Osallistava päätöksenteko on hyödyllistä muista syistä kuin yleensä luullaanMaanantai 5.8.2013 - Heikki Luoma Moni johtaja ajattelee, että ihmisten osallistuttaminen päätöksen tekemiseen on pyrkimystä epämääräiseen demokraattiseen päätöksentekoon ja usein kieltäytyvät sellaisesta. He eivät halua jakaa valtaa, eivät halua olla eri mieltä ja käyttää aikaa osallistuttavasta päätöksenteosta syntyvien erimielisyyksien sovitteluun ja hyvittelyyn. He tekevät kuitenkin tietämättään hallaa itselleen toimimalla tuolla tavalla. Ongelmaksi nimittäin tulee päätöksen toteutumattomuus. Johtaja saattaa päättää mitä vaan haluaa, mutta jos päätöksiä ei koskaan toteuteta, on kaikki täysin turhaa. Itse asiassa tuollainen päättäminen on haitallisia, koska päätökset aiheuttavat häiriöitä muiden ihmisten työhön. On parempi olla päättämättä, ellei tiedä miten päätöksen saa toteutettua. Päätöksen toteuttaminen on se syy, miksi tarvitaan osallistavaa päättämistä. Syy ei ole demokratia eikä motivointi vaan se, että päätös saadaan toteutettua sillä ilman toteutusta on vain tyhjä päätös. Ei edes riitä, että päätös toteutuu joten kuten, vaan hyvän johtajan tavoite on, että tehdyt päätökset toteutetaan mahdollisimman tehokkaasti. Johtajatkin ovat vain ihmisiä ja moni heistä pelkää sitä samaa mitä muutkin. Se pelko on erimielisyys. Ihminen luonnostaan pyrkii harmoniaan ja yhteisymmärrykseen toisten kanssa, jonka seurauksena joustaa ja jättää ottamatta esille seikkoja, jotka riskeeraavat harmonian. Asiata joista ennakkoon arvioidaan syntyvän erimielisyyttä, jätetään mielellään puhumatta. Vaatii rohkeutta johtajalta käsitellä asioita, jotka ovat pontentiaalisia erimielisyyden aiheita, mutta se kannattaa, koska erimielisyys tuo uutta tietoa näkyville päätöksen toteuttamisesta ja kun se on näkyvillä, siihen voidaan puuttua niin, että päätös voidaan toteuttaa. Luonnollisesti erimielisyys voi johtaa tilanteeseen, jossa päätöstä ei tehdä tai päätös muuttuu, mutta ne voivat olla hyödyllisiä asioita vaikka saattavatkin koskea egoon. Hyvä tapa on päättää vähemmän, mutta perusteellisemman harkinnan kautta. Kun päätös on sitten tehty ja sen toteuttaminen näyttää mahdolliselta on vielä seurattava. Hyvin helposti päätöksen jälkeinen innostus laantuu, jos kukaan – edes varsinainen päättäjä – ei ole kiinnostunut edes tietämään miten päätös toteutuu. Seuranta on signaali ihmisille siitä, että päätöksen toteuttaminen on tärkeää ja yhtä hyvin seuraamattomuus on signaali välinpitämättömyydestä päätöksen toteuttamisen suhteen. Hyvä ensi askel parempaan päättämiseen on, että ensin hetken miettii onko syytä päättää lainkaan. Usein ei ole. Jos sen jälkeen tuntuu siltä, että on päätettävä, niin tarkenna mistä oikeasti päätetään ja mitkä ovat vaihtoehdot. Onko vain kaksi vaihtoehtoa: päättää tai jättää päättämättä? Pyri lisäämään vaihtoehtojen määrää. Sitten osallistuta siksi, että saat päätöksen toteutettua ja seuraa, miten toteutus etenee. Toteuttamattoman päätöksen oikea nimitys on aikomus ja sanonnan mukaan tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikomuksilla. —- Arvostan jos haluat antaa palautetta tai oman mielipiteesi alla olevaan kommenttikenttään tai lähetä minulle s-postia. JAA artikkeli LinkedInissä kavereillesi! Heikki Matias Luoma |
Avainsanat: Heikki Luoma, esimiestyö, innostaminen, johtajuus, johtaminen, johtamisen kehittäminen, johtamisprosessi, käyttäytyminen, motivaatio, motivointi, muutoksen suunnittelu, muutos, muutosjohtaminen, osallistuminen, osallistuttaminen, päätöksenteko, päätös |