Joo ei kyllä oikeudentaju ja laki kohtaa meikäläisenkään mielestä.

Sosialistitkin saa SAK:ta tukea vuosittain miljoonia euroja ja tästä hyvästä antoivat verovähennys oikeuden liitonjäsenmaksuista.

Valtion voimin suojellaan edelleenkin Stasi ja KGB kätyreitä joista yksi istuu pvesidenttinä ja toinen pyrkii. kolmas ulkoministerinä......

Koskahan tästä sosialismi-kapitalimisti-mitään muuta ei maailmassa ole ajatuksesta päästään eroon?

Mistähän AP on saanut päähänsä että maailmassa ei mitään muuta ole?

Jos joka toisessa tai jokaisessa kommentissa mainitaan nämä mainitut, niin kyllä silloin henkilön mailma on aikas suppea.

Monet ulkomaiset ja suomalaisetkin yritykset ovat anoneet toimilupaa voidakseen tarjota Oy Veikkaus Ab:n kanssa kilpailevia palveluita suomalaisille. Toimilupa kiinnostaa erityisesti englantilaisia yrityksiä, joilla on laillinen oikeus järjestää vedonlyöntiä omassa maassaan sekä omasta maastaan toimien internetin kautta kaikkialla maailmassa.

Toisin kuin Suomessa, Englannissa yritystoiminnan harjoittamista ei pidetä vallanpitäjien yksinoikeutena. Valitettavasti Suomessa paikalliset pienpoliitikot ovat vuosikymmenien ajan pystyneet estämään kansalaisia käyttämästä rahojaan kaupallisten palveluiden ostamiseen puoluevallan ulkopuolisilta yrityksiltä.

Kansalaisten pelottelu ja harhaanjohtaminen sekä yrittäjiin ja yrittäjiksi aikoviin kohdistettu jatkuva uhkailu ovat vakavaa puoluevallan väärinkäyttöä. Kuitenkin Oy Veikkaus Ab:n kanssa kilpailevan toiminnan järjestäminen on ollut huomaamatta sallittua jo yli 65 vuoden ajan jokaiselle suomalaiselle ja ulkomaalaiselle, joka haluaa tarjota tällaisia palveluita.

Arpajaislaki ei estä ketään ryhtymästä Oy Veikkaus Ab:n kilpailijaksi. Kilpaileminen ei edes edellytä minkäänlaista lahjontaa, juonittelua, pilkun viilaamista tai lain kiertämistä, vaan toiminta on yksinkertaisesti sallittua niin suomalaisille, ulkomaalaisille kuin niille ulkomaisille yrityksillekin, jotka ovat ilmaisseet halunsa ryhtyä Veikkauksen kilpailijaksi.

Suomalaiset saavat myös osallistua vapaasti ulkomaiseen vedonlyöntiin ja ottaa voitot vastaan verottomina niistä EU-maista, joissa vedonvälittäjä maksaa veronsa vedonlyöntivoitoista ("November 2003 ECJ verdict in the Lindman case C-42/02"). Tämän päätöksen aikaansaanut suomalainen nainen, jolta Suomen viranomaiset yrittivät lakia rikkomalla varastaa Ruotsista saadun lottovoiton, pelasti samalla myös kaikki suomalaiset vedonlyöjät verottajan kynsistä.

EU:n vaikutus on näiltä osin ollut hyvin positiivinen. Ensin Suomen paikallisilta pienpoliitikoilta katosi mahdollisuus pelata devalvaatioksi kutsuttuja rahapelejä yhteisillä rahoilla kansalaisia vastaan ja lopulta Suomen viranomaisten ahdistelemat kansalaiset saivat Euroopan Unionin takaaman oikeuden pelata haluamiaan rahapelejä poliittisista häiriköistä välittämättä.

Vanha arpajaislaki 1.9.1965/491

Vanhan arpajaislain 1§ totesi arpajaisten ja arpajaislain tarkoituksesta, että "arpajaiset saadaan toimeenpanna ainoastaan viranomaisen luvalla varojen hankkimiseksi hyväntekeväisyyttä varten tai muuhun aatteelliseen tarkoitukseen niin kuin tässä laissa säädetään".

Arpajaisten käsite määriteltiin lain 1§:ssä seuraavasti: "mitä tässä laissa säädetään arpajaisista, koskee sekä tavara- että raha-arpajaisia, vedonlyöntiä ja muuta sellaista toimintaa, jossa siihen maksua vastaan osallistuvalle luvataan arpomisella tai muulla sattumaan perustuvalla toimituksella määrättävä voitto, niin myös pelikasinotoimintaa sekä muuta peliautomaattien ja muiden pelilaitteiden tai pelien pitämistä maksua vastaan käytettävänä siten, että pelaaja voi saada voittona rahaa, tavaraa tai muun rahanarvoisen etuuden taikka niihin vaihdettavissa olevia pelimerkkejä, mikäli asetuksella ei säädetä toisin sellaisen pelin tai laitteen osalta, josta voi saada voittoina tavaraa, muun rahanarvoisen etuuden tai niihin vaihdettavissa olevia pelimerkkejä".

Uusi arpajaislaki 23.11.2001/1047

Uutta arpajaislakia edeltänyt "hallituksen esitys eduskunnalle arpajaislaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi, HE 197-1999" määritteli arpajaiset 2§:ssä seuraavalla tavalla: "tässä laissa tarkoitetaan arpajaisilla varojen hankkimiseksi harjoitettua toimintaa, johon osallistutaan vastiketta vastaan ja jossa osallistuja voi saada kokonaan tai osittain sattumaan perustuvan rahanarvoisen voiton. Vastikkeena ei pidetä osallistumisilmoituksesta arpajaisiin osallistuvalle koituvia posti-, paikallis- tai kaukopuhelumaksuja taikka vastaavia kuluja, jotka eivät tule arpajaisten toimeenpanijan hyväksi".

Tämä on se onneton kohta, josta hallituksen esityksen aivan alkuvaiheessa käsiini saatuani pidin niin suurta ääntä, että poliitikotkin saivat tietää mitä he olivat tekemässä. Arpajaislaista oli tulossa sellainen, että kuka tahansa olisi sen perusteella voinut tarjota mitä tahansa rahapelejä, jos varojen hankkimisen sijasta olisi maksettu voittojen lisäksi ainoastaan esimerkiksi palkkoja ja muita kuluja. Esityksessä oli muitakin omituisia aukkoja. Olen pahoillani.

Uusi arpajaislaki määritteli sitten 2§:ssä arpajaiset seuraavasti: "tässä laissa tarkoitetaan arpajaisilla toimintaa, johon osallistutaan vastiketta vastaan ja jossa osallistuja voi saada kokonaan tai osittain sattumaan perustuvan rahanarvoisen voiton. Vastikkeena ei pidetä osallistumisilmoituksesta arpajaisiin osallistuvalle koituvia posti-, paikallis- tai kaukopuhelumaksuja taikka vastaavia kuluja, jotka eivät tule arpajaisten toimeenpanijan hyväksi.".

Oy Tippaustoimisto Ab:n historiaa

Oy Veikkaus Ab:n kanssa kilpailevan toiminnan järjestäminen on ollut sallittua yhtäjaksoisesti jo yli 65 vuoden ajan, alkaen vuodesta 1940, jolloin talvisota päättyi ja urheilujärjestöt SVUL, SPL ja TUL perustivat 30%:n osuuksin "Oy Tippaustoimisto Ab":n.

Tippaustoimiston ensimmäinen 12 kohteen veikkauskierros pelattiin 7. syyskuuta 1940. Veikkaamista varten oli jaettu 200000 kuponkia, joista 58516 palautettiin. Yhtään täysosumaa ei löytynyt mutta 22 veikkaajaa sai 11 kohdetta oikein. Voittoina jaettiin yhteensä 126698 markkaa, mikä vuoden 1997 rahana olisi ollut noin 167000 markkaa eli noin 28000 euroa. Oy Tippaustoimisto Ab muutti nimensä "Oy Veikkaustoimisto Ab":ksi vuonna 1941.

Nimi muutettiin myöhemmin Veikkaukseksi erikoisella tavalla, joka mahdollisti yleissanan käyttämisen yrityksen nimenä. Esimerkiksi "Matti Virtasen Auto Oy" ei voi muuttaa nimeään muotoon "Auto Oy" mutta Veikkaustoimistolle tällainenkin muutos oli mahdollinen. Samalla yritys kuitenkin menetti oikeutensa yrityksen nimen yksilöllisyyteen perustuvaan suojaan. Yleissana "veikkaus" ei kuulu Veikkaus-nimiselle yritykselle, vaan tarkoitti veikkaamista jo ennen "Oy Tippaustoimisto Ab":n perustamista.

Veikkauksen toiminta perustuu alunperin vuonna 1940 annettuun asetukseen "asetus vedonlyönnistä urheilukilpailuissa 443/1940", jonka "veikkausasetus 656/1965" kumosi kun "vanha arpajaislaki 491/1965" astui voimaan. Tämä taas kumottiin vuonna 1993 säädöksellä "241/1993". Uusi arpajaislaki tunnetaan nimellä "23.11.2001/1047".

"Asetus vedonlyönnistä hevoskilpailuissa" oli annettu jo 19.11.1927. Tuolloin siitos-, ravi- ja ratsastusseurojen keskusjärjestöillä oli oikeus panna toimeen vedonlyöntejä. Voittoina jaettiin 70% sijoitetuista panoksista. Tässä yhteydessä käytetty sana "totalisaattori" tarkoittaa vedonlyönnin tarkastuslaitosta eikä liity mitenkään hevosiin.

Nimensä Oy Veikkaustoimisto Ab:ksi muuttanut Tippaustoimisto aloitti ulkomaisten pelien edistämisen heti 1940-luvulla Englannin jalkapalloliigasta. Oy Veikkaus Ab suosittelee nykyisinkin osallistumista ulkomaiseen vedonlyöntiin, jossa tärkeimpänä ovat edelleen englantilaiset jalkapallo-ottelut.

Alkaisinko vedonvälittäjäksi Suomessa?

Eräiden yksityiskohtien ja laajemmankin kokonaisuuden laillisuuden varmistamiseksi pyysin sisäministeriöltä kirjallisen lausunnon. Halusin tietää asettaako arpajaislaki minulle jonkinlaisia rajoituksia, jos alkaisin vedonvälittäjäksi Suomessa ja kilpailisin Oy Veikkaus Ab:n kanssa.

Sisäministeriön poliisiosaston arpajais- ja asehallintoyksikkö vahvisti lausunnossaan SM-2005-00826/Tu-523 oikeuteni tarjota vastaavia maksullisia palveluita kuin Oy Veikkaus Ab. Lausunnon 23. helmikuuta 2005 allekirjoittaneet yksikön päällikkö, hallitusneuvos Jouni Laiho sekä ylitarkastaja Janne Kaukonen toteavat, että vedonlyönnin toimiluvista arpajaislain perusteella päättävän viranomaisen lausuntoa varten yksityiskohtaisesti kuvailemani vedonlyönti "ei kuulu arpajaislain soveltamisalaan".

Arpajaislaki ei siis sisäministeriön kannan mukaan aseta minulle minkäänlaisia esteitä mikäli haluaisin alkaa vedonvälittäjäksi Suomessa. Lausunnon perusteella myös tällaisten rahapelien markkinointi Suomessa on laillista ja on aina ollut.

Veikkauksen monopolia ei ole koskaan ollut olemassa ja kuvitteellinenkin monopoli kaatui viimeistään 23. helmikuuta 2005, jolloin sisäministeriön poliisiosaston arpajais- ja asehallintoyksikkö antoi Osmo Anttalaiselle tästä asiasta lausunnon SM-2005-00826/Tu-523. Käytännön järjestelyistä kiinnostuneet voivat lukea näiltä nettisivuiltani miten shamaani tekee sen.

Poliittiset häiriköt ja rikolliset aiheuttavat vahinkoa

Valitettavasti alalla työskentelee kuitenkin muutamia osaamattomia häirikköpoliitikkoja, jotka toiminnallaan siirtävät vedonlyönnin rahavirrat Suomesta ulkomaille sekä jatkuvasti haittaavat suomalaisten yrittäjien työntekoa sopimattomin keinoin.

Jopa ruotsalaiset vedonvälittäjät menestyvät maailmalla hienosti mutta Veikkauksen rahoittamat häiriköt ja Veikkaus itse saavat edelleen toimia puolueiden ja viranomaisrikollisten suojeluksessa suomalaisia yrittäjiä vastaan.

Alan pahimmat häiriköt ovat eduskunnasta valtion ja omien rahojen sekoittamisen vuoksi valtakunnanoikeuden langettavan tuomion jälkeen rikollisena erotettu herra Kauko Juhantalo (maatalouspuolue) sekä sukupuolista häirintää koskevien epäilyjen vuoksi Oy Veikkaus Ab:stä erotettu entinen toimitusjohtaja, Veikkauksen rahoja vääriin taskuihin järjestellyt sähköasentaja Matti Ahde (sosialistinen puolue).

Jos joku on joskus tuntenut havainneensa vedonlyönnissä jonkinlaista hämärää toimintaa, näiden ylijäämäpoliitikkojen rähinöinti ja kähmintä ovat tuntemusten todennäköisin syy. Herrat Ahde ja Juhantalo esiintyvät "kansallisen rahapelifoorumin" nimissä ja edustavat sitä niin kyvyillään kuin maineellaankin. Työnjako on sellainen, että puheenjohtaja Ahteella on "kyky" ja varapuheenjohtaja Juhantalolla on "maine". Rahapelifoorumin julkinen tavoite on "varmistaa, että Suomessa ennaltaehkäistään entistä tehokkaammin ongelmapelaamista ja rahapelaamiseen liittyvää rikollisuutta".

Suomalaisia vedonlyöjiä ja yrittäjiä vastaan häiriköivien Matti Ahteen ja Kauko Juhantalon perseelleen menneet seksibisnekset, yhden vuoden ehdollinen vankeustuomio lahjusten vaatimisesta, "koplauksena" tunnetun asian erikoinen käsittelytapa ja molempien erottaminen työpaikaltaan eivät vieneet kykyä ja mainetta, vaan toivat sitä lisää myös näiden kaverusten rahapelialalla toimivalle yrityskumppanille, Oy Veikkaus Ab:lle.

Kansanedustajista numerossa 1/2003 kirjoittanut City-lehti mainitsi kansanedustajien rikollisuudesta lyhyesti seuraavaa: "Ansioitunein on kuitenkin Kauko Juhantalo, joka on tuomittu muun muassa lahjusten vaatimisista, virkavelvollisuuden tahallisesta rikkomisesta sekä kirjanpitorikoksesta. Mutta äänestäjillä on lyhyt muisti. Juhantalo on jälleen eduskunnassa."

Vedonlyönnin rehellisyydestä

Vedonlyönnin ympärillä häiriköivistä ylijäämäpoliitikoista huolimatta vedonlyönti on ainoa rehellinen toimiala, koska vain vedonlyönti perustuu yksinomaan numeroihin. Vedonlyöjän tarvitsee ainoastaan tietää oikeat numerot eikä sillä seikalla miten numerot syntyvät ole merkitystä vedonlyönnin kannalta.

Myös vedonlyönnin kohteena olevien otteluiden tulosten sopiminen etukäteen on täysin yhdentekevää, vaikka urheilulliselta kannalta menettely onkin sopimaton. Jokaisen menestyvän vedonlyöjän kuten vedonvälittäjänkin tulee vain osata arvioida tuloksen järjestämisen todennäköisyys ja osallistua ainoastaan sellaiseen peliin, joka on hänelle edullinen.

Rehellisyyden kannalta päinvastainen tapaus tuloksista ennalta sopimiseen verrattuna on, että tavallinen vedonlyöjä pyrkii voittoon salaisten sisäpiiritietojen kuten esimerkiksi joukkueiden viime hetkeen asti salassa pidetyn kokoonpanon ja pelaajien loukkaantumista koskevien tietojen eikä aikaisempien otteluiden pelitapahtumia kuvaavien numeroiden perusteella. Tällaisista syistä suurimpia voittajia ovat erityisesti huijarit, väkivaltarikolliset ja matemaattisten menetelmien taitavat käyttäjät.

Rehellisiä ja taitavia vedonlyöjiä ahdistelevat pahantekijät ja monopolikapitalistit eivät kuitenkaan koskaan voi vaikuttaa pelaamisen kohteena oleviin numeroihin, olivatpa he sitten pikkurikollisia, oikeuslaitoksen järjestäytyneitä viranomaisrikollisia tai järjestelmän muita verkostoituneita apureita kuten Matti Ahde ja Kauko Juhantalo.

Veikkauksen apurit rahastavat suomalaisia

Vedonlyöjän kannalta on suuri ongelma, että Veikkauksen pitkäveto on kohteesta ja pelitavasta riippuen 5...15 kertaa kalliimpaa kuin ulkomaisten kilpailijoiden tarjoamat samat pelit. Jos siis Veikkaus pitää itsellään yhden kohteen pitkävetopelien pelipanoksista noin 10 prosenttia ja kilpailija pitää 2 prosenttia, Veikkauksen pelin hinta on viisinkertainen kilpailijan peliin verrattuna.

Jos taas pelataan kohdetta, jossa Veikkaus vaatii kahden muun kohteen yhdistämistä samaan peliin, Veikkaus ottaa asiakkailtaan noin 30 prosenttia heidän rahoistaan. Kilpailijan ottama kaksi prosenttia merkitsee, että Veikkauksen pelin hinta on 15-kertainen kilpailijan hintaan verrattuna.

Edellämainituista vallan väärinkäyttöön perustuvista rahastamissyistä Veikkaus tarvitsee sellaisiakin kieroja apureita kuin Matti Ahde ja Kauko Juhantalo. Kaikkien suomalaisten kannalta olisi edullista, että näistä loisista päästäisiin mahdollisimman pian eroon.

Pörssin arvopaperikauppa on laitonta

Rikollista toimintaa saa harjoittaa, jos toiminnan harjoittaja on oikea.

Arpajaislain keskeinen ja lainkäytön kannalta ainoa tulkitsija, sisäasiainministeriön poliisiosaston arpajais- ja asehallintoyksikkö on todennut arpajaislain rikkomista määritellessään arvopaperikaupan laittomaksi lausunnossaan SM-2005-00826/Tu-523, jossa kirjoitetaan sanatarkasti seuraavasti:

"Arpajaislain 2§:n mukaan arpajaisten keskeiset tunnusmerkit ovat toiminnan vastikkeellisuus, lopputuloksen määräytyminen kokonaan tai osittain sattumaan perustuvalla toimituksella ja voittajalle annettava rahanarvoinen voitto. Näiden kaikkien tunnusmerkkien on oltava olemassa samanaikaisesti, jotta toiminta kuuluisi arpajaislain soveltamisalaan."

Arvopaperikaupan vastikkeellisuus ja voittajalle annettava rahanarvoinen voitto ovat kiistattomia tosiasioita, jotka kaikki osalliset ilmoittavat julkisesti pörssin toiminnan pääperiaatteiksi. Myös kolmas tunnusmerkki täyttyy. Jos nimittäin lopputuloksen kokonainen tai osittainen määräytyminen sattuman perusteella ei pitäisi paikkaansa, pörssikurssit osattaisiin ennustaa, mikä on alan akateemisen tutkimuksen mukaan mahdotonta. Lopputulos määräytyy näin kiistatta kokonaan tai osittain sattumaan perustuvalla toimituksella.

Poliisin olisikin selvitettävä Helsingissä toimivan arvopaperipörssin www.hex.fi ja sen asiakkaiden harjoittaman toiminnan laillisuus sekä ryhdyttävä kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin arvopaperikaupan estämiseksi arpajaislain 1047/2001 perusteella. Pörssin toiminnan laittomaksi toteavan sisäasiainministeriön poliisiosaston arpajais- ja asehallintoyksikön lausunnon ovat allekirjoittaneet 23.2.2005 yksikön päällikkö, hallitusneuvos Jouni Laiho ja ylitarkastaja Janne Kaukonen.

Pörssin ja näiden asiakkaiden harjoittama arvopaperikauppa on täten laitonta arpajaislain 1047/2001 sekä sisäasiainministeriön poliisiosaston arpajais- ja asehallintoyksikön kirjallisen lausunnon mukaan. Mikäli arvopaperikauppa saa jatkua, kenellä tahansa on oikeus järjestää pörssikursseihin perustuvaa vedonlyöntiä vastiketta vastaan ja rahanarvoisia voittoja jakaen eikä hän tällöin riko arpajaislakia.

Vedonlyönti on terrorismia

Vedonlyönnin lainalaisuuksien perusteella voidaan arvioida luotettavasti, että suurin osa yleisistä uskomuksista on vääriä. Tämä koskee yhtä hyvin vedonlyöntiä itseään kuin mitä tahansa muutakin inhimillistä toimintaa, mukaanlukien tiede ja erityisesti mielipidetieteet kuten teologia, historia, valtiotieteet ja oikeustiede.

Useimmat asiat ovat arvioinnin tulosten oikeellisuuden ja totisella naamalla totuuksina esitettyjen väittämien taloudellisen arvon kannalta riittävän suurella todennäköisyydellä juuri päinvastoin kuin suuryritykset, viranomaiset ja aiheettomasti asemaansa nostetut auktoriteetit esittävät. Näille ei tarvitse sanoa, että nämä valehtelevat tai eivät tiedä. Vedonlyöjälle riittää, että hän itse tietää tarpeeksi hyvin miten asiat ovat.

Vähitellen lisääntyvät vedonlyöntikokemukset voivat vapauttaa vedonlyöjän monista yhteiskunnallisista harhaluuloista koko loppuelämän ajaksi. Kyky ymmärtää ympäristön toimintaa lisääntyy, jonka jälkeen vedonlyöjän ei tarvitse olla enää kodin, koulun, kirkon, armeijan, puolueen, työnantajan, armeijan, viranomaisten eikä näiden muodostaman, itse itseään ylläpitävän järjestelmän ohjailema tahdoton orja.

Vedonlyönti on siten kaiken muunkin opiskelemalla hankittavan tiedon, taidon ja inhimillisen kehittymisen tapaan yhteiskunnan tasapäisen pystyssäpitämisen sijasta yhteiskuntaa muuttamaan pyrkivää terrorismia puhtaimmillaan. Vain puhdas terrorismi voi pelastaa viranomaisrikollisten ahdistelemat kansalaiset, joiden hädän yhteenlaskettu kokonaismäärä voi lähennellä rauhankin aikana sota-ajan lukuja.

Sodan ja rauhan ero tässä mielessä on, että sota koskettaa jokaista mutta rauhanajan työttömyys, asunnottomuus, nälkä ja viranomaisrikollisten aiheuttamasta köyhyydestä johtuvat sairaudet koettelevat vain vähemmistöjä ja kaikkein heikoimpia. Näihin kohdistetut julmuudet yhteiskunnalliselta väkivallalta säästyneet ja siihen itse osallistuvat kansalaiset näkevät ainoastaan heille suunnattuna viihteenä tai he eivät huomaa sitäkään. Vedonlyöjän silmin näkee paljon.

..."lakia rikkovat viranomaisrikolliset saattoivat heidät ensin taloudellisesti, yhteiskunnallisesti ja fyysisesti niin huonoon kuntoon, että heitä voitiin sanoa mitättömiksi, jonka jälkeen he mitättöminä olivat valmiit raivattavaksi pois tieltä lopullisesti"...

Lyhyt yhteenveto

Veikkaus oy on entinen Oy tippaustoimisto ab, myöhemmin Oy veikkaus ab, jonka Y-tunnus on 0124502-6 ja kaupparekisteriin merkitty päätoimiala "rahapeli- ja vedonlyöntipalvelu" 31.12.2001 alkaen.

Monopoliväitteet, joilla viranomaisrikolliset kavereineen ja yrityskumppaneineen ovat vuosikymmenien ajan estäneet Veikkauksen kilpailijoiksi halunneita rehellisiä suomalaisia yrittäjiä ja ammatinharjoittajia tekemästä työtään ja työllistämästä muita, ovat sisäasiainministeriön poliisiosaston arpajais- ja asehallintoyksikön lausunnon SM-2005-00826/Tu-523 mukaan lakiin perustumattomia.

Veikkaus oy:llä ei ole eikä ole koskaan ollut oman alansa laillista yksinoikeutta Suomessa mutta Helsingissä toimivan arvopaperipörssin www.hex.fi harjoittama arvopaperikauppa täyttää kaikki sisäasiainministeriön ilmoittamat tunnusmerkit, joiden perusteella toiminta kuuluu arpajaislain soveltamisalaan. Arvopaperikauppa on siten ministeriön lakiin perustuvan määritelmän mukaan yksikäsitteisesti laitonta. Joka muuta väittää, osoittakoon, ettei asia ole niin kuin se on.
Kotimaisten peliyhtiöiden monopoliasemaa perustellaan yleensä niiden harjoittamalla hyväntekeväisyydellä ja pelaamisen sosiaalisten haittojen vähentämisellä. Näistä perusteista ensin mainittu on epäoikeudenmukainen eikä myöskään millään tavalla edellytä alan monopolisointia, ja jälkimmäinen on suorastaan valheellinen.

Hyväntekeväisyys on tietysti hyvä juttu, mutta millä perusteella rahat siihen pitää kerätä nimenomaan rahapelien pelaajilta? Eikö ole epäoikeudenmukaista, että rahaa yhteiseen hyvään kerätään vain osalta ihmisistä? Tähän tietysti näsäviisaat heittävät, että eihän kenenkään ole pakko pelata. No ei ole ei, mutta ei se silti käy perustelusta sille, että vain pelaajilta pitäisi kerätä rahaa yhteiseen hyvään. Jos kävisi, niin miksei kaikkien muidenkin viihdemuotojen kuluttajilta kerätä vastaavaa määrää rahaa hyvään tarkoitukseen? Kenenkään ei ole pakko käydä elokuvissa, kahvilassa tai pelata biljardia. Miksei niitä ja muita vastaavia harrastuksia monopolisoida hyväntekeväisyysjärjestöille?

Rahapelaamisen sosiaaliset haitat eivät myöskään ole kestävä perustelu monopolille. Edellisen kappaleen tokaisu "ei kenenkään ole pakko pelata" kaatuu heti siihen, että monopolia puolustellaan ongelmapelaajista huolehtimisella. Eikö peliongelmaisten nimenomaan ole pakko pelata? Jos ei, niin mihin monopolia tarvitaan? Jos on, niin käytännössä siis rahat tuohon monopolien mainostamaan hyvään tarkoitukseen otetaan viimeiset rahansa tuhlaavilta peliriippuvaisilta. Kieltämättä tehokasta, mutta melkoisen tekopyhää.

Voi myös kyseenalaistaa sen, että rahapelien sosiaaliset haitat olisivat niin merkittävät, että niillä voisi perustella monopolisointia. Tottakai aina löytyy yksittäistapauksia, kuten tämä äidinkielenopettaja, joka pelasi omaisuutensa (RAY:n peleissä, huom! huom!), mutta on vaikea kuvitella pelaamisen olevan mittava kansallisen tason ongelma. Pelaajien auttavan puhelimen Peluurin raportin mukaan sinne tuli vuonna 2008 puolen vuoden aikana yhteensä 640 puhelua. Ei mikään hirveän iso luku viisimiljoonaisessa kansassa. Lisäksi on huomioitava, että tuossa luvussa on mukana kaikki puhelut riippumatta siitä, oliko soittajan tai hänen läheisensä peliongelma todellinen vai ei.

Jos jostain syystä kuitenkin oletetaan, että pelaaminen aiheuttaa niin paljon ongelmia, että niillä voisi monopoleja perustella, niin voidaan kysyä, toimivatko kotimaiset monopoliyhtiöt todella peliongelmien vähentämiseksi. RAY:n peliautomaatteja on lähes jokaisessa pienimmässäkin lähikaupassa ja kulmakapakassa. Veikkaus Oy puolestaan mainostaa todella aggressiivisesti. Rutiininomaisen töistä kaupan kautta kotiin -matkani aikana näen päivittäin arviolta viisi Veikkaus Oy:n "Jos et veikkaa, et voi voittaa" -tyylistä mainosta. Pelimonopolien käytännön toiminta on räikeässä ristiriidassa ylevien "pelaamisen sosiaalisten ongelmien vähentämisen" periaatteiden kanssa.

* * *

Monopoliyhtiöiden harjoittama hyväntekeväisyys on kuitenkin tosiasia. RAY tosiaan jakaa pelitoiminnan tuotot hyväntekeväisyyteen - heti kunhan niistä on ensin maksettiin (vuoden 2007 tunnuslukujen mukaan) 48 miljoonaa euroa eli reilut 7% tuotosta palkkoina ja palkkioina mm. 16 hallituksen jäsenelle ja neljälle johtokunnan jäsenelle. Eli aivan kaikkea ei RAY:kaan jaa pois, vaikka sen televisiomainoksessa esiintyvä herttakuningas (vai ruutukuningas?) niin väittää.

Hyväntekeväisyys ei kuitenkaan millään tavalla edellytä monopoliasemaa. Mielipidemittauksissa RAY:n monopoliaseman kannatus saadaan aina huippulukemiin kysymällä, että kannatatko hyväntekeväisyyteen rahaa keräävän yhdistyksen monopoliasemaa. Jos monopoliaseman kannatus todella on tuota luokkaa, niin miksi siihen tarvitaan lainsäädännön turvaa? Miksei monopoleja pureta, ja RAY ja Veikkaus Oy jatka toimintaansa normaalisti? Tottahan suomalaiset ennemmin pelaisivat hyväntekeväisyysjärjestöjen pelejä kuin ison pahan kansainvälisen riistoyrityksen pelejä. Ei hyväntekeväisyyden harjoittaminen monopoliasemaa tarvitse.

Monopoliasemaa ei tarvitse myöskään pelialan sääntely pelaamisen sosiaalisten haittojen vähentämiseksi. Kirjoituksesta käy selväksi, etten pidä pelaamisen haittoja kansallisella tasolla kovin merkittävinä, mutta ei niitä kokonaan voi kiistääkään. Jonkinlaista valvontaa ja valistusta on oltava (tosin, liberaalina painottaisin voimakkaasti jälkimmäiseen). Pelaamista voi kuitenkin säädellä muutenkin kuin monopolisoimalla.

Esimerkiksi tupakan myynnin, tupakoinnin ja alkoholitarjoilun suhteen valvonta on annettu palvelun tuottavan yrityksen hoidettavaksi. Ei ole mitään syytä olettaa, ettei vastaava toimisi myös rahapelien suhteen. Se on itseasiassa jo osoitettu toimivaksi, sillä esimerkiksi nettikasinoilla on pelitiliä luotaessa asetettava kuukausittainen maksimi talletuksille. Nettikasinoiden sivustoilta löytyvät myös linkit ongelmapelaajia auttaville sivuille vähintään yhtä helposti kuin RAY:n pelipaikoista tai Veikkaus Oy:n nettisivuilta.

Naurettavin syy pelimonopolien puolustamiseksi on vetoaminen rikollisuuteen. Monopolien puolustajaksi ilmoittautuneen kokoomuksen(!) mepin Eija-Riitta Korholan mukaan netissä tapahtuvaa rahapeliä ei pystyisi yksikään viranomainen valvomaan. Miten niin ei pystyisi? Netissä liikkuu valtavat määrät rahaa kaikenlaisen muunkin kaupankäynnin yhteydessä. Lähes kaikilla pankeilla on nykyään nettipankki, on nettikauppoja, osakekauppaa, erilaisia (ei rahapalkinnosta pelattavia) pelejä, Netelleriä, Moneybookersia, jne. ja kaikkia niitä pystytään valvomaan vallan mainosti. Nettirahapelien, tai muidenkaan rahapelien, valvonnan järjestämisessä ei ole kyse mistään muusta kuin poliittisesta tahdosta.

Rahapelit tulisi järjestää lupakäytännöllä

Toimilupien myyntituloista voitaisiin kattaa osa nyt RAY:n ja Veikkaus Oy:n harteille jätetyistä yleishyödyllisistä menoista. Luonnollisesti nuo mainitut hyväntekeväisyysjärjestöt voisivat jatkaa toimintaansa normaalisti. Toimilupa voisi olla niille jopa ilmainen. Jos "hyvän tahdon pelien" ja pelien, joissa "suomalainen voittaa aina" kannatus on todella se, minkä monopoliyhtiöt väittävät sen olevan, niin valtaosa kansasta pelaisi edelleen RAY:n ja Veikkauksen pelejä, jolloin toimilupien myynti vain lisäisi yhteiseen hyvään käytettävissä olevia tuloja.

25.10.2011 12:23 AP

Harvoinpa sitä keskustelufoorumeillaan omaa elämäänsä aletaan tilittää. Onko AP sosialisti kun noin sattuu sieluun sossujen arvostelu?

-----------------------

25.10.2011 18:19 Mielenkiintoista

Pitkä mutta erittäin hyvä kirjoitus, olen huomannut tuon saman veikkauksen kertoimien pienuudesta ja käyttänytkin vain ahvenanmaalaisen www.paf.fi palveluita. Paljon paremmat kertoimet ja reilummat kohteet.

Tuo RAY on tukenut sosialistien vaalikamppanioita, että hyväntekeväisyyttäkin on monenlaista Jugnerin mielestä varmaan tuokin oli jaloa rahaa.

Nyt meni pikkusen enemmän, kuin väärin arvailu.
Ei sitä joka paikkaan kuitenkaan sanaa sosialisti tarvii tunkea. Kun katsoo alkukirjoitusta niin vähän sama kuin ruokaohjeeeseen olis sossuja "arvostellut". Ei siinä ollut alkutekstiin suoraa aiheyhteyttä vaan se luotiin itse.