sellaisilta, että ihmettelen kuinka hoiva-alasta vastaavilla päättäjillä on aikaa sirrellä lääkelaitosta. Nyt pitäisi kertoa kansalle joka tuutista mikä meitä odottaa.

Silloin kun asiantuntijoita tarvittaisiin niitä ei ole missään.

23.4.2009 10:02  Ahti Pontinen

Useilla konsulteilla on paha tapa, että "kaikki järjestyy" ( Tästäkin raha otetaan ) eli tehdään itsestä ihan kaikkien alojen erityisasiantuntijoita, vaikka joskus alkulähtökohta on, ettei konsultilla ole asiasta mitään tietoa saati kokemusta. Todellinen asiantuntija on tosiaan kuten nimimerkki HV ilmaisi:
Asiantuntija on useinkin vain yhden asian tuntija, siis aika kapea-alaisesti katsova ja näkevä henkilö. Hän ei siis todellakaan välttämättä tarkastele maailmaa laajemmin, vaan vain omaa aluettaan sivuavia ilmiöitä.
Huom! Välttämättä. Kun keskittyy johonkin osaa sen, jos keskittyy kaikkeen ei osaa mitään kunnolla.

23.4.2009 18:47  Hmmmmm....

"Huom! Välttämättä. Kun keskittyy johonkin osaa sen, jos keskittyy kaikkeen ei osaa mitään kunnolla. "

Eli summa summarum: Kun siis konsultteja on aika paljonkin nimenomaan tuollaisessa yleisemmässäkin konsultoinnissa, niin mitä se kertoo asiakkaista, jotka näitä käyttävät ?


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini