Kun olin kolmannella tai neljännellä luokalla, puukäsityötaidoiltani en ollut mikään puuseppä. Todistuksessa numero oli 7. En kyllä itsekään voinut kehua töitäni enkä siinä mielessä ollut missään illuusiossa osaamiseni osalta, kuten moni Idols-kokelas on. Päätin kuitenkin tehdä äidin nimipäivän kunniaksi tuolloin hyllyn kotona liiterissä. Pätkin erään raakalaudasta tehdyn levyn osiksi ja käytin ko. laudat hyllyyn. Lautojen höylääminen tai hiominen eivät käyneet mielessä.

Kun hylly oli valmis, siinä oli kaksi pystylautaa ja välissä hyllyinä kaksi lautaa. Annoin lahjan iloisin mielin äidille, joka kiitti lahjasta. Mutta minä odottelin iltaa, sillä isä oli palaamassa iltavuorosta klo 22 jälkeen. Heti, kun isä saapui ovesta, menin esittelemään äidille tekemäni nimipäivälahjan. Isä sai hepulin! Hän ei voinut pidättää naurua, sillä hylly oli todellakin raakapuusta tehty, eikä soveltuisi sisäkäyttöön. Minä tietenkin otin nokkiini ja menin murjottamaan. Kylläpä siinä perheenjäsenet taisivat tulla lohduttelemaan ja saivat minut ylipuhuttua, että fixataan hyllyä hiukan niin kyllä se sitten soveltuu sisäkäyttöön. Ja olikohan jo seuraava päivä, kun hioimme velipoikien kanssa hyllyn kuntoon.

Luulen, että jokin sisäinen leijona heräsi minussa ko. tapahtuman johdosta. Seuraavana vuonna puukäsityö nousi kasiin (8) todistuksessa ja taisipa kuudennen keväällä nousta jopa ysiin. Vielä yläasteen seiskaluokalla puukässä oli ysi (9), mutta kasiluokalla se nousi kymppiin (10) ja päästötodistuksessa komeileen numero 10 puukäsitöissä. Pakkohan se on tunnustaa, että taito oli karttunut ja ysiluokalla tekemäni työ (piironki) on edelleen vanhemmillani olohuoneen nurkassa käytössä. Puukässän opettajat eivät tienneet, mikä kokemus kenties laukaisi minussa oppimisen ja ehkä myös näyttämisen halun.

Toisinaan vanhempien, opettajien tai ystävien sanallinen tai sanaton viestintä "sinä et osaa" aiheuttaa sen, että ihminen nielaisee ja hyväksyy ko. uskomuksen, eikä halua nähdä vaivaa asiassa kehittymiseen, sillä on "tuomittu" siinä asiassa luuseriksi. Joskus puolestaan negatiivinen kokemus kääntyy positiiviseksi. Tietystikään noin 10-vuotias ei ole kykenevä käsittelemään asioita kovin rationaalisesti, mutta meillä aikuisilla on aina mahdollisuus uskoa tai olla uskomatta toisten meille (sanallisesti tai sanattomasti) viestimiä uskomuksia. Näin ollen jos joku sanoo "et ole hyvä myyjä", ei kannata uskoa asiaa. Jos puolestaan joku kehuu "olet hyvä myyjä" niin kannattaa olla kiitollinen kommentista, eikä vain vähätellä "enhän minä nyt…".

Polarisoi siis harkitusti vastaanottamaasi viestintää!

Emme voi aina valita kokemuksiamme, mutta voimme valita reaktiomme kokemuksiimme! Isän hepuli synnytti oppimisen ja näyttämisen halun! Olisihan siitä voinut lannistuakin!

Juha Ahola
Vauhtipyörä.fi